Lukaise suomi24.fi:n torstaipäivän horoskooppi; se on Sinulle...:)
Hei kaksonen
Eikö?
10590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin olenko nä sulta muuta pyytänytkään?
Minusta tuntuu että sä et luota itseesi,että sain sinusta otteen,siitä ainoasta heikosta kohdastasi/ko?
Sä jätät näitä merkkejäsi/polkujasi kulkea,houkuttimia minulle?
Eikö se sinulle jo siitä että kiedoit mut pikkusosmesi ympäri?
Et sä mitään tahdotonta sätkynukkea halua vaan ihmisen josta on sinulle haastetta vastusta,sinä tarvitset sitä yhtäpaljon kuin minäkin.
Mikä helvetin luvaton?
mitä tässä sellaista on tapahtunut mikä keltään olisi pois,tai joku muu sen korvaisi,sä kiusaat itseäsi,noilla itsesyytöksillä,vai onko mielestäsi uskottomuutta se että ajatuksesi on lähtenyt vaeltamaan?
olet liia ankara itsellesi/julma ja epäoikeuden mukainen minulle?
Se että pääsin ajatuksiisi/pääsi sisälle(niin säkin mun)ei tarkoita sitä että olisin päksyihisi pyrkinyt,sitä ehdottanut,tai siihen vihjannut?
Vai pelkäätkö että olen saanut sinusta niin vahvan otteen ettet enää luota itseesi ja vahvaan vaistoosi?
Mitä sä tahdot minusta?
Opetta kouluttaa,johdatta omiin kirjojesi maailmaan,heittelemällä vinkkejä milloin mistäkin opuksesta.
Mä elän todellisuudessa en kirjojen/elokuvien mielikuvissa,okei ajatus lentää välillä valonnopeudella,mä yleensä pohdin asiat tykönäni ja jötän sen sitten siihen,ei mun mielipiteeni paramma niitä lukemattomia asioita joihin haluaisin kantani sanoa,siksi yleensä jätän sen tekemättä.
Mutta minulla oli kai se vuodeajan sudenhetki jolloin liekki on hiipunut vai hiillos on jäljellä(herään usein yöllä tähän sudenhetken aikaan jolloin elitoiminnat on hiipuneet pienimmilleen)sä heitit kuivia sytykkeitä minulle siihen kytevään hiillokseen jonka pinta oli tumma ,harmaa mutta pinnanalla oli hiillos joka roihahti ilmiliekkiin se karkasi myönnnettäköön hetkeksi hallinnasta ja sen hehku kai lämmitti sinuakin mutta pelästyit sen kuumuutta rajuutta vaarantunnetta,mutta siinä oli kuumuudestaaan muolimaatta jotain kiehtovaa joka veti sinua puoleensa.
Nyt sä juokset kauhuissasi pakoon,mutta unessa jalat ei kanna vie turvaan.
Muuta ei ole mitään mitä' pitäisi paeta jos et yritä paeta itseäsi,luvuta anna periksi,poltetaan tämä liekki yhdessä loppuun kunnes ei ole enää sanoja,kirjaimet on loppu.
Niin minä asian näkisin,sillä tämä oli huikaiseva kokemus jo näinkin.
Sehän oli kevyt heitto, hymiökin perässä - älä ota sitä niin raskaasti!
Alkuvuoteni, varsinkin tammikuu, on vaativia töitä täynnä, mun on pakko keskittyä niihin, sillä haluan suoriutua, selviytyä ja menestyä niissä. Kuten tiedät. Ja resurssini ovat rajalliset, mun ei kannata hajottaa itseäni tai ajatuksiani enempää. Olen uupunut analysointiin, keskusteluihin, murehtimiseen - tässä ja toisaalla, yksin ja yhdessä. Nyt vain haluan (itsekkäästi?) olla, hukuttautua hommiini ja mennä eteenpäin. Älä sinä silti loukkaannu. Kyllähän me vaikka mitä yhä huikaisevaa saatais aikaan, jos tahtoisimme, mutta sen tilaisuus ei ole nyt, eikä minulle ehkä koskaan.
En minä sinua (enää) johdata mihinkään - enkä etenkään syytä mistään; yhdessähän me tämä luotiin!
Eikä kaduta. Heikoimmasta kohdastani olen vastedes pajon vahvempi. Ja sinua, sinua seuraavat mun lämpimät ajatukseni. Ota ne vastaan.
Kaiken tämän tarkoitus? Meille kummallekin varmasti eri, mutta toisaalta myös vahva näyttö jostain, jostain voimasta, joka muuten jää käyttämättä, joka oli, on. - Mihinkäs se nyt kanavoidaan?
Tiedän kyllä, miten yöllä järven päälle ilmestynyt jääkansi puhuttelee, houkuttaa, kutsuu luokseen. Sille on melkein pakkoa astua, vetää jalkapohjia ensin varovasti pitkin läpinäkyvää tummaa pintaa, sitten rohkaistua, kokeilla liukua, edetä, irrota rannasta, uskaltautua keskemmälle, pois rannan suojasta, kohti järvenselkää, syvien vetten päälle. Tuntea lähteneensä, liikkuvansa kevyesti, pakahduttavan helposti jollain uudella, vastustamattomalla pinnalla.
Kantava kansi yhdistää etäisetkin rannat ainutlaatuisella tavalla, muuttaa ja avaa hetkessä maailman, vetää erilaiset maanmuodot yhteen, sitoo kiinni sen minkä avoin vesi muuten erottaa.
Ja kun jään lasipinnalle tulee lunta kevyenohut kerros, siihen puhtaanvalkeaan neitseelliseen huuruun on pakko saada jättää jälkensä ja ihastella lumoutuneena - minunko, meidänkö?
Jään alla yönmusta vesi lepää, mutta siellä se on. Se on kylmää, se on jäistä, ja siinä on syvänteensä ja matalikonkin yllä se salpaisi hengen.
Kun olin pieni, vedin vielä pienemmän veljeni railosta. Mitä jos hän olisi ollut uhkarohkea utelias yksin?
Minä osaan hyvin uida, enkä minä vettä pelkää, mutta murtuvan jään ääntä en halua koskaan enää kuulla.
Heps!
Kyllä mä vähemmälläkin selityksellä uskon.
Antaa olla härkäviikot alkamassa ja varmasti parempaakin tekemistä.
nyt kun mäkin sen valokaapeliyhteyden sain lopultakin.
Mutta ei nämä foorumit mun paikkoja ole näköjään muutenkaan,naisten purkautumis,keskustelupalstoja.
meni näämmä aikaa,tähän ajanvietteeseen(senkin olisi voinut kayttää johonkin hyödyllisempään)
ennenkuin uskoin että turhuuden markkinoilla nämä ihmiset täällä ajankulukseen ovat!
Kukin kai ottaa asiat tavalla, johon kykenee, yltää tai rahkeet riittävät.
Luulin, että sinä voisit tehdä toisin.
Tajuaisit paremmin. Mutta ei.
Kiva kuulla olleensa turhaa, hyödytöntä ajankulua. Eikä kukaan jää kaipaamaan. Paskat.
- Koetko nyt olevasi tasoissa?!
Mitähän ne härkäviikot tarkoittaa?
Sitäkö, että mies menee kuin raivo härkä pää edellä päin punaista, vaikka mikä olis?
Kun ei kumminkaan tarvitsis.
Kuuluukohan teidän tekotaiteellisuutenne enää tälle ASTROLOGIApalstalle lainkaan? Alkaa jo minuakin (pitkäpinnaista Härkää) rasittamaan. Jatkakaa yksityisesti jos mitään jatkamista on, kiitos!
Niin ja lisäyksenä vielä että on aika ajattelematonta päivitellä erinäisten asioiden turhuutta. Mikäköhän pinnallisessa nykymaailmassa ei sitten ole turhaa? Aina joku juttu on jollekin toiselle turhaa ja päinvastoin..
Tiedän, että keskustelumme on livennyt väärään paikkaan ja varmasti väärälle tasollekin, mutta yritän omasta puolestani parantaa tapani.
Heitit, että jatkakaa muualla, jos jatkamista on. On kai vain epätoivoa, se näkynee mun viesteistänikin.
Astrologian kannalta täytyy kuitenkin sanoa, että minun olisi pitänyt uskoa aiempaa intuitiotani ja pysytellä erossa ah niin kiehtovasta ja niin perkeleen raivostuttavasta kaksosesta. Ei ne kestä mua pitemmän päälle ja sit mä saan vihat niskoilleni.
Härkäviikot on vanhankansan sanonta loppiaisen ja pääsiäisen väliselle ajalle(jäi pikkupoikana mieleen kun kuuntekin vanhempien ihmisten tarinoita ja niitä tallensin muistini arkistoihin joista sen poimin,ei siis mun omia keksintöjäni.)
Tästä meidän jutus´ta neitsyt naisen kanssa olen samaa mieltä että se ei kuulu tänne yleisille palstoille ja minusta on hänen kannaltaan varomatontakin sitä täällä käydä sillä joku muukin voi tunnistaa ko henkilön kuin minä?
Keskustelulle oli privaatti kanava mutta hän pakeni sieltä (sulki postinsa,erilaisilla verukkeilla selityksillä ja siivosi kämppänsä ja minut pois siinä sivussa pois sotkemasta kuvioitaan.
Mä en paennut,vaanolisin katsonut miten pitkälle sanat kantaa vai loppuuko ne kun kaikki tarinat mielipiteet on kerrottu.
Asia ei ollut mun vallassani/päätettävissäni.
Hän tän soutamisen ja huopaamisen aloitti.
Tämä koetteli kai meidän molempien psyykeä,niin hän ainakin väittää eikä hänen kanttinsa riittänyt,mä en mitään vaatimuksia ole esittänyt.
Niikuin alunperin elämän kokemuksellani esitin en koskaan ole saanut otetta neitsyt naisesta,liian skeptinen,ennakkoluuloinen,ei mitkkään selitykset,vakuuttelut riitä saamaan hänen luottamustaan,siinä me olemme täysin erilaisia mä luotan ihmisiin sinisilmäisesti(liikaakin)ja aika näyttää onko ne sen arvoisia,valitetavan usein pettyy siinä suhteessa,sillä kaikki ei suhdaudu avoimesti ja rehdisti.
ehkä tässä oli kyseessä se ikuinen miehen ja naisen välinen kädenvääntö?
Hän sanojen amattilaisena yritti opetta/koulutta mua lannistaa nujertaa saada niskalenkin?
naisillahan on tapana muokata miestä/manipuloida/saada tahtonsa läpi ja mä lähdin siihen peliin mukaan muuten alistettuna vaan tasavertaisena ei niin viisaana mutta elämän kokemustaomaavana pystyinkin antamaan vastusta,se kai yllätti hänet
minusta tämä ei ole mikään ottelu jossa jonkun pitää sanoa se viimeinen sana,pikemminkin vuoropuhelu josta molemmat saavat jotain itselleen.
Päätin etten antaudu enää tähän keskusteluun mutta kyllä hän taas mut sai siihen mukaan näköjään kerran houkuteltua,kävelemään heikoille jäille,toukkana asuin järvenrannassa ja kokemusta on kyllä heikoista jäistä kertynyt enkä niitä kai osaa karttaa vieläkään aikuisena
Voi meitä.
--
Mun viimeinen sanani on ANTEEKSI, etten kykene nyt just parempaan. Voi olla, että joskus vielä pystyisinkin analyyttisempaan otteeseen, mutta nyt menee liikaa tunteella. Överiksi. (Ja näemmä sunkin mieles ailahtelee aivan samoin.
Ja toi ajoittainen tylyys puistattaa!)
Kai mun pitäis sanoa, että kaipaan keskustelujamme, mutten sano. Tämä on väärä paikka, ja kaikki muutkin kai ovat. Ja on aivan sama, mitä sä esiti tai et, sillä sä et tiedä kuitenkaan varmasti tiedä, mitä kaikkea minun mieleni kehitti, teki. Minä kyllä luotin sinuun, ei se siitä ole kiinni. Minusta se on.
Niin, mä livistän, ja jätän tän palstan tekotieteellisille (!) astrologeille, Shar(k)eille ja muille.
Livistän, mutta sotku jää. Anteeksi, ja vielä kerran, anteeksi.