Luin taas kertaalleen Ilpo Kauhasen kirjaa Eino Antinojan tekemistä veneistä. Täytyy sanoa, että se on mieltä ylentävää luettavaa kaiken tämän hälinän ja alatyylisen väittelyn keskellä.
Nämä omistajilleen suunnitellut ja tehdyt one off -veneet edustavat laatua, kauneutta, kestävyyttä ja merikelpoisuutta. Useat niistä ovat menestyneet hyvin myös kilpailuissa.
Harmi ettei mennyt aika palaa :)
Nämä omistajilleen suunnitellut ja tehdyt one off -veneet edustavat laatua, kauneutta, kestävyyttä ja merikelpoisuutta. Useat niistä ovat menestyneet hyvin myös kilpailuissa.
Harmi ettei mennyt aika palaa :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
EA:n veneistä olen kanssasi samaa mieltä, mutta tämä palsta taitaa olla väärä foorumi millekään vakavalle veneaiheiselle keskustelulle.
Jos on erilaisia mielipiteitä, niin on myös erilaisia tyylejä esittää niitä. Onhan olemassa paljon asiallisia palstoja, joiden kirjoittajat ovat niin samanmielisiä, ettei mitään mielipiteenvaihtoa edes tarvita. Seuraa niitä.
Eriäviä mielipiteitä saa olla ja pitääkin. Eivät kaikki voi olla samasta puusta veistettyjä. Tietysti tällekkin palstalle osuu aivan älyttömyyksiä. Rehelliset mielipiteet ovat kuitenkin tervetulleita. Suunsoitto on eriasia.
olevat palstat kovin hiljaisia.
Harmi ettei mennyt aika palaa :)
Kyllä kai nykyäänkin saa teetetyksi itselleen laadukkaan veneen, jos vain on tarpeeksi rahaa. Ja kalliitahan veneet olivat 70-luvullakin.
sellainen Antinojan puupurtilo jos tulee vastaan?
Ainakin ne on alkunperin hyvin rakennettuja. Pääsääntöisesti omistajat ovat pitäneet/pitävät niistä hyvää huolta. Rakenne niissä on aika järeää, lue vaikka Meri-Marin tarina. Runko on tehty irokosta. Tosin ajan hammas on nakertanut kyseistä venettä. Niitä ei kyllä joka kulmalla tule vastaan ostettavaksi asti. Viimeisen vuoden-parin aikana muutama on vaihtanut omistajaa.
Eikka on tehnyt veneistä helposti korjattavia ja huollettavia sekä vahvoja. 36-jalkaisessa tilaa on ihan kivasti nelihenkiselle perheelle, vaikka keulakajuutta puuttuu. Joskus jopa mahtui kolme aikuista ja neljä lasta, kun pienimmät oli samassa punkassa. Kaikki tarvittava on käden ulottuvilla niin sisällä kuin ulkona. Eikä purjehdusominaisuudetkaan ole huonoimmasta päästä. 30 vuotta vanhan veneen ylläpitoon kyllä menee vuodessa tili jos toinenkin, mutta mielestäni se on sen arvoista. Tingitään sitten jostain muusta.
Puuveneethän on tehty kestämään kauan. Sitten kun raja tulee eteen, voit vaihtaa "pilaantuneen" osan, vaikka etutievi, takatievin, laudan.....
Näinhän tää toimii, puuveneestä voit vaihtaa minkä osan haluat( tai on pakko). Ei se muissa onnistu.
Katsokaas vaan, puuveneitä iältään lähes sata vuotta åurjehtii yhä. Kaikki kunnia uudelle teknologialle, hienoja ja kestäviä veneitä varmaan nekin.
Suvaitaan toisiamme, jookos?
Antinojan puuveneistä puhuminen - tai niiden arvostelu - on hieman kiusallista, koska niiden yksilöllisyyden johdosta mahdollinen kritiikki kohdistuu suoraan nykyiseen omistajaan. Viime kesänä näin erään, viime aikoina omistajaa vaihtaneen, yksilön melko kulahtaneen näköisenä, enkä voinut välttää epäilystäni siitä, että vene olisi joutunut "väärälle" omistajalle.
Näinhän se valitettavasti menee. Liikaa ei viitsi huudella, koska identifiointi on aika helppoa pienen määrän takia. Melkein arvaan mainitsemasi veneen. Eikkaa itseään harmittaa nähdä huonosti hoidettu rakentamansa vene.
Hyvin hoidettu puuvene vaihtaa harvoin omistajaa. Ehkä tiedättekin. Vene on toisinaan kuin perheen jäsen, josta ei luovuta. Omistus siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Puuveneiden todelliset "helmet" tulevat myyntilistoille melko harvoin. Vastaavasti on niitä tiheään vaihtuvia, hiukan huonommin hoidettuja. Siksi klassikkoveneitä ei voi käsitellä minään vuosimallin ryhmänä niinkuin sarjatuotannon lasikuituveneitä.
Tietääkseni Suomessakin on monia laivoja/veneitä viime vuosisadan alusta tai jopa vanhempia, jotka ovat valmistettu teräksestä. Näitäkin voidaan korjata mistä vain. Otetaan vain rälläkkä, sopivaa materiaalia ja hitsausvehkeet. Tämä korjaaminen ei tuota sen suurempia ongelmia ammattimiehelle.
Itse asiassa puu ja teräs ovat materiaaliltaan melkoisen lähellä toisiaan:
- Molemmat lahoaa käsittelemättöminä (laho ja ruoste)
- Molemmat pitää siis pintakäsitellä ennen käyttöönottoa
- Molemmista on versioita, joissa lahoamista ei tapahdu (esim. rosteri ja Teak)
On tietenkin muitakin materiaaleja, joista veneitä on valmistettu ja valmistetaan edelleen. Esim. Lasikuitua voidaan korjata helposti. Laminoidaan vain korjattavaan kohteeseen uutta materiaalia. Hyvin tehtynä korjaus ei näy ja on lujuudeltaan alkuperäisen kaltainen. Oikeastaan en keksi materiaalia, jota ei voisi korjata.
Monen puuveneen kohtalonhetki silloin kun pohjan laudoitusta, kölitukkeja tai kölipuuta pitäisi alkaa korjata. Jos omistajalla ei ole taitoa tai fyrkkaa remppaan vene menee myyntiin ja voi käydä niin, että "vahinko" alkaa kiertää, kunnes venettä ei enää uskalleta laskea veteen.
Totta. Ainakin suurempaa ja arvokasta puuvenettä ostaessa pitää kiinnittää erityistä huomiota itse veneen lisäksi sen omistajanvaihdosten tahtiin. Jos sama vene on vaihtanut muutaman vuoden sisällä monta kertaa omistajaa, niin kannattaa soitella vanhat omistajat läpi ja tiedustella myynnin syytä.