muistan omaiseni, joka kuoli syöpään melkein 30 v. sitten. Hänellä oli syöpä levinnyt kun saatiin selville, hän ei ottanut mitään hoitoja vastaan ja eli vajaa 2 kk senjälkeen. Mutta hänellä ei ollut kovia kipuja ollenkaan.
Olen ajatellut, etten uskalla ottaa noita kamalia hoitoja ym. jos itselleni tulee syöpä. Helpommalla pääsee ja nopeammin, kun kuolee kumminkin vaikka hoitojen kanssa vähän hitaammin...
Olen ajatellut, etten uskalla ottaa noita kamalia hoitoja ym. jos itselleni tulee syöpä. Helpommalla pääsee ja nopeammin, kun kuolee kumminkin vaikka hoitojen kanssa vähän hitaammin...
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihan niin kamalia ole! Jos minun syöpä uusii,otan varmasti hoidot uudelleen,en niitä pelkää.Se hoito aika on vain pieni osa elämästä,ja unohtuu aika pian hoitojen loputtua. Hoidoillahan voidaan parantaa pysyvästi.Vielä ennen näitä useita lähipiirissäni olleita syöpäsairauksia minullakin oli ihan eri kuva hoidoista,nyt kun niitä on tässä läpikäyty itsekukin,haluan sanoa että hoidot kannattaa ottaa.
Tuli väkisinkin hirveät synnytysjutut mieleen. Kun tyttäreni vuosi sitten sairastui syöpään, jokaisella oli joku tuttu joka oli kärsinyt hirveästi hoidoista. Voi kamala niitä sytostaatteja, menee kunto nollaan ja kuullosti että hoitoihinkin jo melkein kuolee. Sytostaatteja on kovin monenlaisia ja jokainen reagoi erilailla. Tyttärelläni oli aina seuraavana päivänä hoidon jälkeen huono olo, mutta ei oksentanut kertaakaan. Sädehoidoista ei ollut muuta sivuvaikutusta, kun suu kuivui ja iho vähän hilseili sädetyskohdasta. Yhtään vähättelemättä kenenkään kokemuksia hoidoista, tällä perusteella ja myös keskustelujen kymmenien hoidoissa näkemieni ihmisten kanssa valitsisin ilman muuta hoidot.
vielä sen verran sanon,minullahan oli hoitojen aikana veriarvot aika alhaalla,ja kun olen erittäin pieni kokoinen,ehkä sekin vaikutti että olin hyvin uupunut ja pyörryin helposti.Ja minulle kävi niin,että muutamat sanoivat että kuinka voit olla noin uupunut,heidän sukulainen tai muu tuttu oli jaksanut hoidot hyvin,ilman mitään väsymystä.Mutta tämä uupumus kesti minullakin yleensä vain viikon hoidon jälkeen,sitten kaksi viikkoa oli paljon paremmin.sädehoitoja en saanut,joten en niistä tiedä muuta kuin että äitini ja siskoni kokivat ne ihan helpoiksi. Äidilläni taisi tuli jonkin verran ihottumaa rinnan kohdalle. kyllähän tietysti kunto laskee hoitojen aikana,mutta ei varmaan kaikilla.
jos on pieniä lapsia,kyllä minä ainekin menen vaikka mihinkä hoitoon,kunhan saan olla lapseni luona niin kauan kun Luoja suo.
olla ottamatta hoitoja, jos katsoo sen paremmaksi, ilman että haukutaan itsekkääksi. Jos siis lääkärit katsovat hoitojen vain vähän pidentävän elämää.
Minulla ei ole enää pieniä lapsia, ja jos olisi, yrittäisin ottaa kaikki mahdolliset hoidot vastaan. Ei ollu kertomallani henkilölläkään pieniä lapsia. Eipä varmaankaan normaali ihminen halua lapsiansa jättää!
Ekalla kerralla sairastuessa ei hoito ole välttämättä paljon mitään, usein pelkällä leikkauksella ja sädehoidolla selviää.
Itselläni ne "kamalat" hoidot alkoivat vasta kolmannen kerran jälkeen - eikä nekään niin kamalia ole kun saa lomalla olla ja laiskotella.
siitä,millainen se syöpä on ekakerralla.Minulla sekä kahdella sisarellani,kuten aiemmin äidilläni,syöpä oli gradus3,kainaloon levinnyt,ja saimme eka kerralla jo sytohoidot.Tietenkin jos syöpä on kovin varhaisessa vaiheessa,riittää pelkkä leikkaus ja sädehoito.
Siksi onkin aika turhaa etukäteen miettiä, mitä hoitoja aikoo "ottaa" ja mitä ei - tuskin niistä mikään niin kamalaa on, että sen takia kuolla kannattaisi.
Ja vaikka syöpä olisi kuinka levinnyt, siinäkin on eri vakavuusasteita.... ja joka tapauksessa hoitojen avulla elämäänsä saattaa saada useita hyviä vuosia lisää. Kaikki on todellakin tapauskohtaista - eikä mitään varmaa osaa sanoa edes lääkäri.
jotka elävät HOITOJEN ANSIOSTA vielä kolmekymmentä vuotta syövän toteamisen jälkeen!
Sitä kun ei etukäteen voi tietää mutta mielestäni kaikkea pitää kokeilla eikä luovuttaa. Eikä ne hoidot nyt niiiiiiin kamalia ole. terv. Syövän sairastanut 05