Olen jättänyt kaiken vanhan taakse, minulle tuli pakottava tarve lähteä eteenpäin. Ehkä osittain etsimään itseäni, ehkä löytääkseni jotakin, kenties kohdatakseni tämän miehen jonka kanssa nyt seurustelen? Miksi muuten olisi ollut pakko pistää elämä täysin uusiksi, ellei sillä olisi jokin tarkoitus? Seurustelumme on vasta aluillaan, mutta tuntuu että tästä voisi rakentua jotain vakavampaa ja pysyvää.
Olisin kiitollinen jos joku saisi tähän asiaan tuntumaa, miksi ylipäätään tuli tuo tarve lähteä ja onko suuntani nyt oikea. Oliko minun ja tämän miehen tarkoitus kohdata? Vai mikä minut ajoi niin suureen muutokseen?
Olisin kiitollinen jos joku saisi tähän asiaan tuntumaa, miksi ylipäätään tuli tuo tarve lähteä ja onko suuntani nyt oikea. Oliko minun ja tämän miehen tarkoitus kohdata? Vai mikä minut ajoi niin suureen muutokseen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinun oli pakko lähteä eteenpäin ja paeta koska sinua ahditi elämäsi kangistuneet kuviot. Miksi et yrittänyt selvitellä aioita silloisen kumppanisi kanssa? Pelkäsitkö loukkaavasi häntä lisää? Tälläkin hetkellä koet kaipausta menneisyyteen paostasi huolimatta. Nykyinen suhteesi ei tule olemaan kovin pitkäkestoinen... ikävä kyllä, mies ei ehkä ole sinulle se oikea... kaipailet ja haikailet menneisyytesi perään vieläkin. Tee jokin järkevä ratkaisu ja hoida menneisyytesi haamut järjestykseen. Vasta silloin voit olla onnellinen. Kaikkea parasta sinulle elämäsi paranee kyllä. T: S-L
Niin, tunnistan kyllä tuon "pakenemisen" siinä tilanteessa. Olin jotenkin niin solmussa kaiken kanssa, etten halunnut/osannut lähteä selvittämään asioita silloisen kumppanini kanssa. Totta sekin, että ajoittain muistelen ja kaipaankin menneeseen, mutta se johtunee vain siitä että minulla on ollut paljon hankalia tilanteita tässä hetkessä. En usko, että olisimme kuitenkaan enää saaneet suhdetta toimimaan. Nykyinen seurustelukumppanini on myös tullut minulle jo todella rakkaaksi ja toivon että jatkamme yhdessä eteenpäin.
Olemme entisen kanssa pysyneet ystävinä ja hyvissä väleissä, hänellä on jo "uusioperhe" lapsineen kaikkineen. Totta, menneisyyden haamut ovat olemassa, mutta miten ne saisi järjestykseen, en tiedä.
Antamalla anteeksi myös itsellesi voit jatkaa eteenpäin. Ota pienistä asioista ilo älä vaadi liikaa itseltäsi ja uudelta kumppaniltasi. Luota häneen hieman enemmän niin hän palkitsee sinut. Älä vertaile häntä menneeseen kumppaniisi koska hän ei voi koskaan olla se sama ihminen jonka kerran menetit menneisyydessäsi.Uusi kumppanisi rakastaa kyllä sinua mutta vaistoaa ettet ole täysin onnellinen. Rauhoitu ja ala elää, sillä elät vain kerran. Hyvää jatkoa ja voimia sinulle jatkaa... T:S-L
antaa anteeksi myös itselle. Kun oikein aloin ajattelemaan asiaa, taidan tosiaan vielä syyllistää itseäni. Yritän nyt päästä siitä eroon.
En ole luottanut nykyiseen täydellisesti, koska hänellä on tapana kertoa "valkoisia" valheita eikä sovitut aikataulut aina pidä. Pitää katsoa miten käy jos luotan hieman enemmän. Täytyy myöntää että olen joskus vertaillut häntä edelliseen kumppaniin, mutta he ovat monella tapaa kuin yö ja päivä. Ei se huono asia ole, vaan luulen että ihan kasvattava kokemus kaikin puolin ja toivottavasti kantaa hedelmää myös pitkälle tulevaan yhdessä. Kiitos kun paneuduit asiaan! :)
Kuin olisin lukenut oma tilannettani, minulla sama pohdinta, jätänkö entisen elämäni ja lähden rohkeasti eteenpäin, päätös alkaa olla pelottavan tarpeellinen. En pelkää tulevaisuutta ja miksi jatkaa jos nykyinen liitto ei enää kehity:(
Mutta se että pakenee vanhaa ja kuin hyppää uuteen suhteeseen ilman, että on käynyt entisen suhteen loppuun, voi tuottaa pettymyksen.
Pitäisi oppia tuntemaan ensin itsensä uudelleen.
Hyvää kevättä Sinulle!
En tehnyt nopeaa päätöstä lähdöstä, kyllä me keskustelimme asioista miehen kanssa ja mietin asiaa monta kuukautta jopa vuoden. Mutta tiedostan, että koska asenteeni oli koko ajan lähtemisen kannalla, keskustelumme olivat aika tuloksettomia ja tavallaan koin pakenevani tilanteesta. Ei se helppo päätös ollut, eikä helppoa ole aina ollut sen jälkeenkään. Mutta sillä hetkellä se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta päästä tilanteesta ulos. Uskon että painiskelisin edelleen samojen asioiden kanssa ellen olisi lähtenyt. Sanoin hänelle että eletään nyt hetki erillään ja katsotaan sitten tilannetta uudelleen. Puolisen vuotta asuin yksikseni. Tuli siinä ajassa mietittyä asioita oikein olan takaa ja jossain kohtaa uskoisin että olisin ollut valmis kokeilemaan uudestaan entisen kanssa. Mutta hän löysi uuden jo kahden kuukauden päästä "erostamme" eli se tie sulkeutui siinä kohtaa. Olemme edelleen ystäviä ja hän on minulle tärkeä. Nykyistä aloin tapailemaan puolisen vuotta lähtöni jälkeen.
Joskus sitä ihmettelee mikä tarkoitus tällä kaikella on, miksi sitä täällä ylipäätään tallailee? Niin kovin sitä haluaisi onnistua ja olla onnellinen. Minäkin toivoisin jo omaa perhettä, tätä nykyistä elämää on jo eletty tarpeeksi. Elellään eteenpäin ja katsotaan mitä tuleman pitää. Kaikesta huolimatta uskon vielä huomiseen ja siihen että onni on edessäpäin kun ei vaan anna periksi. :)
Oikein hyvää jatkoa myös sinulle!
Sinulle sanoisin vielä sen verran, että ei se lähteminenkään aina ole ratkaisu. Jos teillä on muuten kaikki hyvin ja rakastatte toisianne, kannattaa yrittää saada suhde vielä toimimaan.
Omakohtaisella kokemuksella sanottuna, ymmärsin asian vasta kun oli liian myöhäistä. Paljon olisi varmaan ollut tehtävissä jos oma asenteeni olisi ollut toinen. Jokin voima vain ajoi minua eteenpäin siinä kohtaa.
Olen kuin shokissa, asiani etenee samoista syistä mutta on vielä jotain jota en voi edes tähän foorumiin kirjoittaa.
Rakkautemme on kuollut elämän virtaan...
En saa voimaa tästä liitosta:((
Alkaa olla aika "nostaa kissa pöydälle". Kaksi vierasta ihmistä saman katon alla?? Samoin minuakin joku sisäinen voima ajaa ulos ja tänään tuli tämä henkinen paine tiedostettua mm. fyysisenä oireena.
Mutta kun päätös on tehty, sitten en muuta sitä, huopaaminen ja soutaminen ei auta ketään.
Luotan tulevaisuuteen kuitenkin ja uskon että minullekin löytyy se sisäinen minuus joka nyt on hukassa, on vain saatava elämään tilaa elää.
Uskon että rakkautta ja hyvää yhdessäoloa on olemassa, mutta ensin on käytävä tämä itsenäistymisen uusi polku.
Niin ja itsensä syyllistäminen tulee joka tapauksessa jossakin vaiheessa, se kuuluu eroprosessiin, käydään läpi kaikki kriisin elementit.. mietitään että jos olisin tehnyt niin, niin sitten se olisi ollut näin jne..
¤ Hyvää kevättä myös Sinulle!