Meillä kävi seuraavaa: Kun lasten tapaamiset eivät sujuneet, ja katkera exä oli niskassa kokoajan sekä oli lapsetkin kääntänyt isäänsä vastaan, niin mies jätti tapaamiset. Eikä varmaan ikinä olis sitä tehny vaan olis juossu narussa kuin uitettu rakki loppuikänsä, jos ei sillä olisi uutta puolisoa eli minua. Ja exä uikuttaa kun sillä ei ole enää ketään joka auttaisi lasten kanssa.. voivoi huonosti voi käydä, kun ei osaa ihmisiksi olla...
piste hommiin
kiero nyxä
341777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
miehen ja lasten tapaamisiin?? Jestas!
"Ei ikinä olisi sitä tehnyt eli jättänyt lapsien tapaamisen,jos sinua, uutta puolisoa ei olisi ollut?"
Kuin kehtaat vielä tuosta kehua itseäsi, häpeä ihminen!
Tulee mieleen kirjoitukset, jossa puolustellaan ettei ne nyksät estä, vaan eksä estää! No nyt on todistettu, että KYLLÄ NE NYKSÄT ESTÄÄ!!!
kun joku kirjoittaa provon.
huvittavaa miten ensimmäinen kommentoija,joka sieppas herneen nekkuun,niin kirjoittaa jotain muuta kun mitä tossa provossa luki!! hänhän näki vain tuon tulkinnan: eli nyksä käski jättää lapset..ja asialla ilmeisesti joku nyksiä vihaava exä..=)
tässä provossahan nimenomaan puhuttiin exästä joka ei osannut käyttäytyy,ja ja harrasti tätä niin tyypillistä lapsien aseena käyttöö,johon mies kyllästynyt, ja nyksän tukemana jättäny kaiken taakseen..
tässä hyvä esimerkki miten ihmiset näkee ja tulkitsee kirjoituksia, esim.tämä ilmeinen ei nähnyt tekstissä exän osuutta asiaan, vain nyksän osuuden..=)
niin että täss oli nyt sitten oikeen TODISTE että AINA NE NYKSÄT ESTÄÄ ISEJÄ TAPAAMASTA LAPSIA JA VARSINKIN EXÄÄ...=)
no minäkin nyxä ja exä,enkä estele, mutta ei meillä ole tappeluitakaan puolin eikä toisin, ja ihan hyvin tullaan miehen exän kanssa juttuun!!onpas huvittavaa todellakin tämä nyksien ja exien sota kumpi aiheuttaa enemmän hallaa lapselle!! =)
että heilahti...funtsi nyt hieman ennekuin vastailet noille trolleille, sokea otsallaankin näkee tuon provoksi!
Tee äkkiä lisää kakaroita niin unohtuu ne entiset lopullisesti. Kun perheellisesi äijäsi löytää uuden niin nykyinen torpedoi sinunkin äpäräsi ennätys tahtiin. Sen mitä taakseen jättää niin edestään löytää.
Jos miehelläsi ei olisi sinua niin kaikki sujuisi kuin rasvattu mutta kun uusi haaska tuli jajkojaan levitteleen niin tyhmä äijä hylkää kaiken edellisen jonka tyhmyyksissä oli luonut.
Onko sinulla mukavaa ja turvallista ottaa tuollainen joka ämmän manipuloitavissa oleva äijä jolla ei omaa tahtoo ole tippaakaan? Tee kakara pari ja suhteen ristiriidat tulee niin voitko luottaa ettei käy niin kuin edellisellekkin ämmälle?
Voitko olla varma ettet ole katkera exä itse kohta jos äijäsi on noin nössö ja kenenkä tahansa lapsenteko vimmaisen naisen vietävissä?
Kuinka "ihmisiksi" sinä osaat olla jotta surkee suhteesi pysyy? Jos mies on noin vietävissä edellisestä suhteesta niin johan se viedään sultakin vielä helpommin. Tee penska niin johan alamäki alkaa siitä ja miestäsi ei kiinnosta naidakkaan enään moista huoraa.
Miksi teillä kävi seuraavaa kun kysymys on vaan miehen tapaamisista? Ilmeisesti olit niin vastuuntunnoton horatsu ettei lapsia voinut laittaa miehelle läsnäollessasi.
Uus puoliso, voihan vittu. Kutsu itseäsi vaikka uusi huora. Kunnon mies ei koskaan jätä lapsiaan vaan täytyy olla joku renttu joka on saanut uuden huoran! Tuollaisia renttuja lapset eivät tarvitse ollenkaan.
että miehet jättää akkojaan ku lukee tätä tekstiä, en minäkää kauaa kattelis jos argumentointi on tätä tasoa...
jos uus puoliso on uus huora, niin mitäs se vanha sitten on?
Jos mies oli manipuloitavissa, niin sittenhän se on manipuloitu jo aiemminkin, johtoryhmä vaan vaihtu.
Jotta akat vaan tukkanuottasille keskenään, eihän tämä mieheen millään lailla liitykään tämä juttu.
näistä kommenteista, niin hän tokaisi ettei todellakaan lähtisi valitsemaan jos exä tai nyksä sitä vaatisi!! ja jos exä käskisi valita kaupungilla tapaamisen tai nyksän jättämisen väliltä,mun mies sanoi että hän ei todellakaan alsituisi exältään moiseen, silloin on muut keinot ja viranomaiset,hänen ei isänä,kunnollisena sellaisena tarvitse kysyä exältään missä lapsiaan tapaa, ja jos exälle niin katkera paikka miehen uusi puoliso, niin tällä ei ole mitään oikeutta alkaa sääteleen miehen elämää,ja valitseen ketä siihen kuuluu, ja jos nyksä kunnollinen ihminen, niin sekään ei ole äidin päätettävissä tapaako tätä,sillä myös isällä on oikeuksia, ja exä ei voi minkään pykälän alla kieltää tapaamisia tämän varjolla! sitten nämä asiat vaan ratkotaan muita teitä,eikä alistuta ex rouvan saneluihin!! ja näinhän se on! toki näitä nyksiäkin on jotka manipuloivat miehiensä päätä, mutta kukas se loppupelissä sen valinnan tekee,niinkuin ylemmässä ketjussa oivallettiin se!
kuten mieheni sanoi, omaa tyhmyyttä alentua ex rouvan saneluihin ja tehdä mitä exä mahtaa haluta milloinkin, lapsia aseena käyttäen, kysyi vaan että mikähän käräjäoikeus laittaisi isän tapaamiskiletoon,kun ex rouva ei voi sietää miehen uutta puolisoo..niinpä!
HERRANEN AIKA IHMINEN TARVITSET TOSI KIPEESTI HOITOA NOI SUN JUTUT ON SITÄ LUOKKAA VOI VOI SUN LAPSI PARKOJA KUN NOIN KATKERAA ÄMMÄÄ JOUTUU KATTELEMAAN JA VARSINKIN KUUNTELEMAAN KUKA SUN ITSETUNNON ON VIENYT JOKU NYKYINENKÖ NAINEN SUN ENTISEN MIEHEN ELÄMÄSSÄ VOI PARKAA
Meillä kävi samoin tuossa vuosia sitten. Tämä ex pompotti ka kiristi miestäni, joka sitten yritti elää ja olla jatkuvan vitutuksen kanssa. Ex oikea piru ihmiseks. No sitten viimein, kun ei enää muuta keksiny, soitti erään viikonlopun jälkeen, keksi juttuja. Pian sen jälkeen tuli soitto, että haluaa yksinhuoltajaksi, koskapa lapset eivät enää halua tulla isän luo. Lapset olivat todella pieniä, helposti sai päähän kaikkea paskaa, kun pääasiallinen huoltaja on. Mieheni tuumasi puhelimeen, että yhteishuoltajuutta ei peruta ja olkoon kakrut sitten tulematta. Ehkä reilu puoli vuotta meni ja kakrut tulivat taas meille.
kun antoi nykyisen naisensa pompottaa ja sanella säännöt. Mikään ei ole miehelle kamalampaa, kun myöntää tappionsa jopa lapsille! Siitäs sai, kun valitsee väärin. Isä ei vlittäny, nyt ei välitä lapset!
Olen ihan tarpeeksi sivusta nähnyt, että kumpaakin tapahtuu; nyx pomputtaa miestä tai ex pomputtaa miestä. Kummatkin tilanteet aivan karseita eikä kummassakaan sitä lasten hyvää ajatella - vain omaa napaa. Surullista, jos joku ex näkee, että hänellä olisi enää mitään oikeutta hallita toisen elämää ja pelotella toista vanhempaa saadaakseen rahaa omiin tarpeisiinsa, ei lapsen, ja mitä ties. Surullista nähdä, kun nyx tahtomalla tahtoo heikentää isän ja lapsen välejä. Ja vaikka kuinka suomi24-sääntöihin kuuluu osoittaa sormella jotain ryhmää ja todeta se oma ryhmä puhtaaksi pulmukseksi, niin eipä se onnistu. Kummistakin, existä ja nyxistä, löytyy mätämunia. Ja se mies tollasessa tilanteessa välissä ei ole myöskään pyhimys; Jos tollasia exiä/nyxiä kohdalle osuu, niin siinä on osattava tunnustaa itselleen se oma isyys ja lopetettava pelkäämästä. Siinä voi uhrautua parisuhde, siinä voi uhrautua jokin aika, jos ex päättää kiristää lapsella, mutta ON toimittava, jotta lapsi saa normaalin elämän, jossa kumpikin vanhempi uskaltaa olla vanhempi - ei vain toisen sylkikuppi.
Sinun ja ap:n kirjoituksiin en osaa sanoa mitään, pettyneeksi veti. Onko nyt hyvä, kun lapsi ei voi nähdä isäänsä? Mitä tuossa on voitontuuletuksen aihetta? Lapsi siinä eniten kärsi.
ettei tuo lastesi isä koskaan mikään mies ole ollutkaan.
Kokeilisit joskus oikeaa miestä. Suosittelen!
jonka 'mies' itkee.
voi joskus olla tuollaista. Meillä mieheni ex sai käännetyä lastensa päät minua vastaan. Miehelleni jäi kaksi vaihtoehtoa, ottaa minusta avioero tai tavata lapsiaan kaupungilla kahvilassa. Hän valitsi jälkimmäisen. Emme kyllä osaa iloita tilanteesta, enkä osaa lällättää mieheni exälle, sen verran sääliksi käy.
Huomautan vielä, että olen tutustunut mieheeni kun hänen erostaan oli jo vuosia, mutta minun tultua kuvioihin ex ei voinut enää vedättää lastensa isää joten hän alkoi panetella lapsilleen minua ( katkeruuttaan kai ).
saanut, niin mihin sä niitä hänen lapsia tarviit?
Ethän sä voi koko perhettä rikkoa tosta noin vaan! Se mikä kuuluu muille, ei kuulu sinulle. Lasten äiti toimi aivan oikein. Jos mies todella lapsista välittää, hän tapaa heitä vaikka juna-asemalla!
Nauran teille katkera-kaarinoille. Sehän lapsista hyvältä tuntuukin, kun joutuu tapaamaan isää jossakin julkisessa tilassa. Eeeei, ei heitä kiinnostaisi kuulua isän perheeseen tai viettää aikaa isän uudessa kodissa. Ei heitä kiinnostaisi, jos olisi uudessa kodissa oma huone ja omat tavarat.
Isän perheen keittiö on juna-asemalla. Ja jos isä haluaa toisenlaisen kodin, se odottaa Lissun luona.
Voi tyhmyys.
Tässä ote mieheni ja minun alkutaipaleesta. Exä oli erittäin katkera, murtunut, vihainen olento suorastaan. Häneltä ei ystävällistä katsetta, sanaa, elettä herunut kun oli lapsen haun vuoro tai lapsen asioista juttelua. Mieheni sai paskaa niskaansa, mutta oli hiljaa, myötäili, antoi periksi, kulki liekassa. Halusin olla syrjässä tästä sodasta. Tiettyihin ylilyönteihin puutuin ja nostin mieheni tuosta tossun alta pois kun näin että menee liian pitkälle. Joskus suutuin jopa miehelleni että en lähde hänen exänsä pillin mukaan juoksemaan. Tuon oloista ikävää aikaa kesti muutaman vuoden jopa..myötäiltiin..pelkona että exä keksisi kääntää lapsen isäänsä vastaan. Mieheni oli puun ja kuoren välissä enkä itsekään oikein tiennyt mitä tehdä. En halunnut että mieheni lopettaa yhteydenpidon koska se tulisi ikävästi varjostamaan hänen ja lapsensa loppuelämää. Toivoinhan miehellenikin täysipainoista, iloista loppuelämää. Toisaalta en halunnut vieraan ihmisen ohjailevan miestäni, isovanhempia ja samalla kyllä minunkin elämääni. Mutta nyt vuosien jälkeen voin sanoa että ehkä se kärsivällisyys palkittiin. Voimme tuolloin henkisesti paremmin kuin exä, oli mahdollisuus myötäillä, antaa periksi. Exällä taas näytti olevan tarve purkaa pahaa oloaan ulos. Ja nyt tulloinen taapero, nyt pieni teinin alku, on alusta saakka ollut meille läheinen, saanut nähdä isäänsä ja minua, lomailla meidän kanssamme. Olla oikeasti iso sisar lapsillemme. Exäkin ajan myötä muuttui normaaliksi aikuiseksi ihmiseksi jonka kanssa asioista voi jutella. Mutta haluan myös korostaa että en mitenkään ihmettele jos tällaiselle taipaleelle ei kukaan halua. Tässä oli suurena tukena isovanhemmat, ilman heitä olisimme takuuvarmasti huonommassa tilanteessa. Olenkin äärimmäisen kiitollinen heidän tuestaan, vaikkakin heidän tärkein asiansa oli lapsi, niin samalla he myös tukivat meitä kestämään kaiken ryöpytyksen. Voimia vain kaikille. Yrittäkää jaksaa alun vaikeat ajat koska yleensä lopussa kiitos seisoo. Kun asiat ovat joskus hyvin, alun myönnytykset eivät mieltä kaiverra koska niillä tuli vain hyvää aikaan.
Oli kuin olisi omaa kirjoitustaan lukenut. Meillä ihan sama juttu alussa. Ex raivosi, itki, syytteli, kielsi, manipuloi, valehteli ja mieheni vain vaikeni. Minusta se oli käsittämätöntä, mutta yritin ymmärtää, kun mieheni sanoi, että "usko minua, minä tunnen hänet, tämä on paras tapa toimia". Ja niinhän se olikin. Jos tuollaiseen syyttelyyn lähtee mukaan, on ikuisesti kiinni juupas-eipäs -jutussa. Tällä tavalla mieheni osoitti exälleen, että jutut menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja että hän loppujen lopuksi tekee lapsen kanssa juuri niin kuin itse parhaaksi näkee numeroa siitä tekemättä.
Onneksemme ex on hyvä äiti ja asettaa lapsen hyvinvoinnin omansa edelle. Hän myös ajan mittaan huomasi, etten aio asettua kilpasille hänen kanssaan. Hän on lapsen oma rakas äiti ja hyvä niin. Hänkin on rauhoittunut ja olemme 'hyvissä' väleissä ainakin näennäisesti. Huomaan kyllä, että hän on hieman mustasukkainen minulle, mutta sattuu nyt vain olemaan sellaista omistavaa sorttia.
Todellakin, laskekaa nyksät sataan ja yrittäkää hillitä itsenne (vaikka se vaikeaa onkin ja tunnette kokevanne ansaitsematonta vääryyttä). Kuten edellinen kirjoittaja sanoi, kärsivällisyys palkitaan. Erityisesti siitä tulee hyötymään lapsi, kun ei joudu riitoja todistamaan. Meilläkin lapsi pienestä asti, nykyisin aivan ihana esiteini.
Ajatella, että oma äiti haluaa, ettei lapset saa tavata isäänsä.
Toivottavasti nämä lapset tajuavat vanhempana, että kuka laittoi kapuloita rattaaisiin. Äiti sitä tuskin itse myöntää.
Itse olen joutunut aikanaan kestämään lasten isän haukkumisia. Haukkui minua jopa lapsillemme ja lasten aikana muille. No, lapset ovat nyt kasvaneet aikuisiksi ja tietävät itsekin monista asioista totuuden, niistä siis jotka olivat päinvastaisia "totuuksia" isän kertomina.
Toivottavasti miehesi pystyy kuitenkin jotenkin pitämään yhteyttä lapsiinsa.
Tuo on turhaa asian suurentelemista. Ylipäätään kyse on täällä ollut näistä kieroista nyksäyksistä ja heidän tavastaan toimia miehen ex perhettä vastaan ja vastustamaan. Joten pysytään asiassa.
Mikään muu miehelle ei ole EX kuin tuo parempaan vaihdettu nainen. Perhe hänellä on yhä, nyt siihen kuuluvat ne samat lapset sekä uusi nainen.
Mikset itse pysynyt?
Eihän aloittajalla ollut mitään miehensä lapsia vastaan. Tai siis ei ainakaan maininnut siitä.
Ex-perhe on ex ja nykyinen on nykyinen, johon ei ex-vaimo millään muotoa kuulu. Lapset eivät häviä miehen perheestä mihinkään, he ovat myös nykyistä perhettä.
Jos ex alkaa pompottamaan niin sille kannattaa tehdä loppu alta aikayksikön. Oli sitten kyseessä ex-vaimo tai -mies.
kirjoitukseeni.
Usko vaan, että niitä ex-vaimoja(lähivanhempina) on äkkiä paljon, jotka vaikeuttavat isän ja lapsen suhdetta. Ihan tarkoituksella, systemaattisesti ja tietoisesti. Usein taustalla on syvä katkeruus miestä kohtaan, joka näin kostetaan viattomalle lapselle.
Olen sitä mieltä, että kukaan ei lähde hyvästä suhteesta, eikä ketään voi siitä riistää vastentahtoisesti. Joten myös exät saisivat miettiä eron syitä.
aina tärkeitä, ja äiti toimii lapsen parhaaksi, jos huomaa suuria epäkohtia, on äidin puututtava.
Nyksät taas vaikeuttavat lasten ja isän tapaamista aika rakillakin asioilla. Useinkin mies on heikko pitämään omaa ja lasten puolta, joten suostuu nyksän vaatimuksiin lasten kustannuksella.
Minä olen sitä mieltä, että kuka tahansa voi pilata hyvänkin suhteen kun on tarpeeksi röyhkeä.
Exille ei enää kuulu eronjälkeen, miten lasten ja isän suhde jatkuu, jos mies itse on sitä haluton jatkamaan, ei aina omasta päätöksestä. Miestä ei voi pakottaa lasten seuraan, ellei hän itse sitä tahdo. On isästä kiinni, millainen lapsi-isä suhde muodostuu.
Meillä se ei onnistunut minun yrityksistäni huolimatta, joten luovutin, koska huomasimme, että naiset ovat tärkeemipiä kuin omat lapset, joten harmi, tulevaisuudessa ei pappa tunne omia lapsenlapsiakaan. Miksi tuntisi, jos ei tunne omiakaan lapsia, ja kaikki vain sen tähden, että vapaus voitti lapset ja uudet naiset vei ajan!
enää suju, kun nyksä tulee kuvioihin?
Kun nyksää ei ole ne sujuvat aivan ongelmitta.
Siis suuuri vaikutus on niillä nyksillä, kun tapaamiset alkavat heit rakoilla. Turha siitä on exää syyttää. Alamäki alkaa heti, kun nyksät ilmestyy.
miehet, jotka eivät tapaa lapsiaan löydettyään uuden kumppanin, eivät alunperinkään ole voineet olla täysin rinnoin isyydessä mukana. Itse en henkilökohtaisesti voisi olla suhteessa mieheen, joka hylkää lapsensa.
Joillakin meillä ex-vaimoilla taas on tapana heittäytyä hankalaksi ja laittaa kapuloita rattaisiin tapaamisten suhteen, kun lasten isä tapaa uuden kumppanin. Silloin voi tietysti katsoa pitkään peiliin ja miettiä, kenessä vika -miehessä vaiko itsessä. Onneksi tosin sosiaaliviranomaiset eivät ole tänä päivänä suopeita äitien mielivallalle ja isän pompottamiselle.
Jos ei, ei voi kun todeta, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Lapset ovat täysin syyttömiä vanhempiensa typeryyteen. Jos isällä ei ole voimia/halua taistella niinkin tärkeän asian kuin lastensa puolesta exänsä mielivaltaa vastaan ja olla läsnä heidän elämässään, ei voi kuin ihmetellä.
Ja sinä haluat vielä perheen sellaisen henkilön kanssa?!
kirjoitin mun mies ei antaisi exän sanella mitä elämällään tekee, ja vetää siihen lapsia aseeksi,silloin todellakin on muut tahot jotka saavat exän ja tapaamiset tasapianoon, ja todellakin, ei mikään tuomari varmaan katsoisi että etäisä on huono isä kun meni ja rakastui ja solmi uuden suhteen..turhaa sitä on taistella tuulimyllyjä vastaan, kun siitä ei tule kun paha olo kaikille lapsia myöten!
pätee miehiin, jotka hylkäävät lapsensa. Ei viisas ole sellainen mies, joka laittaa etusijalle oman onnensa. Äidit tekevät kaikkena lasten eteen, ja yrittää edes auttaa isääkin ymmärtämään, että lapset ovat elämän tärkein asia. Jostain kumman syystä nyksät pystyvät puhumaan miehen ympäri omia lapsiaan vastaan, ja sitten syyttävät siitä, kuinkas muuten exiä! Naurettavaa.
ei saa miestä hylkäämään lapsiaan, jos isä aidosti rakastaa lapsiaan ja on sitoutunut isyyteensä. Jos isä hylkää lapsensa, se on vain ja ainoastaan miehen omaa syytä. Vai jättäisitkö sinä omat lapsesi, jos uusi kumppanisi sitä vaatisi?
Myöskään kukaan täysjärkinen nainen ei ota sellaista miestä kumppanikseen, joka on valmis jättämään lapsensa uuden suhteen vuoksi.
kuten jo aloitin ketjun jossa ihmettelin tätä kummaa tyyliä syyttää ex miehen uutta puolisoo miehen valinoista, koski se sitten tapaamisia, elareita,tai rahaa..aina se on nyksän vika kun ei asiat mene niinkuin exä haluaa!
mun ex kun ilmoitti aikoinaan ettei halua kuulua lapsemme elämään, lapsen puolesat se asia sattui ja kiukutti, mutta sen kanssa oli opittava elään, ja se tosiaan oli mieheni päätös! ehkä hän halusi aloitti aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä elämässään, ja luonnollisesti siihen kuuluu uusi puoliso ja HEIDÄN yhteinen elämä,jos lapsemme ei siihen mahtunut,on se isältä pois, ei minulta!
minulle jäi ihana poikamme elämääni rakastettavaksi,enkä kadu mitään! mitä ihmettä saisin jos syyllistäsin miestäni jatkuvasti tästä,samoin kun hänen nykyistään?! hänen tappio, ja jos syyllisyyttä tuntisi olisi varmaan jo muuttanut mielensä!
minäkään en ikinä valitsisi miestä,ja unohtaisi lapsiani, joten se on MINUN päätös, ei miehen!! mutta uskon että joskus on pakko tehdä kipeitä päätöksiä elämässä, niistä ei kukaan voi syyllistää! ja jos exän elämäntehtävä todella on pompottaa lapsien kautta, ja haukkua ja syytellä loputtomiin, ei semmostakaan voi pakottaa kenenkään kestämään,edes lasten takia!
ja onhan näitäkin exiä jotka eivät anna isän olla isä lapselle, kun eivät KESTÄ ITSE isän uutta elämää..onkos se sitten jotenkin sallittua ja oikein??
tuossa asiaa (nimenomaan tuosta isä menettää et sinä:))
meillä on ainankin niin että isälle on kaikki 3 aiempaa lasta tärkeitä ja paljon meidän kanssa:) ja nuorin on aika innoissaan ja ylpeä että hänestä tulee isoveli. ja muutenkin asiat on mennyt erittäin hyvin:) joka suhteessa.
se on valitettavaa että joissain (uusissa suhteissa). mies/nainen itse exä taikka nyksä voi pilata puolison omat tms välit lapsiin.
MUTTA!! onneksi on myös ihan toimivia ratkaisuja:D
toimii hyvin tämä kokoonpanomme, perhe!!=) jossa on etälapsia,lähilapsia, ja yhteisiä!
oma lapseni saa oivan isänmallin ja rakkauden puolisoltani, josta olen hänelle tosi kiitollinen! myöskin mieheni exä on ihan ok tapaus, ja antaa meisän elää elämäämme, sekä antaa miehen lapsien kuulua siihen puuttumatta ja päsmäröimättä!
se että lapseni isästä ei ollut vatuuta kantamaan eron myötä, on ikävä juttu, VAIN lapsen takia, itse en jaksa käyttää aikaa miehen valistamiseen kuinka väärin teki, tai kuka on syypää tähän, katson että se on mies itse, jos mies on itse tähän ratkaisuun päätynyt,uskon ettei edes se hänen nyksän käännyttäminen tapaamaan lasta onnistu!! mulla ei ole tarvetta selvittää miksi näin tapahtu,elämme omaa elämää ja kaikki on mallillaan! jos isä jsokus ilmaisee halun tavata lastaan, lapsi itse saa päättää miten toimii, ja annan hänelle tukeni 100% oli päätös sitten mikä hyvänsä!!lapsella on oikeus vanhempaansa, mutta exällä ei ole oikeutta exäänsä..=)