lapsettomuus vaivaa nykyään monia pariskuntia joten ei minusta ole siinä mitään että ihminen on 40v saadessaan ensimmäisen lapsen olen itse saanut lapseni 40v ja olen ylpeä hänestä monen vaikean keskenmenon jälkeen...se tässä on hyvä puoli että aikaa on lapselle moni nuorempi en yleistä valittaa ettei jaksa olen jo 46vja jaksan mennä vilkkaan tyttöni kanssa siinä missä nuoremmatkin kaverini on 50vja hänen tyttärensä 10v isä 62 mitä siihen sanotte ei ole lapsi hävenny vanhempiaan niinku eräät kirjottelevat minä joka tapauksessa olen ylpeä äiti jos ihminen haluaa lasta ja vaikeuksien kanssa on taistellu niin eikö se ole ollut sen arvoista vaikka olisi hiukan vanhempi elämä antaa elämä ottaa nauttikaa kaikki äidit lapsistanne olitte minkä ikäisiä vain ja lapsettomille älkää antako periksi annoin kerran itse ja 10 vuotta kului ilman mitään hoitoja ja minustakin tuli pienen tytön äiti....
onko 40v vanha äidiksi
maailman pihamaat
71029
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei minusta ole ollenkaan huono juttu tulla äidiksi 40-vuotiaana. Sitä kerkiää tehdä vielä parikin siinä iässä, jos luoja suo.
Mutta pari pistettä ja pilkkua olisi helpottanut viestin lukemista... =)
Tunnen aikas monta yli 40- vuotiasta pienen lapsen äitiä/iskää ja yhtään ei ole minusta pahalta näyttänyt. Työn merkeissä erityisesti (päiväkodeissa) olen tavannut monia vanhempia ikähaitarilla 18-64 -vuotiaita ja ihan hienosti on lapsetkin vanhempiinsa suhtautuneet.
Kukaan ei ole koskaan puhunut häpeävänsä vanhempiaan,ei edes ne aikuiset lapset,jotka pieniä sisariaan hakevat omien lastensa kanssa hoidosta. Ennemminkin monia iäkkäämpiä vanhempia itseään on hirvittänyt,että jospa kuolen ennen kuin ehdin saada lapseni aikuiseksi?!
No,meistähän voi kuolla kuka vaan ja missä iässä tahansa.Nimenomaan nauttikaa lapsistanne olettepa minkä ikäisiä tahansa.Ja vanhemmat ovat iästä huolimatta lapselleen ne ainoat vanhemmat,joita tuskin paljoa edes vertaillaan kavereiden kesken. Mitä nyt kasvuun kuuluvat perinteet,mun isä on ainakin niin vahva,että se kaataa meidän talon tosta vaan jne. Johon toinen sitten perään toteaa jotain vielä mahtavempaa =)
Mulla on yksi tuttu, joka sai lapsen päälle nelikymppisenä ja kyllä sillä ainakin on se elämä lapsen kanssa tuhat kertaa rankempaa kuin näillä parikymppisillä äideillä. Jatkuvaa valitusta ja kitinää, ja kroppakin alkaa tökkimään vastaan, ei jaksa lapsen perässä kyykkiä ja milloin mitäkin.
Mut kai tääkin on yksilökohtaista. Mun äiti oli lähemmäs nelikymppinen, ja ei hänkään jaksanut ihan samalla innolla peuhata ja leikkiä kanssani, onneksi oli sitten sisarukset ja kavereita.
Kyllä toi jaksaminen on musta ihan ihmisestä kiinni ja hänen taustatekijöistään. Ei voi tehdä yleistyksiä iän perusteella, kuka jaksaa ja kuka ei. Monien nuorten äitien lapset ovat myös jaksamattomuuden ja monien ongelmien takia huostaanotettuja ja vanhempienkin äitien. Ei voi sanoa että jonku ikäset vanhemmat jaksaa leikkiä ja jotku ei. Jotkut vanhemmat ei leiki lasten kanssa sillai muutenkaan ,vaikka olisivat minkä ikäisiä tahansa.Kyllä se on tosiaan yksilökohtaista
..keskenmenoa jouduit kokemaan ennenkuin onnistuit? Mulla on ollut niitä useita..
olen saanut 9 keskenmenoa ja yksi oli kohdun ulkopuolinen,minulta poistettiin toinen munasarja sen tähden.En helpolla ole lastani saannu ja nyt nautin joka hetkestä niin kauan kun pystyn....toivottavasti terveys pysyy hyvänä
..siis minullakin vielä on 4 keskenmenon jälkeen. Sun kertomus antaa toivoa...Upeeta että sua on siunattu tällä lapsella!