Onko synnytyskipu tylppää vai terävää? Varmaan siinäkin on vaihtelua ja kivun tunteminen on yksilöllistä. Pelkään kovin, että olisi terävää. Se on mun mielestä paljon pahempaa kuin tylppä, 'epämääräisellä' alueella tuntuva, kipu.
Apua, synnytys lähenee! Nyt rv:lla 40 2 !!
Kiitos vastauksista!
Apua, synnytys lähenee! Nyt rv:lla 40 2 !!
Kiitos vastauksista!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla ollut kolme synnytystä,ajattelin joka kerta,että sattuu,ja kovastikin,mutta se on pian ohi,ja kaikki apu on lähellä,onnea matkaan
ota epiduraali niin ei tunnu mikään kipu paitsi kyllä se ponnistus vaihe tuntu mulla siltikin
itse olen kaksi synnytystä kokenut ja kolmas tulossa. Eka oli pitkä ja kipee, mutta luultavasti sellainen normaali synnytys. kuuma suihku auttoi aluksi, sitten ilokaasua ja parakervikaalipuudutus tai joku sinne päin.. sitten tuntu ettei mikään auta, mutta onneks oli jo loppu lähellä. toinen synnytys oli nopee ja järkky.. taju lähti monta kertaa kivun takia eikä puudutus tuntunu missään, sika vähän pelottaa nyt... mutta pakko sanoa, että suurin osa mun ystävistä on päässyt paljon helpommalla ja epiduraalia on kehuttu..itse en saanut sitä kun ei muka ikinä ollu oikee aika... no siitä on yli kymmenen vuotta ja nykyään sitä annetaan helpommin. toisen lapsen syntymän jälkeen osastolla ollessani kovissa jälkisupistustuskissa kuulin kun naapurisängyn ensisynnyttäjä jutteli puhelimessa ystävälleen näin: no eihän se synnytys oo mitään..paljon kovempia mun kuukautiskivut on.
..tosin hänellä oli aika pieni vauva, mutta perätilasynnytys kuitenkin. vauva oli alle 3kg, kun mun vauva yli 4kg, et kai se kokokin vähän tuntuu, mut silti se tuntu niin väärältä, et joku pääsee niin helpolla. yks mun ystävä sanoi et se sai spinaalipuudutuksen joka vei kaikki kivut täysin koko synnytyksen ajaksi.. itse aion pyyttää nyt sitä.. ne ei vaan taida antaa sitä ensisynnyttäjille, mut pyydä epiduraalia edes.
Onnea synnytykseen, äläkä ahdistu mun jutuista.. mut kieltämättä vähän itteekin jännittää.
auttoi kylpy supistuksiin, jotka tuntuivat lähinnä selässä tulenlieskoina. Kysyin kätilöltä, että paheneeko nää tästä, kun olin viisi senttiä auki ja kätilö sanoi, ettei välttämättä. Sillon mä ajattelin, et kyllähän mä sit selviän. Ei mitään terävää kipua siis.
Myöhemmin sain parakervikaalipuudutuksen ja loppua kohden synnytys vain alkoi tuntua entistä epämiellyttävämmältä tukalalta ololta, muttei se mielestäni tuntunut varsinaisesti kivulta. Eli juuri tylppä tukala tunne. Toissa päivänä vauva painoi muuten päätään alas ja se muistutti minua synnytystuntemuksista. Jotenkin se tukaluus säteili selkärankaan. Mutta kun synnytyksessä tietää, että kaikki on luonnollista eikä vauvalla ole hätää eikä itse oikeasti ole kuolemassa, niin sen tukaluuden kestää.
Mulle tehtiin myös episiotomia, koska vauva oli tulossa vähän väärässä kulmassa ja tarvittiin lisätilaa, mutta siinä puudutetaan eikä sekään koskenut.
Ainoa terävä kipu tuntui välillä, kun epparia ommeltiin ja pientä repeämää, mutta siinä vaiheessa oli jo pieni nyytti sylissä ja tiesin kaiken olevan hyvin, joten senkin kesti.
Kiputuntemukset ovat tosiaan kovin yksilöllisiä, samoin synnytykset. Mulla eka synntys eteni verkkaisesti ja suppareita sai todella odotella. Silloin elimistö ehtii hyvin mukaan kaikkine hormonituiskeineen ja pystyy helpommin venymään.
Tuleva synnytys hirvittää mua, koska nyt vauva ilmeisesti vähän isompi ja mun kroonisen sairauden takia en saa ponnistaa pitkään, joten lääkäri sanoi, et tulee varmaan imukuppisynnytys. Se ei mahda olla hauskaa.
Onnea ja voimia sulle koitokseen. Kohta sulla on oma käärö, se kannattaa muistaa koko urakan ajan!