Joskus mietin pitävätkö ihmiset minua jotenkin ylpeänä, yksinkertaisena tai töykeänä koska vastailen melko lyhyesti kun he juttelevat minulle. Töissä kun jotkut alkavat juttelemaan jotain small talkia niin vastaukseni ovat yleensä tyyliä: "Aijaa, jaaha, juu, niin on." Usein en edes tiedä mitä vastaisin, vasta kun opin enemmän tuntemaan ihmistä voin enemmän avata suutani.
Olen huumorintajuinen, mutta ujouteni takia taidan antaa erilaisen kuvan itsestäni. Ahdistaa ajatella, että ihmiset pitävät minua huumorontajuttomana/yksinkertaisena. Muilla samanlaisia tunteita?
Olen huumorintajuinen, mutta ujouteni takia taidan antaa erilaisen kuvan itsestäni. Ahdistaa ajatella, että ihmiset pitävät minua huumorontajuttomana/yksinkertaisena. Muilla samanlaisia tunteita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Huomaan kans että joskus muut saattavat ajatella että luuleks toi olevan jotenki parempi taikka meitin muiden yläpuolella. Vaikka asia ei suinkaan ole niin. Ujouteni takii tuntemattomille jutteleminen on välillä ei niin monisanaista ja toinen osapuoli saattaa saada väärän kuvan.
Tää harmittaa sillä joskus on jälkeenpäin hankala mennä juttelee henkilöille kenellä on tällainen väärä kuva, vaikka ite haluaiski tutustua.
Yleensä ihmiset arvostavat enemmän niitä suulaita höpöttelijöitä. Jotkut heistä puhuvat pelkkää paskaa ja jotkut ihan asiaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että viisas ihminen näkee pinnan ja puheen alle ja arvostaa sinua sellaisena kuin olet. Älä siis yritä miellyttää muita, ole sellainen kuin olet ja jos joku pitää sinua ylpeänä hiljaisuutesi takia, se ei ole sinun ongelmasi.
Kyllä ihmiset taitavat ylpeäksi luulla kun itsekin vain tuhahtelen ja pukeudun kalliisiin vaatteisiin jne. Tosi asia, että se on ujoutta, mutta sitä ei muut aina tiedä. Ei oo kukaan kyllä päälle käynyt, että eipä tässä nyt valittamista sinänsä.
Tuttu juttu. Aina olen ollut vähäsanainen, jos jutut eivät kiinnosta/kosketa minua mitenkään. Itsekin olen ton huomannu ja se ärsyttää itseäni aina kun olen esim. koulussa. Aina olen tyrinyt kaikki tilaisuudet, kun en ole yhtä puhelias kuin muut.
Eipä siinä mikään auta, jos ei ole tottunut kommentoimaan jatkuvasti ihmisten kanssa.
Oletko sitten muulla ajalla seurallinen vai yksinäistä sorttia?
ette usko kuinka helppo olla, kun tunnustaa olevansa ujo, vähäsanainen tyyppi. Itse tein näin ja kerroin ja sain hyvää palautetta, nyt kun työkahviporukka tietää minun "ylpeyteni", niin juttukin alkaa luistamaan ja he osaavat aloittaa jutustelun senkummempia.
Olisimpa ollut aikoinaan samanlainen tunnustelija, niin olisi voinut parempiakin työpaikkoja säästyä. Nyt olen missä olen ja aion pitää työni. Ei se niin paljon rohkeutta tarvi, kun möläyttää olevansa tällainen ujopiimä.
Kyllä minä varsinaisen työparieni kanssa olen puhelias. Sitten on töissä nämä lukuisat ihmiset joiden kanssa en istu kahvipöydässä vaan vietän pari minuuttia päivässä. Jotkut heistä eivät aloita mitään keskustelua ja jotkut aloittavat. Niissä tilanteissa on vähän vaikea yhtäkkiä sanoa, että "olen ujo," kun kukaan ei edes erikseen kysy. Itse olen kyllä hyväksynyt sen, että olen ujo ja minulla ei ole ongelmaa sen kanssa, mutta pohdin että jos ihmniset ovat niin typeriä, että pitävät minua tyhmänä jos olen vähäsanainen.
Itsekin olen miettinyt että jotkut varmaan pitävät minua hieman ylpeänä ja tylynä joskaan sitä en missään nimessä tarkoita olla. vieraiden ihmisten kanssa niistä näistä höpöttely kun ei ole vahvimpia puoliani, vaatii aikaa myös minulla että alan raottaa enemmän sanaista arkkuani..
Kun joku rupee kysylemään vaikka työpaikan kahvihuoneessa,että mitäs sä oot noin hiljaa tai mitäs se PIIP nyt murjottaa kun ei mitään puhu! Naama punaiseksi ja sit kun oikein väkisin vääntämällä yrittää keksiä jotain puhuttavaa niin ei varmasti tule yhtään fiksua ajatusta päähän.
Kaikista paras oli kun kerran kahvihuoneessa kaveri kysyi, että mitäs sä niin hiljaa siinä olet?
Johon toinen kaveri sanoi, että kai se on tajunnut että parempi olla hiljaa ja näyttää tyhmältä kuin avata suunsa ja todistaa se!!
Vittu että otti päähän vaikka leikillään se tais sen sanoa.