En saa nukuttua, niinkuin en monena muunakaan yönä. Joskus se menee taas ohi, mutta palaa taas. Elämässäni on paljon pelkoa ja ahdistusta.
Jos kerron kauan sitten tapahtuneista.. perheestäni. alkoholia väkivaltaa, minut ja siskoni huostaan otettiin ja muutimme isälle. Äidille jäi veljeni, toisesta suhteesta. nykyään asuu lastenkodissa.
Nyt olen nuori aikuinen, asun poikaystäväni kanssa. Takana 2v.seurustelua. Minulla on ammatti ja päälleppäin kaikki ok. Olen siis itse päässyt huonon Äidin kynsistä ja minusta on kasvanut tasapainoinen fiksu nainen.
Mutta huolenaiheena on joka päivä pienimmät veljeni, jotka asuvat äidillä.. helvetissä. Pojat ovat 3 ja 4v. alkoholisti äiti ja isä. Väkivaltaisia molemmat. Pahinta on kun minä tiedän mitä helvettiä pojat joutuvat elämään. Sitä ei voi selittää.. se on liian vaikeaa. Ahdistusta ja pelkoa, josta en pääse ikinä pois, vaikka niin joskus luulin. Voisin elää ilman äitiä, mutta en ilman poikia. Aijon tehdä kaikkeni, että vielä joskus he voisivat elää normaalia elämää. Tämä on isoin huolenaiheeni joka päivä.
Sitten on työni. Olen löytänyt itselleni ihanan työn ja työpaikan. Työpaikkani on enoni omistava liike ja hänellä on isoja ongelmia liikkeen kanssa. Ja se tulee vaikuttamaan minuun. Voin menettää paikkani. Ja koska liike on aika uusi, on siellä muitakin huolenaiheita.. ressiä.. ressiä. Ja ressiä.
Kun en ole töissä, teen kaikkeni, ettei mun tarvitse pysähtyä ja ajatella. En halua ajatella. Tuntuu, että pääni hajoaa. pelkään, että masennus saa minusta otteen.
Sitten on suhteeni, jossa on niitä jokapäiväseen elämiseen liittyviä kanssakäymisiä... joskus tuntuu, että ne on liikaa. ajattelen, välittääkö hän minusta. tiedän, että välittää ja syyllistän itseäni, kun ajattelen niin. Hän kuitenkin sanoo, että välittää ja vihjausten myötä myös näyttää sen. Seksiä ei ole ollut kohta kk.. pistää ajattelemaan.Olen kuitenkin yrittänyt ja halunnut. mutta tuntuu, että hän ei. Aina kun on väsynyt. Tunnen itteni rumaks ja ällöttäväksi. Puhun, hän on järkevä.. kyllä hän ymmärtää, mutten uskalla sanoa suoraan. taas syyllistän itteeni.
Sekanen olo. Itken iltaisin, en saa unta, mutta taas toisaalta, en vaihtais paikkaa kenenkään kanssa.
Tänään aamulla (minulla oli vp) heräsin surullisena, enkä syönyt aamupalaa; se jää usein väliin, en syö muutenkaan hyvin tai riittävän usein. Minua pyörrytti niin. Makasin vain keittiön lattialla. En tiedä mitä pitäis tehdä.
Joskus ajattelen, että en saa luovuttaa.. en, en en. Ja pelkään, että poikaystäväni ei jaksa mua enään.
Olisin vain varjo siitä mitä ennen olin. totuus kuitenkin on, että minulla on aina ollut raskaampi ja tummempi varjo, kuin monella muulla.
Mutta teillä, joilla se on kertokaa, mikä saa teidät jaksamaan ja piristymään.
kiitos.
Jos kerron kauan sitten tapahtuneista.. perheestäni. alkoholia väkivaltaa, minut ja siskoni huostaan otettiin ja muutimme isälle. Äidille jäi veljeni, toisesta suhteesta. nykyään asuu lastenkodissa.
Nyt olen nuori aikuinen, asun poikaystäväni kanssa. Takana 2v.seurustelua. Minulla on ammatti ja päälleppäin kaikki ok. Olen siis itse päässyt huonon Äidin kynsistä ja minusta on kasvanut tasapainoinen fiksu nainen.
Mutta huolenaiheena on joka päivä pienimmät veljeni, jotka asuvat äidillä.. helvetissä. Pojat ovat 3 ja 4v. alkoholisti äiti ja isä. Väkivaltaisia molemmat. Pahinta on kun minä tiedän mitä helvettiä pojat joutuvat elämään. Sitä ei voi selittää.. se on liian vaikeaa. Ahdistusta ja pelkoa, josta en pääse ikinä pois, vaikka niin joskus luulin. Voisin elää ilman äitiä, mutta en ilman poikia. Aijon tehdä kaikkeni, että vielä joskus he voisivat elää normaalia elämää. Tämä on isoin huolenaiheeni joka päivä.
Sitten on työni. Olen löytänyt itselleni ihanan työn ja työpaikan. Työpaikkani on enoni omistava liike ja hänellä on isoja ongelmia liikkeen kanssa. Ja se tulee vaikuttamaan minuun. Voin menettää paikkani. Ja koska liike on aika uusi, on siellä muitakin huolenaiheita.. ressiä.. ressiä. Ja ressiä.
Kun en ole töissä, teen kaikkeni, ettei mun tarvitse pysähtyä ja ajatella. En halua ajatella. Tuntuu, että pääni hajoaa. pelkään, että masennus saa minusta otteen.
Sitten on suhteeni, jossa on niitä jokapäiväseen elämiseen liittyviä kanssakäymisiä... joskus tuntuu, että ne on liikaa. ajattelen, välittääkö hän minusta. tiedän, että välittää ja syyllistän itseäni, kun ajattelen niin. Hän kuitenkin sanoo, että välittää ja vihjausten myötä myös näyttää sen. Seksiä ei ole ollut kohta kk.. pistää ajattelemaan.Olen kuitenkin yrittänyt ja halunnut. mutta tuntuu, että hän ei. Aina kun on väsynyt. Tunnen itteni rumaks ja ällöttäväksi. Puhun, hän on järkevä.. kyllä hän ymmärtää, mutten uskalla sanoa suoraan. taas syyllistän itteeni.
Sekanen olo. Itken iltaisin, en saa unta, mutta taas toisaalta, en vaihtais paikkaa kenenkään kanssa.
Tänään aamulla (minulla oli vp) heräsin surullisena, enkä syönyt aamupalaa; se jää usein väliin, en syö muutenkaan hyvin tai riittävän usein. Minua pyörrytti niin. Makasin vain keittiön lattialla. En tiedä mitä pitäis tehdä.
Joskus ajattelen, että en saa luovuttaa.. en, en en. Ja pelkään, että poikaystäväni ei jaksa mua enään.
Olisin vain varjo siitä mitä ennen olin. totuus kuitenkin on, että minulla on aina ollut raskaampi ja tummempi varjo, kuin monella muulla.
Mutta teillä, joilla se on kertokaa, mikä saa teidät jaksamaan ja piristymään.
kiitos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika vaikealle tilanteesi näyttää,Lapset pitäisi saada pois äidiltäsi,Olisiko joku sukulainen joka voisi ottaa heidät ?Sinun kannattaisi käydä vaikka mielenterveystoimistossa keskustelemassa asioistasi saisit asiasi jäsennettyä,Kyllä tässä elämässä paljon pahaa saa nähdä,ja kokea,mutta myös iloa,Voimia sinulle