En tiedä miten tämän sanoisin, mutta olet minulle jo nyt liian tärkeä. Voiko ystävyys suhteemme jatkua näin ilman, että johonkuhun sattuu? Miten sitten käy, kun paremmin tutustutaan? Asian ajatteleminenkin saa minut pakokauhun valtaan.
Olen miettinyt monesti voitko oikeesti olla todellinen? Ja olen tullut aika usein siihen tulokseen, että olet mielikuvitukseni tuotosta. Ei noin ihanaa ihmistä voi oikeesti olla olemassa, mutta jos niin on olen onnellinen siitä että sain oppia sinut tuntemaan.
Toivon koko sydämmestäni, että löydät vielä joskus itsellesi ihmisen joka pystyy rakastamaan sinua ilman esteitä.. minä se en valitettavasti voi koskaan olla.
Myönnän olen ansainnut tämän, itsehän leikin aloitin. :(
Olen miettinyt monesti voitko oikeesti olla todellinen? Ja olen tullut aika usein siihen tulokseen, että olet mielikuvitukseni tuotosta. Ei noin ihanaa ihmistä voi oikeesti olla olemassa, mutta jos niin on olen onnellinen siitä että sain oppia sinut tuntemaan.
Toivon koko sydämmestäni, että löydät vielä joskus itsellesi ihmisen joka pystyy rakastamaan sinua ilman esteitä.. minä se en valitettavasti voi koskaan olla.
Myönnän olen ansainnut tämän, itsehän leikin aloitin. :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Katsotaan sitä sitten mitä tapahtuu kun tutustutaan paremmin. Mitä sitä etukäteen murehtimaan... Olen oikeasti olemassa, en esitä mitään ja olen ollut puheissani ja kirjoituksissani rehellinen. Harmi ettet pysty minua rakastamaan ilman esteitä, koska sinä olisit ollut se jonka kanssa minä olisin halunnut olla elämäni loppuunasti.(Olen sitten mieluummin yksin kun kerran sinua en saa.)
No sehän se ongelma onkin, että en saa tuntea enempää mitä nyt jo tunnen sydämmessäni. Haluaisin pitää sinut aina ystävänäni, mutta vakavasti asiaa ajatellen tiedän että se ei ole mahdollista. En voisi olla niin itsekäs, että sinulta sitä pyytäisin, koska viime peleissä sinä olisit se kuka joutuisi kärsimään eniten ja eihän ystäviään saa satuttaa.
Voi nallukka mitä menit tekemään, pistit pienen tytön elämän ihan sekaisin. :(
miksi ei voi olla ystävä, mikä siinä satuttaa ja ketä?
En tarkkoittanut, että emme voisi ystäviä olla.. mietin vaan että onko se pitemmänpäälle järkevää.
Sillä en halua joku kaunis päivä huomata tykkääväni ystävästäni ennemmän kuin...!
Ja pahimmassa tapauksessa hänelläkin on tunteita minua kohtaan. Elämän tilanteeni ei voisi sallia sitä.
Tilanne on uhkavasti menossa minun osaltani siihen pisteeseen, koska huomaan kaipaavani häntä joka päivä enemmän ja enemmän. Aamulla hän on ensimmäisenä mielessäni ja illalla viimeisenä. Lasken jo tunteja milloin hänet taas nään.. oi maanantai.
Jos näin pääsee käymään niin siinä vaiheessa voimme miettiä saattuuko ystävyys?
Minulla samanlainen tilanne. Molemmilla halu tutustua enemmän ja rehellisyyden nimissä tunnistan kuitenkin vaaranmerkit. Voidaanko silti "jättäytyä" ystävyyden tasolle? Olisiko itsekästä toista, sitä vapaata kohtaan jatkaa ystävinä jos toinen tuntee enemmän? Satuttaisinko häntä? Luultavasti olisi parempi ottaa välimatkaa jo tässä vaiheessa. Ystäviä kuitenkaan ei kasva joka oksalla..