Jouduin eilen pahasti pettymään henkilöön, jota olen pitänyt hyvänä ystävänä. Puoli yötä meni asiaa miettiessä, aamulla oli heti apea mieli. Kyseessä ei ole mikään dramaattinen juttu, vaan sellainen "viimeinen pisara". Tämä ystävä syrjäytti minut työasiassa, jonka itse olin hänelle sairauteni takia välillä tarjonnut. Jo pitkään olen pahoilla mielin seurannut hänen melko selkeää ahneuttaan, mutta siitä huolimatta olen pitänyt häntä mukavana ja hyväntahtoisena ihmisenä. Ympäristö on minulle kyllä moneen otteen hänen röyhkeydestään vihjaillut, mutta olen ajatellut sen johtuvan rahapulasta. Eilen tuli sitten todella se viimeinen pisara ja aloin laskemaan yhteen asioita tässä matkan varrelta ja nyt silmäni todella avautuivat hänen oman edun tavoittelulleen lähes joka asiassa. Tiedän kyllä että tämä ystäväni loppujen lopuksi pitää ja arvostaa minua, ehkä olen ollut liian lepsu ja antanut asioiden luisua tähän pisteeseen. Vaan kun haluaisin, ettei tällaisista asioista edes tarvitse taistella.
Millä tavalla sinä olet joutunut pettymään ystävääsi?
Millä tavalla sinä olet joutunut pettymään ystävääsi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on 3 ystävää, yhden heistä olen tuntenut jo hiekkalaatikolta asti, siis tasan 50 vuotta.Kaksi ystäää tuntenut melkein 30 vuotta ja emme koskaan ole toisiamme pettäneet.
Tuttavia ja työkavereita on paljon ja työkavereissa kyllä löytyy niitä selkäänpuukottajia, mutta he eivät olekaan ystäviä, vaan työkavereita,siinä on iso ero...onneksi.
Nainen 50
Niinpä, välillä tuntuu, että ystävyyden ja hyväksikäytön raja on hiuksenhieno. Pidän itseäni auttavaisena ihmisenä. Ja jos jotkut ystäväni ovat avun tarpeessa. Autan heitä mielelläni. Mutta vuosien varrella, olen tullut huomaamaan sen, että tarvittaessa vastapalveluita saa joiltakin tosi nihkeästi, jos ollenkaan.
Poikkeuksiakin on. Eli vuorovaikutus toimii molempiin suuntiin ja auttaminen on molemminpuolista. Lienet tarvetta karsia jyvät akanoista.
komeroita ja muita sotkuisia paikkoja.
Varmaan ihmissuhteetkin vaativat tarkistusksia ja siivousta.
Itselleni opn käymässä nyt samoin. Eräs "ystävä" odottaa aina, että soitan. Hän lähtettää tekstareita tai jättää vain nuemeron puhelimeeni, antaen soida vain vähän aikaa.
Jos minulla on murheita, saan vastauken "mitä kenelläkin", mutta jos hänellä on huolia, ne pitäsi yhdessä ratkoa.
Nyt en ole soittanut, enkä laittanut viestejä, välillämme on täysi hiljaisuus ja se saa puolestani jatkua.
Siivotaan "ylimääräiset pois nurkista"
Hyvää viikonloppua!
pohtia, mikä on saanut valitsemaan tällaisia ystäviä. Jos löytää vastauksen sisältään voi alkaa valita toisin ja elämä saa uutta potkua. Näin on itselleni käynyt.
Olen myös jokin aika sitten tullut huomaamaan, että ystäväni ovat käyttäneet minua todella pahasti hyväkseen. Olen ollut avulias ja aina ollut valmiina auttamaan ja palvelemaan, mutta nyt kun minä olisin vuorostani tarvinnut hiukan apua, vastaukseksi tuli vain epämillyttäviä sanakäänteitä. Otin tosissaan nokkiini, vaikka olen ollut hyvin vaikeassa elämän tilanteessa, jossa on ollut aivan omiksi tarpeeksi hommaa, olen tätä ystävä perhettä auttanut. En ole soitellut, mutta tämä "ystävä" oli asiasta kertonut tuttavalleni ja sanaonut, että tuli valittua väärät sanat ja oli kehottanut kertomaan minulle, että soittaisin. Se nyt jos mikä kuulosti omituiselta, että pitääkö minun alkaa anteeksi pyytelemään tai liehittelemään, että ollaan taas kavereita, jos on itse minua loukannut. Minun mielestä saa kyllä soitella tänne päin ja luulisin, että osaan nyt olla vähän kitsaampi avun annossa.
Jep, yleensä ne "akanat" erottuvat, kun on tavallaan maksun aika. Itse kun vastaavassa tilanteessa sain aikoinani "pakit” ystävältä, avun pyyntöön. Ja yhteydenpidotkin alkoivat mennä siihen, että yhteyttä otettiin vain silloin, kun minulta haluttiin jotain.
Nyt tämä ystäväni on soittanut minulle neljän vuoden jälkeen. Mutta ystävyys on kadonnut. En tunne enää mielihyvää hänen soitoistaan. Hän on minulle täysin yhdentekevä henkilö. Mieluummin olen vaikka yksin, kun epäreilun ihmisen ystävänä.
kun vain huomaisi sen ajoissa. Olen ollut tosiaan melko hölmö. Auttaminen on ollut minussa, ehkä siitä on saanut parhaat kiksit elämään. Mutta nyt tuli suunnan muutos, alan opetella itsekkyyttä. Hyvää kevään jatkoa sinulle.