Sain tänään tietää olevani vko 28 raskaana, tieto tuli yllätyksenä emmekä todellakaan olleet moista suunnitelleet.
Nyt ainoana vaihtoehtona mielessäni on vauvan synnyttäminen mutta sen adoptioon antaminen.
Onko muita samassa tilanteessa olevia vai syntymättömän lapsensa adoptointia harkitsevia ?
Nyt ainoana vaihtoehtona mielessäni on vauvan synnyttäminen mutta sen adoptioon antaminen.
Onko muita samassa tilanteessa olevia vai syntymättömän lapsensa adoptointia harkitsevia ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, aborttiakaan et tuossa vaiheessa enää saa.. Saako kysyä, että kuinka et ollut tiennyt raskaudesta?? Eikö potkuja oo tuntunut?? Eikö maha oo kasvanu??
Kannattaa miettiä vaihtoehtoja. Oman lapsen antaminen adobtioon on kuitenkin aika kova juttu. Siis silleen, että sä tiedät koko lopun elämääs, että sulla on lapsi jossain. Saako se hyvät vanhemmat, miettiikö se, että miksi äiti hylkäsi.. Kannattaa miettiä vaan ihan rauhassa, mitä teet. Rakkaus omaan lapseen voi kuitenkin yllättää, viimeistään siinä vaiheessa kun se nostetaan syliin synnytyksen jälkeen. Mieti tarkkaan mitä teet. Kuinka vanha olet??
Olen epäillyyt raskautta mutta kaikkien testien mukaan en sitä tähän päivään asti ole ollut, gynekologikaan ei asiaa ollut todennut - totesi vaan viime marraskuussa kuukautisten oltua poissa kaksi kuukautta 'että et ainakaan ole raskaana'.
Olen 22, siis ihan täysi-ikäinen ja kaiken lisäksi synnytysikäinen. Asiassa ei sen suhteen olisi mitään kummallista mutta silti, synnytykseen on enää 12 vkoa ja sain nyt tietää ... arveluttaa.
Tsemppiä sinulle erittäin paljon..varmasti nyt aluksi tieto järkyttää ja ihmetyttää. Tuttavani sai tietää myös 7 kk odottavansa vauvaa, kun synnytys oli jo alkanut. Hän ainakin kertoi, että hänellä ei ollut minkäänlaisia raskaustuntemuksia aiemmin, eikä vatsa ollut juurikaan edes kasvanut sillä kohtu taaksepäin kallellaan. Heille syntyi potra keskospoika ja alun shokin jälkeen kaikki on luoviutunut hienosti. Äidin opiskelut jatkuivat vauvasta huolimatta lähes ajallaan, oli vain hieman haastavaa kuulemma sovittaa vauva nuoren parin opiskeluelämään mutta juuri mikään ei kyllä muuttunut. Kavereista oli suuri apu ja isovanhemmista. Älä siis pidä adoptiota ainoana vaihtoehtona vaan punnitse myös äidiksi ryhtymistä..ei se ole niin vaikeaa :) ..Tärekeintä toki on, että päätös on sinun ja vauva voi hyvin. Joskus on parasta vauvalle antaa se adoptoitavaksi, jos itse tietää, että ei ole kykenevä tässä elämän vaiheessa vanhemmuuteen. Paljon voimia sinulle, tiedän mitä käyt läpi.
Mä en oikeesti käsitä miten voi olla tuntematta vauvan liikkeitä kun ne noilla viikoilla on jo hyvinkin voimakkaita ja jokapäiväisiä. Lisäksi maha on tuossa vaiheessa yleensä jo valtava riippumatta kohdun asennosta.
Kaikista ei edes näe, että ovat raskaana. Itse käytin samoja vaatteita koko raskausajan kuin muutenkin. Olen myös pienikokoinen (koko 36), joten se "näkymättömyys" ei voinut johtua siitä että olisin niin lihava tms. Ei sitä vain välttämättä huomaa. Turha täällä päivitellä sitä, että toinen ei ole huomannut aikaisemmin. Vaikka sinulla olisi ollut tuossa vaiheessa jättilläismäinen maha ja sikiö olisi liikkunut vaikka millä mitalla, ei kaikilla välttämättä ole samallatavalla.