Entä jos elämä ei ole enää mielekästä?
Helppo elämä ei ole mielekästä?
Onko ylivaativa elämä mielekästä?
Entä jos ihminen ei halua jatkaa elämäänsä?
Mikä on ihmisarvoista elämää?
Pitääko kaikkien ajatella ihmisarvoiseksi eläämää jota ei koe sellaiseksi?
Helppo elämä ei ole mielekästä?
Onko ylivaativa elämä mielekästä?
Entä jos ihminen ei halua jatkaa elämäänsä?
Mikä on ihmisarvoista elämää?
Pitääko kaikkien ajatella ihmisarvoiseksi eläämää jota ei koe sellaiseksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jumalan siunaus ja sen kautta mielekkyys ja tarkoitus.
synnin luvallisuudella helpommaksi ja nautittavammaksi.
Itse elämä on vanhoillislestadiolaisittain ajatellen suurin synti.
mitä on synti?
ketjusta "sydämen usko", jossa vastasin kysymykseesi.
kun krjoitat, että "Itse elämä on vanhoillislestadiolaisittain ajatellen suurin synti."
Ei ainakaan entivanhaset vl:t noin ajattele, tuskinpa (nyky)ry: läisetkään. Elämähän on Jumalan lahja, jota pitää vaalia...
Vastasin edellisen kirjoittajan tekstiin "Elämää ei saa tehdä synnin luvallisuudella helpommaksi ja nautittavammaksi" ihan spontaanisti sen kummemmin ajattelematta.
Mutta miksi se lähti näppäimistöltäni sellaisena kuin lähti, on jo vaikeampi selittää. Jos nyt kuitenkin lyhyesti yrittäisin selittää.
Mielestäni vl-opetukseen viimevuosikymmenten aikana tulleita arkipäivän asioita on hengellistetty sillä tavalla, että tavallistakin elämää elämään pyrkivän uskovaisen arkipäivästä on viety elämisen halu PAKOTTAMALLA elämään ja ajattelemaan asioista täsmälleen samalla tavalla. Näiden elämäntapasäännösten noudattaminen on noussut keskeiseksi asiaksi vl-opetuksessa.
Tuossa palstalle tuodussa Seppo Lohen alustuksessa kiinnitettiin juuri tähän asiaan huomiota aivan oikein. Omakohtainen usko yksilön omantunnon ohjauksessa on ainoaa oikeaa Raamatun mukaista oppia, edellyttäen tietenkin, että on halu kulkea Jumalan tahdon mukaisesti Jeesuksen jalanjäljillä. Vapauteen Kristus meidät vapautti eikä orjuuteen, sanoi Seppo Lohikin alustuksessaan. Orjuuteen pakotettu ihminen ei voi tuntea iloa eikä vapautta elämässään.
On tosi, että varsinkin hoitokokousaikoihin asioita hengellistettiin ja henkistettiin ja noista keksityistä hengistä tehtiin ja vaadittiin parannuksia. Tuntui, että olipa niin tai näin, aina jonkun mielestä johonkin väärään henkeen päin. Noin ei Raamattu opeta.
Uskovaisen elämä aidoimmillaan on "rakkautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä". Esimerkiksi kymmenen käskyä on tehty ihmisten parhaaksi ja hyvä omatunto on kuin taivas maan päällä.
Niin yksinkertaista se raamatunmukainen usko on.
Ihmiset voivat laittaa senkin seitsemänlaista lisäsääntöä ja ohjetta, jolloin koko elämästä katoaa aito ilo.
omakohtaisesti:
Entä jos elämä ei ole enää mielekästä?
-ennen siihen tilaan (vanhuus, sairaus) joutumista teen "toimintaohjeet" läheisilleni ja he toimivat niiden mukaan
Helppo elämä ei ole mielekästä?
-helppoa elämää ei ole olemassakaan
Onko ylivaativa elämä mielekästä?
-kukin asettaa vaatimukset kohdallaan ja toimii niiden mukaan, silloin ei ole ylivaativuutta
Entä jos ihminen ei halua jatkaa elämäänsä?
-vrt. kohta 1, itsetuhoisuus taas johtuu turvaverkon kehnoudesta ja suomalaisesta vaikenevuudesta vaikkapa uskon nojalla-mielisairaat ovat oma lukunsa
Mikä on ihmisarvoista elämää?
-kukin asettaa omat arvonsa ja elää niiden mukaan; ikävä kyllä omakohtainen kriisi saattaa vasta kirkastaa arvot
Pitääkö kaikkien ajatella ihmisarvoiseksi elämää jota ei koe sellaiseksi?
-elämän ainutlaatuisuus ja -kertaisuus ja niiden tajuaminen eivät tuo tuollaista kysymystä edes mieleen