Silmissä hiekkaa, ulkona pimeää. On kylmä, on aamu. Keitin on pöydällä, johto seinässä. Mittaat veden ja porot. Kahvi porisee. Luulet tietäväsi kuka olet. Luulet tietäväsi mitä teet. Luulet olevasi turvassa. Mutta keittimessäsi tapahtuu pirullisia asioita.
Siellä valmistuu musta liemi, joka on valmiina hajottamaan persoonallisuutesi rakenteet, hyökkäämään, tuhoamaan ja ahdistamaan. Kofeiini. Se ei jätä sinua rauhaan. Koskaan et ole turvassa. Kotisi tai ystäväsi eivät tarjoa sinulle suojaa. Se vaaniii sinua. Aina ja kaikkialla.
Vapaamuotoisesti lainaten: Duodecim 1997;113(3):191, Antti Tanskanen
Jatkuva, vähäinenkin kahvinjuonti ja kofeiinin saanti voi aiheuttaa nykytiedon mukaan osalle käyttäjistä fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden, joka ilmenee ajoittain vieroitusoireina, esimerkiksi päänsärkynä. Jo kohtuullinen kofeiinin saanti saattaa herkillä ihmisillä pahentaa koettua ahdistuneisuutta, saada aikaan paniikkihäiriökohtauksia, lisätä masentuneisuutta ja vaikeuttaa syömishäiriöiden hoitoa. Hyvin runsas käyttö puolestaan voi yksittäistapauksina aiheuttaa paranoidisia harhaluuloja, maniaa, deliriumin kaltaisen tilan ja jopa pahentaa skitsofreenista prosessia.
Kofeinismi, ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö
Hyvin runsas kahvinjuonti tai kofeiinin saanti voi johtaa myrkytystilaan, jota kutsutaan kofeinismiksi. Tuloksia ja havaintoja raportoitiin aluksi potilastapausten avulla (Greden 1974, Molde 1975, MacCallum 1979), ja tuolloin korostettiin kofeinismin ja tuskaneuroosin (ahdistuneisuuden) välistä erotusdiagnostiikkaa. Kahvinjuonnin määrä vaihteli em. tapausselostuksissa välillä 8-50 kuppia päivässä. Bruce (1990) on vertaillut kofeinismin, yleisen ahdistuneisuuden ja paniikkihäiriön sisältämiä oireistoja keskenään ja todennut niissä varsin suuria yhtäläisyyksiä.
Huomattava osa paniikkihäiriöpotilaista on lopettanut kahvinjuonnin sivuvaikutusten vuoksi (Uhde ym. 1984). On havaittu, että ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriötä sairastavien herkkyys kofeiinille on lisääntynyt (Boulenger ym. 1984, Lee ym. 1985), ja tämä ominaisuus johtaa sitten vähentyneeseen käyttöön. Yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät ovat erityisen herkkiä kofeiinille (Bruce ym. 1992). Lisäksi tiedetään, että kofeiini herkistää paniikkihäiriöpotilaiden makuaistia (Apfeldorf ja Shear 1993). Monet potilaat kertovat, että kofeiinin vaikutukset elimistössä ovat samantapaisia kuin paniikkikohtauksen aikana esiintyvät reaktiot (Charney ym. 1985). Kofeiini on tunnettu myös yöllisten, unenaikaisten paniikkikohtausten aiheuttajana (Mellman ja Uhde 1989).
Kofeiinin käytön rajoittaminen määrästä 200-540 mg/vrk on helpottanut oirehdintaa yleistä ahdistuneisuutta tai paniikkihäiriötä sairastavilla jopa neljäsosassa tapauksista ilman muita toimenpiteitä (Bruce ja Lader 1989). Keskeistä lienee somaattisten oireiden väheneminen, joka estää tilanteen väärintulkintaa ja sitä kautta paniikkia (Salzer ja Berenbaum 1994). Toisaalta eräässä tutkimuksessa kahvin juonnin selvälläkään vähennyksellä ei ollut vaikutusta paniikkikohtausten määrään raskauden aikana (Northcott ja Stein 1994).
Mathew'n ja Wilsonin (1990) tutkimuksessa pieni kofeiinimäärä (250 mg) suoneen annettuna ei näyttänyt lisäävän ahdistuneisuutta tai provosoivan kohtauksia paniikkihäiriöpotilailla, mutta terveet verrokit kokivat ahdistuneisuutensa lisääntyneen. On myös todettu, että kofeiinimäärä, joka saadaan 4-6 kupillisesta kahvia, aikaansaa paniikkikohtauksia myös sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivillä (Tancer 1993).
Kofeiinin vaikutusmekanismi paniikkikohtausten aiheuttajana on vielä epäselvä. On esitetty adenosiinireseptorien salpausta (Klein ym. 1991), tryptofaanin (serotoniinin lähtöaine) aktiivisia metaboliitteja (Orlikov ja Ryzov 1991), maitohapon lisääntymistä (Tancer ym. 1991) ja epänormaalia kasvuhormonivastetta kofeiiniin (Uhde ym. 1992), mutta asia on edelleen kiistanalainen.
Depressio, mielialahäiriöt ja itsemurhariski
Depression on osoitettu olevan yhteydessä kofeiinin runsaaseen saantiin aikuisilla psykiatrisilla sairaalapotilailla (Greden ym. 1978), nuorilla psykologian opiskelijoilla (Gilliland ja Andres 1981) ja paniikkihäiriötä sairastavilla naisilla (Boulenger ym. 1984). Eräässä vapaaehtoisilla nuorilla aikuisilla tehdyssä tutkimuksessa myös vihamielisyys lisääntyi ahdistuksen ja depression ohella kofeiinia (3.3-6.6 mg/kg) annettaessa (Veleber ja Templer 1984). Klein ym. (1991) havaitsivat, että 480 mg kofeiinia aiheutti paniikkipotilailla merkitsevän lisäyksen masennuspisteissä lumeeseen verrattuna. James ja Crosbie (1987) ottivat analyyseissään sekoittavina tekijöinä huomioon lukuisia muuttujia (mm. tupakoinnin ja alkoholinkäytön). Tästä huolimatta kofeiinin suurkuluttajien (2 000 mg/vrk) masentuneisuus oli selvästi suurempaa kuin verrokkien (400 mg/vrk).
On esitetty, että masentuneet potilaat (kaamosmasennuksesta kärsivät mukaan luettuina) "lääkitsevät" itseään kofeiinilla saadakseen enemmän energiaa ja piristyäkseen (Neil ym. 1978, Leibenluft ym. 1993), ja tämä selittäisi kofeiinin saannin ja depression välisen yhteyden. Kaikki tutkijat eivät ole samaa mieltä, vaan heidän mukaansa vakavaa masennustilaa sairastavat näyttävät käyttävän kofeiinia yhtä paljon kuin verrokit, eikä kofeiinin saanti ole kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivillä erilainen kuin muilla depressiopotilailla (Lee ym. 1988).
Merkittävä käänteinen yhteys kahvinjuonnin (kofeiinin saannin) ja itsemurhariskin välillä on havaittu kahdessa suuressa seurantatutkimuksessa (Klatsky ym. 1993, Kawachi ym. 1996), joissa vakioitiin suuri joukko sekoittavia tekijöitä. Klatskyn ym. tutkimuksessa oli mukana noin 130 000 henkilöä, joita seurattiin keskimäärin kahdeksan vuoden ajan. Itsemurhariski pieneni päivittäisen kahvinjuonnin kasvaessa lineaarisesti 0.7:stä (1-3 kupillista) 0.2:een (yli kuusi kuppia) verrattuna kahvia juomattomiin. Kawachin ym. tuoreessa tutkimuksessa seurattiin 87 000:ta yhdysvaltalaista naispuolista sairaanhoitajaa lähes kymmenen vuoden ajan. Vakioitu vaarasuhde pieneni 0.6:sta (satunnaisesti juovat) 0.3:een (2-6 kuppia) mutta ei aivan lineaarisesti. Kummankin tutkimusryhmän luontevin hypoteesi havaitulle yhteydelle oli se, että säännöllinen kahvinjuonti saattaisi poistaa masennusta, mikä sitten estäisi tässä ryhmässä myös itsemurhat. Seurantatutkimuksia kahvinjuonnin vaikutuksesta depression tasoon ei kuitenkaan vielä ole tehty."
Syömishäiriöt
Monet anoreksiapotilaat saattavat käyttää kofeiinipitoisia juomia, kahvia ja dieettikolaa niiden vähäenergiaisuuden ja ruokahalua hillitsevän vaikutuksen vuoksi. Kofeiinin runsas saanti voi aiheuttaa anorektikolle myrkytystilan (Sours 1983) tai ohimenevän psykoosin (Shaul ym. 1984). Krahnin ym. (1991) tutkimuksessa anoreksiaa sairastavat käyttivät enemmän laksatiiveja ja laihdutuslääkkeitä, mikäli he kuuluivat kofeiinin runsaan (1 240 mg/vrk) saannin ryhmään. Samassa tutkimuksessa olleilla bulimiapotilailla esiintyi enemmän ahmimisjaksoja silloin, kun kofeiinin saanti oli runsasta. Nozoe ym. (1995) havaitsivat äskettäin, että anorektikot, joilla esiintyi alkoholin, kahvin tai nikotiinin väärinkäyttöä, tarvitsivat kuntoutuakseen muita pidemmän sairaalahoidon. Kofeiinia ei tutkittu kuitenkaan yksittäisenä muuttujana.
Skitsofrenia ja psykoosit
Psykiatriset pitkäaikaispotilaat juovat usein ja runsaasti kahvia. Toisaalta paljon kahvia juovien potilaiden joukossa on keskimääräistä enemmän psykoottisuudesta kärsiviä (Winstead 1976). Kofeiinin runsas saanti voi yksittäistapauksissa aiheuttaa paranoidisia harhaluuloja, skitsofreenisen prosessin pahenemisen (Mikkelsen 1978) tai deliriumin kaltaisen tilan (Stillner ym. 1978). Vaikeimmin sairaat skitsofreenikot jopa nuuskaavat tai syövät pikakahvijauhetta (Benson ja David 1986). Kofeiinin annon (10 mg/kg kerta-annoksena) on todettu pahentavan ajatushäiriöitä ja lisäävän maniataipumusta skitsofreenikoilla (Lucas ym. 1990). Tärkeä havainto on, että tällaisten potilaiden kofeiinirajoitus on helpottanut psykoottisuutta selvästi (Zaslove ym. 1991a).
Koko psykiatrisen osaston kofeiinirajoituksesta on saatu ristiriitaisia tuloksia. Suljetun osaston potilaiden ahdistuneisuus, ärtyisyys ja vihamielisyys vähenivät huomattavasti siirryttäessä kolmeksi viikoksi kofeiinittomaan kahviin (De Freitas ja Schwartz 1979), kun taas positiiviset muutokset olivat avo-osastolla vähäisiä (Koczapski ym. 1989) ja kuntoutusosastoilla potilaiden käytös ja oireisto eivät juuri muuttuneet (Mayo ym. 1993). Sen sijaan koko psykiatrisen sairaalan osittainen kofeiinirajoitus vähensi päällekarkauksia 25-30 % ja omaisuusvahinkoja 50 % (Zaslove ym. 1991b).
Kahvinjuojat poikkeavat selvästi ominaisuuksiltaan teenjuojista siten, että kahvia käyttävillä on enemmän muitakin epäterveellisiä elämäntapoja (esim. tupakointi, rasvan runsas käyttö) (Schwarz ym. 1994). Muun muassa tästä syystä tulee kahvin, kofeiinin ja eri sairauksien välisissä tutkimuksissa ottaa huomioon lukuisa joukko sekoittavia tekijöitä (Schreiber ym. 1988b).
Kauhuosaston jälkeen kevyt huokaus
Lukuisat kontrolloidut tutkimukset osoittavat, että kofeiini voimistaa herätevastetta, tehostaa keskittymiskykyä, piristää, lyhentää reaktioaikaa, lisää valppautta, auttaa vuorotyössä suoriutumista ja parantaa kognitiivista suorituskykyä (Jarvis 1993). Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, onko kofeiinin suorituskykyä parantava ominaisuus todellinen, vai onko kyse ainoastaan kofeiinin puutteen aiheuttaman suorituskyvyn heikkenemisen korjaamisesta ennalleen (James 1994). Nykytiedon pohjalta näyttää siltä, että kofeiini antaa sittenkin käyttäjälleen tietyn nettohyödyn psykomotorista suoriutumista ajatellen (Rogers ym. 1995).
Kahvin ja kofeiinin vaikutukset mielenterveyteen ovat kolmijakoiset:
1) Valtaosa kohtuukäyttäjistä (1-4 kuppia/vrk) kokee kahvin virkistäväksi, keskittymiskykyä parantavaksi ja energiaa antavaksi arkipäivän aherruksen keskellä. Suurella osalla tähän ryhmään kuuluvista on kuitenkin piilevänä kofeiiniriippuvuus, joka tulee vieroitusoireina (päänsärky) esille, mikäli kofeiinin saanti syystä tai toisesta loppuu joksikin aikaa.
2) Kofeiinille herkät ihmiset voivat saada psyykkisiä sivuvaikutuksia (ahdistuneisuutta, paniikkituntemuksia) jo yhdestä kupillisesta. Kofeiinin yhteys depressioon on epäselvempi. Yhteys itsemurhariskiin vaikuttaa käänteiseltä, eli kofeiinin käyttö näyttäisi alustavien tulosten mukaan olevan tässä suhteessa edullista.
3) Runsas kahvinjuonti (yli 6 kuppia/vrk) saa helposti aikaan ylikiihottumista, joka voi haitallisesti pahentaa tiettyjä psykiatrisia sairaustiloja. Hyvin runsas käyttö (yli 10 kuppia vrk) voi puolestaan yksittäistapauksissa aiheuttaa maniaa tai deliriumia muistuttavan tilan ja pahentaa psykoottista oireilua sitä sairastavilla.
Kahvin juonnilla ja kofeiinin saannilla näyttää olevan melko selvä yhteys mielenterveyteen niin, että vaikutukset ovat pääasiassa myönteisiä mutta osin kielteisiä. Kaikki eivät ole kuitenkaan yhtä herkkiä kofeiinin vaikutuksille, ja riskiryhmiä ei vielä tunneta riittävästi.
Siellä valmistuu musta liemi, joka on valmiina hajottamaan persoonallisuutesi rakenteet, hyökkäämään, tuhoamaan ja ahdistamaan. Kofeiini. Se ei jätä sinua rauhaan. Koskaan et ole turvassa. Kotisi tai ystäväsi eivät tarjoa sinulle suojaa. Se vaaniii sinua. Aina ja kaikkialla.
Vapaamuotoisesti lainaten: Duodecim 1997;113(3):191, Antti Tanskanen
Jatkuva, vähäinenkin kahvinjuonti ja kofeiinin saanti voi aiheuttaa nykytiedon mukaan osalle käyttäjistä fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden, joka ilmenee ajoittain vieroitusoireina, esimerkiksi päänsärkynä. Jo kohtuullinen kofeiinin saanti saattaa herkillä ihmisillä pahentaa koettua ahdistuneisuutta, saada aikaan paniikkihäiriökohtauksia, lisätä masentuneisuutta ja vaikeuttaa syömishäiriöiden hoitoa. Hyvin runsas käyttö puolestaan voi yksittäistapauksina aiheuttaa paranoidisia harhaluuloja, maniaa, deliriumin kaltaisen tilan ja jopa pahentaa skitsofreenista prosessia.
Kofeinismi, ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö
Hyvin runsas kahvinjuonti tai kofeiinin saanti voi johtaa myrkytystilaan, jota kutsutaan kofeinismiksi. Tuloksia ja havaintoja raportoitiin aluksi potilastapausten avulla (Greden 1974, Molde 1975, MacCallum 1979), ja tuolloin korostettiin kofeinismin ja tuskaneuroosin (ahdistuneisuuden) välistä erotusdiagnostiikkaa. Kahvinjuonnin määrä vaihteli em. tapausselostuksissa välillä 8-50 kuppia päivässä. Bruce (1990) on vertaillut kofeinismin, yleisen ahdistuneisuuden ja paniikkihäiriön sisältämiä oireistoja keskenään ja todennut niissä varsin suuria yhtäläisyyksiä.
Huomattava osa paniikkihäiriöpotilaista on lopettanut kahvinjuonnin sivuvaikutusten vuoksi (Uhde ym. 1984). On havaittu, että ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriötä sairastavien herkkyys kofeiinille on lisääntynyt (Boulenger ym. 1984, Lee ym. 1985), ja tämä ominaisuus johtaa sitten vähentyneeseen käyttöön. Yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät ovat erityisen herkkiä kofeiinille (Bruce ym. 1992). Lisäksi tiedetään, että kofeiini herkistää paniikkihäiriöpotilaiden makuaistia (Apfeldorf ja Shear 1993). Monet potilaat kertovat, että kofeiinin vaikutukset elimistössä ovat samantapaisia kuin paniikkikohtauksen aikana esiintyvät reaktiot (Charney ym. 1985). Kofeiini on tunnettu myös yöllisten, unenaikaisten paniikkikohtausten aiheuttajana (Mellman ja Uhde 1989).
Kofeiinin käytön rajoittaminen määrästä 200-540 mg/vrk on helpottanut oirehdintaa yleistä ahdistuneisuutta tai paniikkihäiriötä sairastavilla jopa neljäsosassa tapauksista ilman muita toimenpiteitä (Bruce ja Lader 1989). Keskeistä lienee somaattisten oireiden väheneminen, joka estää tilanteen väärintulkintaa ja sitä kautta paniikkia (Salzer ja Berenbaum 1994). Toisaalta eräässä tutkimuksessa kahvin juonnin selvälläkään vähennyksellä ei ollut vaikutusta paniikkikohtausten määrään raskauden aikana (Northcott ja Stein 1994).
Mathew'n ja Wilsonin (1990) tutkimuksessa pieni kofeiinimäärä (250 mg) suoneen annettuna ei näyttänyt lisäävän ahdistuneisuutta tai provosoivan kohtauksia paniikkihäiriöpotilailla, mutta terveet verrokit kokivat ahdistuneisuutensa lisääntyneen. On myös todettu, että kofeiinimäärä, joka saadaan 4-6 kupillisesta kahvia, aikaansaa paniikkikohtauksia myös sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivillä (Tancer 1993).
Kofeiinin vaikutusmekanismi paniikkikohtausten aiheuttajana on vielä epäselvä. On esitetty adenosiinireseptorien salpausta (Klein ym. 1991), tryptofaanin (serotoniinin lähtöaine) aktiivisia metaboliitteja (Orlikov ja Ryzov 1991), maitohapon lisääntymistä (Tancer ym. 1991) ja epänormaalia kasvuhormonivastetta kofeiiniin (Uhde ym. 1992), mutta asia on edelleen kiistanalainen.
Depressio, mielialahäiriöt ja itsemurhariski
Depression on osoitettu olevan yhteydessä kofeiinin runsaaseen saantiin aikuisilla psykiatrisilla sairaalapotilailla (Greden ym. 1978), nuorilla psykologian opiskelijoilla (Gilliland ja Andres 1981) ja paniikkihäiriötä sairastavilla naisilla (Boulenger ym. 1984). Eräässä vapaaehtoisilla nuorilla aikuisilla tehdyssä tutkimuksessa myös vihamielisyys lisääntyi ahdistuksen ja depression ohella kofeiinia (3.3-6.6 mg/kg) annettaessa (Veleber ja Templer 1984). Klein ym. (1991) havaitsivat, että 480 mg kofeiinia aiheutti paniikkipotilailla merkitsevän lisäyksen masennuspisteissä lumeeseen verrattuna. James ja Crosbie (1987) ottivat analyyseissään sekoittavina tekijöinä huomioon lukuisia muuttujia (mm. tupakoinnin ja alkoholinkäytön). Tästä huolimatta kofeiinin suurkuluttajien (2 000 mg/vrk) masentuneisuus oli selvästi suurempaa kuin verrokkien (400 mg/vrk).
On esitetty, että masentuneet potilaat (kaamosmasennuksesta kärsivät mukaan luettuina) "lääkitsevät" itseään kofeiinilla saadakseen enemmän energiaa ja piristyäkseen (Neil ym. 1978, Leibenluft ym. 1993), ja tämä selittäisi kofeiinin saannin ja depression välisen yhteyden. Kaikki tutkijat eivät ole samaa mieltä, vaan heidän mukaansa vakavaa masennustilaa sairastavat näyttävät käyttävän kofeiinia yhtä paljon kuin verrokit, eikä kofeiinin saanti ole kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivillä erilainen kuin muilla depressiopotilailla (Lee ym. 1988).
Merkittävä käänteinen yhteys kahvinjuonnin (kofeiinin saannin) ja itsemurhariskin välillä on havaittu kahdessa suuressa seurantatutkimuksessa (Klatsky ym. 1993, Kawachi ym. 1996), joissa vakioitiin suuri joukko sekoittavia tekijöitä. Klatskyn ym. tutkimuksessa oli mukana noin 130 000 henkilöä, joita seurattiin keskimäärin kahdeksan vuoden ajan. Itsemurhariski pieneni päivittäisen kahvinjuonnin kasvaessa lineaarisesti 0.7:stä (1-3 kupillista) 0.2:een (yli kuusi kuppia) verrattuna kahvia juomattomiin. Kawachin ym. tuoreessa tutkimuksessa seurattiin 87 000:ta yhdysvaltalaista naispuolista sairaanhoitajaa lähes kymmenen vuoden ajan. Vakioitu vaarasuhde pieneni 0.6:sta (satunnaisesti juovat) 0.3:een (2-6 kuppia) mutta ei aivan lineaarisesti. Kummankin tutkimusryhmän luontevin hypoteesi havaitulle yhteydelle oli se, että säännöllinen kahvinjuonti saattaisi poistaa masennusta, mikä sitten estäisi tässä ryhmässä myös itsemurhat. Seurantatutkimuksia kahvinjuonnin vaikutuksesta depression tasoon ei kuitenkaan vielä ole tehty."
Syömishäiriöt
Monet anoreksiapotilaat saattavat käyttää kofeiinipitoisia juomia, kahvia ja dieettikolaa niiden vähäenergiaisuuden ja ruokahalua hillitsevän vaikutuksen vuoksi. Kofeiinin runsas saanti voi aiheuttaa anorektikolle myrkytystilan (Sours 1983) tai ohimenevän psykoosin (Shaul ym. 1984). Krahnin ym. (1991) tutkimuksessa anoreksiaa sairastavat käyttivät enemmän laksatiiveja ja laihdutuslääkkeitä, mikäli he kuuluivat kofeiinin runsaan (1 240 mg/vrk) saannin ryhmään. Samassa tutkimuksessa olleilla bulimiapotilailla esiintyi enemmän ahmimisjaksoja silloin, kun kofeiinin saanti oli runsasta. Nozoe ym. (1995) havaitsivat äskettäin, että anorektikot, joilla esiintyi alkoholin, kahvin tai nikotiinin väärinkäyttöä, tarvitsivat kuntoutuakseen muita pidemmän sairaalahoidon. Kofeiinia ei tutkittu kuitenkaan yksittäisenä muuttujana.
Skitsofrenia ja psykoosit
Psykiatriset pitkäaikaispotilaat juovat usein ja runsaasti kahvia. Toisaalta paljon kahvia juovien potilaiden joukossa on keskimääräistä enemmän psykoottisuudesta kärsiviä (Winstead 1976). Kofeiinin runsas saanti voi yksittäistapauksissa aiheuttaa paranoidisia harhaluuloja, skitsofreenisen prosessin pahenemisen (Mikkelsen 1978) tai deliriumin kaltaisen tilan (Stillner ym. 1978). Vaikeimmin sairaat skitsofreenikot jopa nuuskaavat tai syövät pikakahvijauhetta (Benson ja David 1986). Kofeiinin annon (10 mg/kg kerta-annoksena) on todettu pahentavan ajatushäiriöitä ja lisäävän maniataipumusta skitsofreenikoilla (Lucas ym. 1990). Tärkeä havainto on, että tällaisten potilaiden kofeiinirajoitus on helpottanut psykoottisuutta selvästi (Zaslove ym. 1991a).
Koko psykiatrisen osaston kofeiinirajoituksesta on saatu ristiriitaisia tuloksia. Suljetun osaston potilaiden ahdistuneisuus, ärtyisyys ja vihamielisyys vähenivät huomattavasti siirryttäessä kolmeksi viikoksi kofeiinittomaan kahviin (De Freitas ja Schwartz 1979), kun taas positiiviset muutokset olivat avo-osastolla vähäisiä (Koczapski ym. 1989) ja kuntoutusosastoilla potilaiden käytös ja oireisto eivät juuri muuttuneet (Mayo ym. 1993). Sen sijaan koko psykiatrisen sairaalan osittainen kofeiinirajoitus vähensi päällekarkauksia 25-30 % ja omaisuusvahinkoja 50 % (Zaslove ym. 1991b).
Kahvinjuojat poikkeavat selvästi ominaisuuksiltaan teenjuojista siten, että kahvia käyttävillä on enemmän muitakin epäterveellisiä elämäntapoja (esim. tupakointi, rasvan runsas käyttö) (Schwarz ym. 1994). Muun muassa tästä syystä tulee kahvin, kofeiinin ja eri sairauksien välisissä tutkimuksissa ottaa huomioon lukuisa joukko sekoittavia tekijöitä (Schreiber ym. 1988b).
Kauhuosaston jälkeen kevyt huokaus
Lukuisat kontrolloidut tutkimukset osoittavat, että kofeiini voimistaa herätevastetta, tehostaa keskittymiskykyä, piristää, lyhentää reaktioaikaa, lisää valppautta, auttaa vuorotyössä suoriutumista ja parantaa kognitiivista suorituskykyä (Jarvis 1993). Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, onko kofeiinin suorituskykyä parantava ominaisuus todellinen, vai onko kyse ainoastaan kofeiinin puutteen aiheuttaman suorituskyvyn heikkenemisen korjaamisesta ennalleen (James 1994). Nykytiedon pohjalta näyttää siltä, että kofeiini antaa sittenkin käyttäjälleen tietyn nettohyödyn psykomotorista suoriutumista ajatellen (Rogers ym. 1995).
Kahvin ja kofeiinin vaikutukset mielenterveyteen ovat kolmijakoiset:
1) Valtaosa kohtuukäyttäjistä (1-4 kuppia/vrk) kokee kahvin virkistäväksi, keskittymiskykyä parantavaksi ja energiaa antavaksi arkipäivän aherruksen keskellä. Suurella osalla tähän ryhmään kuuluvista on kuitenkin piilevänä kofeiiniriippuvuus, joka tulee vieroitusoireina (päänsärky) esille, mikäli kofeiinin saanti syystä tai toisesta loppuu joksikin aikaa.
2) Kofeiinille herkät ihmiset voivat saada psyykkisiä sivuvaikutuksia (ahdistuneisuutta, paniikkituntemuksia) jo yhdestä kupillisesta. Kofeiinin yhteys depressioon on epäselvempi. Yhteys itsemurhariskiin vaikuttaa käänteiseltä, eli kofeiinin käyttö näyttäisi alustavien tulosten mukaan olevan tässä suhteessa edullista.
3) Runsas kahvinjuonti (yli 6 kuppia/vrk) saa helposti aikaan ylikiihottumista, joka voi haitallisesti pahentaa tiettyjä psykiatrisia sairaustiloja. Hyvin runsas käyttö (yli 10 kuppia vrk) voi puolestaan yksittäistapauksissa aiheuttaa maniaa tai deliriumia muistuttavan tilan ja pahentaa psykoottista oireilua sitä sairastavilla.
Kahvin juonnilla ja kofeiinin saannilla näyttää olevan melko selvä yhteys mielenterveyteen niin, että vaikutukset ovat pääasiassa myönteisiä mutta osin kielteisiä. Kaikki eivät ole kuitenkaan yhtä herkkiä kofeiinin vaikutuksille, ja riskiryhmiä ei vielä tunneta riittävästi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
>Kahvinjuonnin määrä vaihteli em. tapausselostuksissa välillä 8-50 kuppia päivässä<
Juuri näin ja kukahan se juo 50 kuppia kahvia päivässä?Eiköhän lähes tulkoon jokainen asia/tuote ole tuollaisessa mittakaavassa vaarallista/haitallista?
...taidampa poistua tästä kahville :)
Joskus asioiden ymmärtäminen helpottuu kun ajatellaan molempia ääripäitä.
Ei esimerkiksi vehnäjauhon nauttiminen yltiöpäisesti aiheuta mielen kiihottumistilaa ja ylivireyttä. Maha siitä vaan tulee täyteen.
Kyyn myrkky ei tapa kaikkia ihmisiä, mutta ääritapauksessa se tappaa heti ja siksi ihmisiä neuvotaan toimimaan tämän ääritapauksen mukaisesti eli olemaan erillään kyistä, koska se on kaikille hyväksi, jopa sille joka ei välttämättä kuolisi. Turha hänenkään on siitä pumppuaan rasittaa.
, mutta se ei tarkoita, etteikö kahvin juominen voisi olla joillekin ongelmakäyttöä. Siksi onkin kohtuutonta vaatia, että kahvihuumetta saa edelleenkin vapaasti myydä vaikka siitä voi tulla joillekin harvoille ongelmakäyttöä.
Kieltolailla on saatu fantastisia tuloksia kannabiksen suhteen (lue: huumeongelma on kosahtanut käsiin) joten mikseipä kahvinkin suhteen.
Btv, käytän monia riippuvuutta aiheuttavia aineita. Pahimmat vieroitusoireet saan jos unohdan juoda kahvia riittävästi. Tupakan polton nyt vielä voi jättää. Siitä tulee vaan rauhaton olo. Mutta kahvin juomatta jättäminen aikaansaa sietämättömän päänsäryn.
Näin se on. Kahvihuume on viipymättä kriminalisoitava, sillä ei voi olettaa että päihdehullu kansamme osaisi käyttää kahvia vastuullisesti. Valtion kontrolli kunniaan!