ELI, ihana aamu oli ja uskaltauduin lenkille, suurempi mäki, hengästyttää, alan tarkkailemaan hengitystäni, ja lisää tarkkailua, ja lopulta kaulaliina otettava pois ja hyperventilointia, todella nopea syke ja siitä suoranainen paniikki, onko teillä muilla taipumusta pelkoon, että sydän ei kestä kun liikkuu ja syke nousee?
Oli kyllä niin kamalaa.
Oli kyllä niin kamalaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tähän mun paniikkihäiriöön on sen alkamisen jälkeen tullut noin 50 uutta oiretta, toinen toistaan omituisempia. Itse pelkäsin paniikkikohtauksen tultua että aivoistani katkeaa verisuoni korkeasta verenpaineesta johtuen. Erään kerran soitin ambulanssin (tais olla elämäni toinen paha laaki)ja juoksin sukkasillani talvella vastaan niitä ja mittasivat verenpaineet niin oli "vähän" koholla 211/137 ja tämä kohtaus ei ollut mikään minuuttien kohtaus vaan yli tunnin kärsin silmät verestäen aivopaineesta ja sekoamisen pelosta, siinä oma maailmankuva muuttuu aika elokuvalta katsomiseksi.
siitähäbn se hyperventilaatio tuleekin,paniikissa ei vaarallisia juttuja olekkaan,ennenmmin se on luulosairautta,että mikähöhän nyt on,vaikkei ole mitään.Tekee jotain,ettei itsensä tarkkailu ole pääasia,itse saman läpikäynyt
on todellakin sairaus ,,tai siis serotiinin välittäjä aine on häiriintynyt, se aiheuttaa sen että saa paniikkeja tai se tilanne mikä laukaseen paniikit,,oli varmaa vaikeesti selostettu,,) jos serotinit olis kunnos ni ei tulis kohtauksiikaan,,, kokemus on 20vuoden paniikkihäiriöstä...