On se mukavaa, kun on oma koti, vaikka seurustelee.En missään tapauksessa halua muuttaa toisen `nurkkiin`, vaikka olen 7 vuotta seurustellut.Jos jokin asia jonain päivänä `risoo`kumppanissa,aina voi olla omassa kodissaan rauhassa.Mitäpä mieltä te olette asiasta????
Oma tupa oma lupa
Mimmu
5480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
samaa mieltä.
Eikä aikomuksena ole ikinä kutsua ketään omiin nurkkiini asustelemaan.
Yksi avioliitto on takana ja siinäkin oli puolet liikaa - toisaalta opinpa arvostamaan omaa rauhaa ja vapautta.
Kyllä musta ois kiva asua yhdessä. Erosta on nyt kaksi vuotta ja kaipaan sitä yhdessäoloa ja kodikkuutta; sitä että joku on siinä vaikka puuhaitaisiinkin omia juttuja, niin kohta voi käpertyä kainaloon sohvalle. Ja aamuisin oli ihan herätä kun oli toinen ja sen toisen tuoksu lähellä.
Jos vaan vielä vois löytää sellaisen jonka kanssa se toimisi niin hetkeäkään en epäröisi.
Olen kanssasi samaa mieltä, olen kyllä eronnut vuosi sitten, mutta mulla ikävä kainaloon, kaipaan läheisyyttä ja toisen läsnäoloa, vaikka olen mies,46v, voi kun voisin vielä rakastua tässä elämässä, haaveetta vain??
...olemme me ihmiset ja hyvä niin. Minä koen jonkun jatkuvan läsnäolon ahdistavana.
Arvostan sitä että voi tehdä mitä huvittaa ja mennä omien mielitekojensa mukaan, selittelemättä ja ilman ehtoja.
Ihan kuin omasta elämästäni ja seurusteluvuosia just saman verran.
Saa syödä mitä haluaa, ostaa mitä haluaa eikä tarvitse katsoa / kuunnella urheilua televisiosta.