Opaskirjat

Erityisesti korostaisin tuota korvakuulolta opettelua, se jos jokin kehittää soittotaitoa ja musikaalisuutta ylipäätään ihan pirusti. Ja on merkittävä apu siinä oman kaman säveltämisessä.

Itse aloitin kitaransoiton v. 1977 ja silloin ainoa apu oli sinänsä mainio Ilpo Saastamoisen kitarakirja. Siitä sitten koko kylän klopit opeteltiin mitä ymmärrettiin. Koko kylällä ei kukaan osannut soittaa kitaraa, joten tulokset olivat melko vaatimattomia. Myös soittimet olivat varsin vaatimattomia, itsetehtyjä stratokopioita (koivukaulat, kierot ku korkkiruuvi...), Ekoa sun muuta, joista ei edes intonaatioita saanut säädettyä.

Opetan omaa 10v. poikaani soittamaan kitaraa ja viime lauantaina tajusin, että opetin pojalle kahdessa tunnissa sen, mihin itseltä meni kantapään kautta noin vuosi! Hommasin pojalle Huuto.netistä Ibanezin Blazer custom seriesin vm.-81, oikaisin kaulan, vaihdoin nauhat, elektroniikan ja muutenkin passasin. On sitten kunnon peli, millä klopin treenata. Vaikka joku väärin joskus ymmärsikin, korostan soittimien laatua (joka useimmiten kyllä korreloi sen hinnan kanssa hintaluokassa - 300 ekeä) sen takia, ettei esim. paskasta otelaudasta tai tallan virheellisestä sijainnista johtuen oppisi vääriä harmonioita tms. Pointtini ei siis ole se, että vain kalliit soittimet ovat hyviä, usein se on lähinnä toisin päin eli kalliissakin löytyy ihan kuraa. Pointtini oli se, että soiton opettelu on alussa muutenkin sellaista tervanjuontia useimmiten, ettei sitä taakkaa kannata lisätä huonoilla soittimilla, kun kerran hyviäkin on saatavissa.

Tuo Internet on nykyisin näppärä vehje, sieltä löytyy jos minkälaista neuvoa ja vinkkiä, suosittelen niin laitteiden kuin soittovinkkien kartoittamisen suhteen

Oikeastiko pystyt virittämään kitaran mihin tahansa vireeseen ilman mitään vertailuääntä?

Tommosta absoluuttista sävelkorvaa ei kovin monella tuhannesta ole. Joillakin kuulemma kyllä. Maaritilla.

Sekä Elkon että sinun jutut olivat erittäin asiallisia, mutta tuo viritysjuttu jäi vaivaamaan.

vielä kysymys kirjoitti:

Oikeastiko pystyt virittämään kitaran mihin tahansa vireeseen ilman mitään vertailuääntä?

Tommosta absoluuttista sävelkorvaa ei kovin monella tuhannesta ole. Joillakin kuulemma kyllä. Maaritilla.

Lue lisää

Että mulla on jämähtänyt päähän muutamia melodioita, ja kun alan hyräillä niitä, ne "lähtevät" kurkusta aina samalla korkeudella. Ja kun tietää alkuperäisestä kappaleesta, että millä sävelkorkeudella se alkaa, voi kitaran yhden kielen virittää normivireeseen, ja siitä sitten mihin tahansa muuhun vireeseen. Tähän mennessä onnistunut viritys ihan hyvin, joskus joutunut korjaamaan parin hertsin virheitä.

Ei mulla varsinaista absoluuttista sävelkorvaa taida olla; siinähän pitäisi pystyä nimeämään irrallinen sävel, ja sitä en yleensä pysty tekemään. Ehkä syynä on se, että on tullut soitettua jatkuvasti niin erilaisilla virityksillä, että absoluuttista kokonaiskuvaa kromaattisesta asteikosta ei ole päähän päässyt muodostumaan.

Stiff Riffille kirjoitti:

Sekä Elkon että sinun jutut olivat erittäin asiallisia, mutta tuo viritysjuttu jäi vaivaamaan.

Lueskelin noi Stiff Riffin tekstit oikein ajatuksella, niin tarkoittaiskohan se siis sitä, että jos normi E-virettä joudutaan muuttamaan esim. laulajan äänialan takia, niin ekaks haetaan vaikkapa A-kieli vireeseen sillain, että laulajasta sävelkorkeus tuntuu ja saundaa hyvältä.

Sen jälkeen viritetään kaikki muut kielet ton A-kielen mukaan. A-kieli ei siis ole oikeassa A-kielen sävelkorkeudessa (siis normi E-vireen mukaisesti) vaan jossain ihan mielivaltaisessa pitchissä. Näin viritettynä kitaran kielet ovat kaikki keskenään harmoniassa, mutta jos virittimellä kattoo, niin vire on perseellään (mutta kaikki kielet yhtä pielessä suhteessa normivireeseen)

Selitinköhän asian riittävän epäselvästi? Ite oon monta kertaa studiossa ollut tilanteessa, että virettä on joudutta muuttamaan muutama hertsi sinne tänne, että laulajalla on alkanut pelittämään. Samaan ilmiöönhän törmää, kun opettelee biisejä levyltä, aika harvoin ne biisit on soitettu normi E-vireellä, vaan jostain ihan jännästä vireestä.

Ite pystyn virittämään kitaran ilman viritintä muutaman hertsin tarkkuudella normi E-vireeseen ilman ongelmia. Tämä ei suinkaan ole mitään magiaa vaan johtuu siitä, että ensimmäisen viritinmittarin näin joskus 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa ja siihen asti piti skitat virittää ja intonaatiot säätää (ääniraudan tai pianon mukaan) korvakuulolta ja tuossahan se taito sitten karttui. Suosittelen kaikille, että opettelevat virittämään kitaran ilman viritintä. Omille kakaroilleni en moista ole vielä edes näyttänytkään.

StiffRiff kirjoitti:

Että mulla on jämähtänyt päähän muutamia melodioita, ja kun alan hyräillä niitä, ne "lähtevät" kurkusta aina samalla korkeudella. Ja kun tietää alkuperäisestä kappaleesta, että millä sävelkorkeudella se alkaa, voi kitaran yhden kielen virittää normivireeseen, ja siitä sitten mihin tahansa muuhun vireeseen. Tähän mennessä onnistunut viritys ihan hyvin, joskus joutunut korjaamaan parin hertsin virheitä.

Ei mulla varsinaista absoluuttista sävelkorvaa taida olla; siinähän pitäisi pystyä nimeämään irrallinen sävel, ja sitä en yleensä pysty tekemään. Ehkä syynä on se, että on tullut soitettua jatkuvasti niin erilaisilla virityksillä, että absoluuttista kokonaiskuvaa kromaattisesta asteikosta ei ole päähän päässyt muodostumaan.

Lue lisää

Ehkä tosiaan voisin hyräillä vaikka jotain E-bluesia mitä on tullut laulettua, ja virittää kitaran sen mukaan. Kun nyt ajattelee, niin luulishan sen löytyvän. Ei ole vaan koskaan tullut kokeiltua.

Elkolla vissiin samantyyppinen juttu, että on jäänyt äänirautataajuus pysyvästi kaaliin. Hmm.

Elko Aulamaa kirjoitti:

Lueskelin noi Stiff Riffin tekstit oikein ajatuksella, niin tarkoittaiskohan se siis sitä, että jos normi E-virettä joudutaan muuttamaan esim. laulajan äänialan takia, niin ekaks haetaan vaikkapa A-kieli vireeseen sillain, että laulajasta sävelkorkeus tuntuu ja saundaa hyvältä.

Sen jälkeen viritetään kaikki muut kielet ton A-kielen mukaan. A-kieli ei siis ole oikeassa A-kielen sävelkorkeudessa (siis normi E-vireen mukaisesti) vaan jossain ihan mielivaltaisessa pitchissä. Näin viritettynä kitaran kielet ovat kaikki keskenään harmoniassa, mutta jos virittimellä kattoo, niin vire on perseellään (mutta kaikki kielet yhtä pielessä suhteessa normivireeseen)

Selitinköhän asian riittävän epäselvästi? Ite oon monta kertaa studiossa ollut tilanteessa, että virettä on joudutta muuttamaan muutama hertsi sinne tänne, että laulajalla on alkanut pelittämään. Samaan ilmiöönhän törmää, kun opettelee biisejä levyltä, aika harvoin ne biisit on soitettu normi E-vireellä, vaan jostain ihan jännästä vireestä.

Ite pystyn virittämään kitaran ilman viritintä muutaman hertsin tarkkuudella normi E-vireeseen ilman ongelmia. Tämä ei suinkaan ole mitään magiaa vaan johtuu siitä, että ensimmäisen viritinmittarin näin joskus 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa ja siihen asti piti skitat virittää ja intonaatiot säätää (ääniraudan tai pianon mukaan) korvakuulolta ja tuossahan se taito sitten karttui. Suosittelen kaikille, että opettelevat virittämään kitaran ilman viritintä. Omille kakaroilleni en moista ole vielä edes näyttänytkään.

Lue lisää

Vastatkaa aloitajan kysymyksenn älkääkö alkako selittämään jotain ihan muuta!

........... kirjoitti:

Vastatkaa aloitajan kysymyksenn älkääkö alkako selittämään jotain ihan muuta!

Mutta suomeksi ei mun mielestä hyviä kitaransoitto-oppaita kauheasti löydy. Ei tuu mieleen yhtään. Saastamoisen Kitarakirja on älyttömän kuiva, ja Denyerin Suuren kitarakirjan soitto-osuudesta ei kyllä ota mitään tolkkua.

Ei tainnut aloittajalle olla apua tästäkään...

onhan se niinkin. kirjoitti:

Mutta suomeksi ei mun mielestä hyviä kitaransoitto-oppaita kauheasti löydy. Ei tuu mieleen yhtään. Saastamoisen Kitarakirja on älyttömän kuiva, ja Denyerin Suuren kitarakirjan soitto-osuudesta ei kyllä ota mitään tolkkua.

Ei tainnut aloittajalle olla apua tästäkään...

Lue lisää

Oikeoppinen soittotekniikka erityisesti kiinnostaisi. Netistä ainakaan ei tunnu löytyvän mitään kunnollisia sivuja.

Noissa ollaan aina niin ylimalkaisia. Sanotaan vain, että soita tällaista kuviota eikä sitten mitään muuta.

Olisi hauskaa jos esitettäisiin tarkemmin mikä on paras tapa vaihtaa sointuja. Tai miten kannattaa sormittaa skaaloja soitettaessa ja miten eri nauhojen painaminen sujuu parhaiten.

Miten esimerkiksi alternate picking käytännössä toimii? Normaalistihan kun vetäistään plektralla alas päin niin se on kieliin nähden vinossa. Sitten kun vetäistään ylös päin niin rannetta joutuu kääntämään epäkäytännöllisen paljon jotta plektra olisi taas vinossa kieliin nähden.

Pera kirjoitti:

Noissa ollaan aina niin ylimalkaisia. Sanotaan vain, että soita tällaista kuviota eikä sitten mitään muuta.

Olisi hauskaa jos esitettäisiin tarkemmin mikä on paras tapa vaihtaa sointuja. Tai miten kannattaa sormittaa skaaloja soitettaessa ja miten eri nauhojen painaminen sujuu parhaiten.

Miten esimerkiksi alternate picking käytännössä toimii? Normaalistihan kun vetäistään plektralla alas päin niin se on kieliin nähden vinossa. Sitten kun vetäistään ylös päin niin rannetta joutuu kääntämään epäkäytännöllisen paljon jotta plektra olisi taas vinossa kieliin nähden.

Lue lisää

Sandercoen videot ei kyllä ole ylimalkaisia.

Kyllä tota plektratekniikkajuttua muistaakseni siinä Saastamoisen kitarakirjassa aika tarkkaan selitetään, jos vaan jaksaa lukea.
Pöyhäses nyt se kirjastosta ensin, 70-luvulta on, mutta perusteellinen kyllä. Ei neuvota tappingia, mutta sä et olekaan menossa peffa edellä puuhun. Hyvä asenne sulla!

Justin sandercoen videoita? kirjoitti:

Sandercoen videot ei kyllä ole ylimalkaisia.

Kyllä tota plektratekniikkajuttua muistaakseni siinä Saastamoisen kitarakirjassa aika tarkkaan selitetään, jos vaan jaksaa lukea.
Pöyhäses nyt se kirjastosta ensin, 70-luvulta on, mutta perusteellinen kyllä. Ei neuvota tappingia, mutta sä et olekaan menossa peffa edellä puuhun. Hyvä asenne sulla!

Lue lisää

Kato sivut 73 - 81, sieltä löytyy.

Ja jos joku kirjasta kiinnostui niin se on tarkasti ottaen tämä: Saastamoinen, Ilpo. Kitarakirja. Kustantaja Tammi. Painovuotta en tiedä, tosta mun omasta on se sivu häippässyt joskus 20 v. sitten. Jostain 70-luvun alusta toi vissiin on, Saastamoisen vaatteista päätellen...

Pera kirjoitti:

Noissa ollaan aina niin ylimalkaisia. Sanotaan vain, että soita tällaista kuviota eikä sitten mitään muuta.

Olisi hauskaa jos esitettäisiin tarkemmin mikä on paras tapa vaihtaa sointuja. Tai miten kannattaa sormittaa skaaloja soitettaessa ja miten eri nauhojen painaminen sujuu parhaiten.

Miten esimerkiksi alternate picking käytännössä toimii? Normaalistihan kun vetäistään plektralla alas päin niin se on kieliin nähden vinossa. Sitten kun vetäistään ylös päin niin rannetta joutuu kääntämään epäkäytännöllisen paljon jotta plektra olisi taas vinossa kieliin nähden.

Lue lisää

on pakko sanoa sen verran, että mulla itse asiassa pleku ei niin hirveän jyrkässä kulmassa ole alaspäin. Toinen asia on pitää plekusta rennosti kiinni, että se vähän "joustaa" sormien välissä. Kolmas asia on se, että sen sahausliikkeen suunta itseasiassa nollaa sen plekun pienenkin kulman; Jos pidät plekua pienessä kulmassa alaspäin, niin sahausliikkeen suunta ei ole suoraan ylös-alas, vaan hieman YlösEteen-AlasTaakse. Tällöin ylöspäin pikattaessa pleku lipsahtaa vähän herkemmin kielen yli, eikä tule sellaista koukkuefektiä..

Sori kun sanoin tämän ihan väärässä threadissa.

StiffRiff kirjoitti:

on pakko sanoa sen verran, että mulla itse asiassa pleku ei niin hirveän jyrkässä kulmassa ole alaspäin. Toinen asia on pitää plekusta rennosti kiinni, että se vähän "joustaa" sormien välissä. Kolmas asia on se, että sen sahausliikkeen suunta itseasiassa nollaa sen plekun pienenkin kulman; Jos pidät plekua pienessä kulmassa alaspäin, niin sahausliikkeen suunta ei ole suoraan ylös-alas, vaan hieman YlösEteen-AlasTaakse. Tällöin ylöspäin pikattaessa pleku lipsahtaa vähän herkemmin kielen yli, eikä tule sellaista koukkuefektiä..

Sori kun sanoin tämän ihan väärässä threadissa.

Lue lisää

Eteenpäin ei siis tarkoita kohti kitaran kaulaa, vaan nimenomaan rintamasuuntaa.