Moi
voisko joku kertoo mikä ois helppo oksentaa ku en saa oksennettua ku ihan vähän tiedän että en sais kysyä sitä mut tää on niin vaikeeta olla tän kanssa kun syön haluun oksentaa ja jos en saa oksennettua oon syömättä pitkää.
voisko joku kertoo mikä ois helppo oksentaa ku en saa oksennettua ku ihan vähän tiedän että en sais kysyä sitä mut tää on niin vaikeeta olla tän kanssa kun syön haluun oksentaa ja jos en saa oksennettua oon syömättä pitkää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
älä opettele ikinä oksentamaan. Kun kerran siihen jäät koukkuun et siitä enää pääse eroon millään. Hakeudu hoitoon ennen kun on liian myöhäistä.
En oo varma pystynkö siihen et haen apua olen yrittänyt puhua mutta omat vanhemmat ovat liian läheisiä ihmisiä en halua huolestuttaa heitä koska välitän perheestäni todella paljon.Kolussa olen käynyt puhumassa kuraattorin kanssa mutta en ole maininnut syömis ongelmastani mitään aina on pitänyt mutta en vain ole pystynyt. olo on vain niin kauhea kun syö ja eisaa oksennettua aina yritän ajatella että on parempi etten oksentaisi mutta silti oloni on ahdistunut ja välillä itken vaan itseni uneen kun on niin paha olla syömiseni takia tää on niin vaikeeta en selvii tästä yksin haluun apua mutta toisaalta en.
Mene puhumaan koulusi terveydenhoitajalle. Hän osaa varmasti ohjata sinut ravitsemusnauvojalle tai jollekkin muulle ihmiselle, joka voi auttaa sinua ongelmasi kanssa.
Tiedän, että puhuminen on vaikeaa. En voi siitä tuomita, en ole itsekkään kertonut kuin yhdelle ihmiselle, ja hänenkään kanssa en ole kovinkaan paljoa enää tekemisessä (ex-poikaystävä). Mutta minulla ei ole enää mahdollisuutta terveydenhoitajan juttusille ja..no olen töissä terveyskeskuksessa. No nuokin vain tekosyitä olla hakematta apua.
Mutta älä sinä nyt luovuta, hae apua ajoissa!
Menet heti maanantaina juttelemaan terveyden hoitajasi kanssa. Helppoa se ei varmasti ole, mutta lupaatko edes yrittää?
Lupaan yrittää puhua koulussa tästä asiasta vaikka terveydenhoitajalle jos se kerran auttaa oikeasti
ihana törmätä noinkin rohkeaan ihmiseen =) mene mene ihmeessä puhumaan ja sanot ihan suoraan kaunistelematta miten asiat on!
ja se auttaa, voi että kun ihmiset sen vaan tajuaisivat, se auttaa. ei äkillisesti tietenkään, mutta syömishäiriöistä paraneminen on aina pitkä prosessi.
mäkin kävin terkkarilla puhumassa. ennen sitä olin jatkuvasti masentunut, oksensin joka päivä ja itsetunto oli mitä oli. ja tossa päälle kk sitten päätin että nyt haen apua. päätin että bulimia päättyy tähän, en anna sen tuhota elämääni yhtään enempää. ensin kerroin ystävilleni ja he ottivat asian tosi hyvin ja ovat nyt tukenani :) sitten menin terkkarille ja siellä romahdin täysin. itkin itkemistäni ja terkkari rauhoitteli. olo oli todella sekava, vasta tuolloin myönsin täysin olevani sairas. terkkari antoi lähetteen ja pääsin lääkärille. lopulta kerroin myös äidilleni ja veljelleni asiasta, vaikka pitkään olin sitä mieltä, ettei se kannata ja satutan sillä vain muita. tottakai äitini asiasta hieman masentui, mutta pian tuli taisteluhenki mukaan :D ja nyt on perhe ja kaverit tukena ja oloni onnellisempi kuin moniin kuukausiin!! lopetin jopa oksentelun vaikken vielä ole edes psykiatrilta saanut lääkkeitä. ahmin yhä enkä todellakaan ole vielä terve, mutta paljon paremmassa kunnossa. henkisesti olen jo lähes terve :) en ole masentunut, elämä näyttää valoisalta, eikä ahdistuksesta ole tietoakaan!! mene terkkarille, saat elämänilosi pikkuhiljaa takaisin :):):)
olisi kiva kuulla jälkeenpäin miten meni!
Älä vaan missään tapauksessa aloita oksentamista - se on kuin huume johon jää koukkuun. Itse aloitin 16-vuotiaana, nyt 27, enkä edelleenkään tiedä milloin tämä loppuu vai koskaan. Sydämen rytmihäiriöt, irtoileva tukka, kuollut iho, epäkuntoinen vatsa ja ruoansulatusjärjestelmä, närästys ja hamsterin naama ovat arkipäivää. Haluatko sitä tosiaan?