Harrastelijat pysykää taitelijoina!

Tuota minä olen tässä pohtinut, kun olen mitä pidemmälle päässyt sitä enemmän alkanut kritisoimaan omaa tekstiäni. Sitä, että minä kirjoitan vaan itselleni. Minä kirjoitan vaan itselleni, menneille rakkailleni, lapsilleni, äidilleni, isälleni, sisaruksilleni, omalle miehelleni. Itsestäni, siitä mitä minä olen ja miksi minä elämän koen.
Ja että vaikka kukaan ei koskaan haluaisi kustantaa koko paskaa (joksi sen monessa mielenhäiriössä tai järjen valaistumisen hetkellä tuomitsen), niin se on tärkeä minulle.

Ihanaa saada noin täydellinen synninpäästö siihen juuri Iivana Hellältä, jonka kirjoituksia tällä palstalla ihailen. Jonka kirjoitukset koskettavat.
Kiitos näin viikonlopun kunniaksi. Päätin vain käväistä kolmen ja puolen tunnin kirjoittamisen jälkeen täällä ja tämä tuntui hyvältä.

Tuossa on kyllä ideaa, ja tämä viesti piristi minuakin. On hyvä muistaa, että kirjoittamisessa on muutakin pointtia kuin se, että saisi joskus julkaistua.

Mutta jos puhutaan taiteesta, niin eikö taiteilijan tehtävä ole kuitenkin esittää taiteensa jollekin yleisölle? Itse olen ehkä lähinnä tarinankertoja. Ja haluan kertoa tarinani muille ihmisille ja saada lukijoita.

Onko päiväkirjan kirjoittaminen taidetta? Onko taidetta vain sellainen, joka omasta mielestä on tärkeää ja merkityksellistä?

Ymmärrän kyllä, että tässä kai tarkoitit taiteella jotain kaupallisen tekstin vastakohtaa (?). Kuitenkin on paljon julkaistuja teoksia, jotka ovat sekä Taidetta että suosittuja kirjoja. Hyvä kirja puhuttelee muitakin kuin sen kirjoittajaa, siitä saa lukijakin elämyksiä ja kokemuksia. Hyvä kirja saa lukijoita, eli se toimii kaupallisesti. Silti kirjailija voi olla uskollinen omalle taiteelleen ja kirjoittaa asioista, jotka koskettavat myös häntä itseään oikeasti.

Vai oletko sitä mieltä, että kaikki kirjailijat ovat kirjoittaneet teoksensa ajatellen vain sitä, mitä lukijat haluaisivat ja mikä menisi parhaiten kaupaksi? Että he "kirjoittavat kustannustaloille"??

Se onkin sitten eri asia, kuka pystyy kirjoittamaan hyvän kirjan. Harrastekirjoittajana pitäisi osata myöntää, että itse ei siihen ehkä koskaan pysty. On itsensä huijaamista ajatella, että joo minä täällä kirjoitan tätä Taidetta ja muut eivät vain ymmärrä sitä. Kun oikeasti esim. teksti on niin töksähtelevää ja virheellistä, ettei kukaan jaksa sitä lukea.

Esim...Täälläkin on tullut monesti esille, että nuorten ei pitäisi vielä silloin edes yrittää viedä kirjoituksiaan kustantamolle. Sinänsä ihan järkevää, mutta jos on mielestään valmis siihen, niin siitä vaan.

Kyllä sielläkin korjaillaan tekstiä julkaisu kelvattavaksi, joten ei ole hätää.