vanhustyönjohtaja, sekä lapsiasiamies, on nuorisotyöntekijöitä, yms.,
mutta, onko olemassa meille jotka vielä iän puolesta olisimme työelämään kuuluvia , mutta ollaan siinä työelämän ja vanhuuden/sairauden/työttömyyden rajalla, ketään , mitään ,instanssia joka ajaisi meidän asioita ja josta voisi kysyä neuvoa???????
Tuolla aiemmin tuli jo esille , että lakikieli ja suoranainen lakien tuntemattomuus ajaa ihmisiä ahdinkoon.
Mistä olette saaneet apua??????
mutta, onko olemassa meille jotka vielä iän puolesta olisimme työelämään kuuluvia , mutta ollaan siinä työelämän ja vanhuuden/sairauden/työttömyyden rajalla, ketään , mitään ,instanssia joka ajaisi meidän asioita ja josta voisi kysyä neuvoa???????
Tuolla aiemmin tuli jo esille , että lakikieli ja suoranainen lakien tuntemattomuus ajaa ihmisiä ahdinkoon.
Mistä olette saaneet apua??????
Vastaukset 12
Vanhimmat
hoidettavana on kaikki hyvin !
tuntuu että tässä iässä, 57, pitäisi jo saada elää edes vähän rauhassa, mutta kun ei.
lasten ja lastenlasten asiat ovat aina korjaamisen tarpeessa, eikä nämä uusavuttomat mihinkään kykene, vanhan se on mentävä asioita hoitelemaan.
hyvä puoli on siinä että omat murheet vähän unohtuu ja myös osaa sitten hoitaa omatkin "kiemurat" kun on saanut harjoitusta.... tsemppiä kaikille
Ja omaa äitiäni sekä anoppiani auttelen lapsenlapsen lisäksi koko ajan enemmän ja enemmän.
viisas ja jaksava että hoidat nuorempienkin asiat, mutta kun tulee sairaus ja ahdinko niin siinä onkin tottumattomalla sormi suussa,kun ei tiedä minne mennä ja mitä sanoa????
Sehän se onkin, kun ei osaa tehdä oikeita kysymyksiä, ja kukaan ei vapaaehtoisesti kerro!!!!
Lääkärille mennessäkin kysytään mikä on vaiva ja kun sanoo mikä vaivaa, niin lääkäri on nokka pitkällä että hänenhän se kuuluu diagnoosi tehdä, ja sitten on vielä enemmän sykkyrässä, kun potilas onkin ollut oikeassa.
Omalta kohdaltani tiedän , että ei minusta enää ole työelämään ja eläkeratkaisu olisi yhteiskunnallekin halvin ratkaisu, mutta tutkitaan ja hutkitaan nyt sitten , onhan sillä työllistävä vaikutus ,kun turhia tutkimuksia tehdään!!!
olen joutunut kantapään kautta kaikki "kiemurat" opettelemaan jo nuorempana, siksi nyt auttelen kaikkia muita.
Kyllä hätä pistää oppimaan, harva antautuu ihan suosiolla.
olen ollut kaksosten yksinhuoltajana, ja jo päivähoitopaikasta piti alkaa valituskierros.
Sellaista "itsestäänselvyyttäkään" en saanut lapsilleni, oikein lääniin piti, ei valittaa, vaan tehdä kantelu. Eli pitkä on oppisarka, eikä jälkeenkään ole helpompaa ollut. Mutta osaanpa ainakin paperihommat ja osaan kysellä ja kyseenalaistaa. tsemppiä vaan ja sitkeyttä teille nyt opetteleville...
Kiitos kovasti tsempistä.
Jotenkin, vaikkakin fyysisesti vajaakuntoisena, kun hoitelen töitäni, lapsenlapsiani, äitiä ja anoppia ( mies onneksi ei tarvitse apua ),niin käytännön hommat sujuu vieläkin jotensa minun mielestäni, mutta sanoisin, että henkinen puoli on koetuksella siltikin eniten.
mutta ne tuhannet muut jotka ovat sairastuneet, jääneet työttömiksi ja ikä painaa, ja kaikki on muuttunut , oletteko heti "kärryllä" mitä pitää tehdä ja keneltä mahdollisesti kysyä jos ei kaikki olekkaan ihan selvää?????
Onko teille tullut tilanteita , että olisi pitänyt osata olla kaukaa viisas?? Siis jälkeenpäin ilmenee , että teille olisi kuulunut jokin etuus, tai teidän olisi pitänyt esim. käydä lääkärissä jo ikäänkuin etukäteen.
Minulle kävi niin , että olisin ollut oikeutettu sairaslomaan jo lokakuulta lähtien, ei kukaan sitä tarjonnut ja nyt vasta älysin itse kysyä.Menetin 80 ansiosidonnaisen maksupäivää!! ja mitä muuta olen menettänyt kun en tiedä oikeuksiani!!!
Vai olenko ainoa koko maassa jolle asioinnit Kelassa, työv.toim., eri lääkäreillä, vakuutusyhtiöissä,ja niiden yhteensovittaminen on vierasta.
Sairaana on niin sairas, että ei jaksa!!!
tai jotain vastaavaa ? Moni nainen antaa miehen hoitaa kaikki "viralliset" asiat, ja on sitten itse ihan puusta pudonnut kun tarvitsisi omia asioita hoitaa.
Suomen järjestelmä on niin itsekeskeinen, ja kela NIIN syvältä, siellä ei neuvota, että asioista pitäisi olla selvillä . Ainakin pitäisi osata kysyä neuvoa. Kaikkea ei kukaan voi tietää.
Toivottavasti nykysukupolvet osaavat jo opetella asioiden hoitoa , etteivät ole niin tumpuloita ja nenästävedettäviä kun tulevat avuntarpeeseen.
ei jaksa ja jos ennen ei ole tukia niin paljon tarvinnut, että olisi tullut hakeneeksi tai edes asiaan perehtyneeksi, ei voi niistä mitään tietää. Eikä niistä lukemattomista mutkista ja säännöksistä ja viidakoista, joita niihin liittyy. Sairaana en ymmärtänyt edes niitä hakemuksen täytön ohjetekstejä, saatika kieltäviä vastauksia ja niiden perusteluja, mitä postiluukusta yhtenään tipahteli. Kerta kerran jälkeen putosin uudelleen tyhjän päälle. Minulle lähetettyjä A4:ia kertyi isot pinot pöydälle, joista en mitään ymmärtänyt. Rahat oli lopussa, ettei voinut yrittää hoitaa asioita puhelimella, postimerkkeihin ja kirjekuoriinkaan ei ollut varaa, matkalippuihin ei ollut rahaa, eikä valokopioihin, joita olisi tarvinnut liittää hakemuksiin. Ja miten tuon kaiken ruljanssin voisit sairaana hoitaa, vaikka ymmärtäisitkin.
Fyysisesti vajaakuntoisena minäkin vaan nitkuttelen. En edes ajattele hakea enää osa-aika eläkettä vaikka sairauteni onkin todettu, "fysiatri totee työkunnon alenemaa".
Syy, ei niitä työtön tai pätkätyöläinen saa. Vain vakituisessa virassa olevat saavat vakuutusyhtiönsä kautta. KELAsta ei tuu mitään, pelkkää ajan kulua ja se energia minkä tuhlaa niihin työkyvyn kokeiluihin, on pois siitä, että sinäaikana voisit mahdollisesti tienata oikealla työllä oikeassa työpaikassa vaikka sen neljätuntia.
Ei siis mitään apua, ei niitä avustuksia tule. Minunkin kuuluisi saada korvaus siltä puolikkaalta mitä en kertakaikkiaan voi tehdä, mutta ei köyhä voi muuta kuin painaa ja työnsä ääreen kuolla. Kaikki lääkkeenikin olen jättänyt jo vuosi sitten.
Minulle tehdyn synnynnäisen sydänleikkauksen vuoksi olisi hammaslääkärikin minulle tarpeellinen edes joskus. En ole ollut silmälääkärilläkään kymmeniin vuosiin. Gynegologilla en milloinkaan jne.
Että kiitos vaan kun sain valittaa. Saa nähdä kuin kauan tätä jaksaa.
mutta tuo kertomasi oli aikoinaan meilläkin tapa hoitaa asiat, tajusin kerran että jos puolisolleni tapahtuu jotain , niin olen aivan pihalla.
Pyytäessäni häntä neuvomaan mulle perheen vak. raha. ym. talous asiat , hän aivan loukkaantui ja sanoi "eikö rouvalle kelpaa kun kaikki valmiiksi hoidetaan", kyllä hän sitten ymmärsi kun selitin.
Avioeron tultua oli asiat sitten hallussa ja erotilanteessa kaikki neuvoivat , kysymättä , liekö ollut omakohtaisia kokemuksia, ja onhan ne helppoja asioita , muuttaa tili omalle nimelle, vakuutus omiin nimiinjne. lähinnä nimen muutosasioita. Ainakin meillä , kahdella tyhjätaskulla!!!
Mutta kun ihminen sairastuu ja on työtön ja ikää kertyy, yhtälö alkaa ollakin erilainen, pelkät ilmoitukset ei riitä, on todistettava, haettava, pyydettävä, ja ennenkaikkea olisi TIEDETTÄVÄ!
Asiaani vaikeuttaa vielä se , että irtisanoin itseni viimeisestä työpaikasta, olin aivan lopussa, ja koin , että jos en pääse pois kuolen ,tai menetän viimeisenkin järkeni.
Silloinkin olisi jonkun pitänyt olla auttamassa, itse en osannut mennä minnekkään , kunhan vaan pääsen pois siitä painajaisesta!!!!!!!
Työpaikkakiusatuksi tuleminen on niin pirullinen asia ja jos työnantaja on haluton siihen puuttumaan , niin loppuunajettu ei yksin jaksa rueta taistelemaan .
Ensin oman työnantajan työsuojelun kanssa , saati työsuojelupiirin ym . työpaikka lääkäri sanoi irtisanomisen jälkeen , että hän ei olisi kestänyt vuottakaan, ja itse oli neuvotteluissa sitämieltä että yritä nyt kestää , jospa se siitä!!!!!
Kiusaamisen syy oli sairastumiseni ja sama kuin nykyisen "väliinputoamisenkin" siis, sairastan kummajaista , "Hajusteyliherkkyys" ja en ikimaailmassa olisi osannut kuvitella kuinka hallitseva ja erakoittava jokin sairaus voi olla.
Tai eihän tämä ole sairaus, Suomessa.
Muualla maailmassa tämä vamma on eläkkeellepääsy peruste, meillä ei edes "voida" tutkia!!!!
Tai voidaan, olen ollut tutkittavana, keuhkot , allergiatestit, sydän, vatsa , gynegologinen puoli , ravitsemus, ja nyt viimeksi psykiatri.
Huvittavinta on tuo gynegologinen tutkinta varmaankin se hajuvamma tuolta pyrstöstä lähtee!!!!!
Itse hajustevammaa ei mitenkään ole tutkittu, ei ole tehty altistuksia tai muita seurantoja.
Kai ne sen psykiatrin avulla yrittää todistaa , että olen hullu , mutta jos sillätavalla saa eläkepaperit , niin kai senverran olen sitten jo syntymäsellaisessa !!!
Olis helpompaa jos puuttuis esim. käpälä, niin sen jokainen näkis puuttuvan. Mutta jos nuppi sumenee se ei aiheuta ulkonäkömuutoksia.
Ja varmaan hullu olenkin , nimittäin se hajusteyliherkkyys on ruennut, niissä hajutilanteissa, nostamaan ihan hirveän agression, niin että kohta kai alan olla ympäristölle vaarallinen!!!!
Mutta jos lääkäri ei "pysty" kirjoittamaan lausuntoa työkyvyttömyydestä , niin en pysty hakemaan mitään tukia ,tai avustuksia, ja kuitenkin esim. oma auto on välttämätön.
Nyt jo juttu on liian pitkä , anteeksi siitä!!!!
kun on masentunut. Sinulla on jo "pohjaa" sen työpaikkakiusaamisen johdosta. Vetoat siihen ja juokset lääkärissä ja valitat unihäiriöitä, agressioita, välinpitämättömyyttä, ym ym ym ..
kyllä se siitä. Aloittaa voit ihan terveyskeskuslääkäristä ja mielenterveystoimisto on oiva paikka ja ilmainen. tsemppiä ja apua hakemaan
sopivassa kohdassa pimahtaa....
Unihäiriöt ei onneksi koske minua , mutta voinhan niistä valittaa, näen muuten ihan hirveästi unia, ja osa jotenkin "toteutuu" , pitäisköhän sekin kertoa???...
Kyllä on lääkärissä käyty , niinkuin tuosta pitkästä jutustani huomaat, mutta vielä on käymättä....
Mielen,terv.toim. olen käynyt jo kaksi vuotta, tosin , se on paikka jota en ymmärrä , mutta saanpahan puhua asioista joita en voi esim. sukulaisille puhua.
En ymmärrä siinä mielessä , kun mitään ei neuvota tai ehdoteta, kuunnellaan sujuvasti, mutta hyvä edes se.
Apua lähinnä tarvitsisin laki ja virasto asioissa, kyllä harmittaa tuo 80 ansiosidonnaisen päivän menetys , kun en osannut saikkua vaatia!!!!
Ja Kela tulkitsee miten tulkitsee, paikkakunnasta riippuen!!!!! Esim. eläkkeensaajan hoitotukea määritellessä ja vammaistukea samoin.