Kortitkertovat

Kyllä vakka kantensa löytää sitä sanotaan, mutta on jo ikää sen verran että uskallan sanoa että ei näytän tapahtuvan näin minun kohdalla. Minua surettaa tämä yksinelo, koska tosiaankin haluaisin elää antoisassa parisuhteessa. Toisaalta olen jo niin urautunut yksineloon että alan jo epäröidä onko minusta kenenkään elämänkumppaniksi. En itse mielestäni ole hullumpi pakkaus, mutta en näköjään vain kiinnosta miehiä joista minä ehkä voisin olla kiinnostunut. Nyt ehkä voisi ajatella että yksinäisyyteni syy on että kurkotan liian korkealle, mutta haluaisin jotain aitoa ja arvokasta, enkä vain ketä tahansa vierelle sen takia että verellä kuuluisi joku olla. En haluaisi heittää romukoppaan haaveet todellisesta rakkaudesta ja kumppanuudesta...mutta jos ei sellaista ole tulossa, niin kaiketi minun pitäisi oppia hyväksymään että elämänkulkuni on tällainen. Todella mielenkiinnolla lukisin mitä sinä näet. Kiitos.
2200
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Kortitkertovat Tummamies hyvin serallinen hauska ihmine jonka seurassa viihdyt.Hän on eronnut ja lapset on lähteeneet pesästä omaan elämään.Tapaat hänet jonkun haskan matkan merkeissä hän on varteen otetava mies,riipuu sinusta jos haluat sen kehityvän pitkällekin.Jokin vanha tuttu mies ilmestyy myös kuvioihin ja jotenkin vanha liekki leimahtaa välilenne.Tulet viellä olemaan valinnan edessä näitten miesten suhteen.Kortitkertovat näin nyt sinulle.

Äänestä
  • Kiitos! Haluttu elämänmuutos jossain vaiheessa siis tapahtuisi jos kortit oikein kertoivat. Aikaa taitaa kuitenkin vielä kulua rutkasti, jos kerran tumman miehen lapset ovat jo lähteneet maailmalle siinä vaiheessa. En ole enää mikään nuori, mutta en kuitenkaan vielä keski-ikäinen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ella* kirjoitti:

Kyllä vakka kantensa löytää sitä sanotaan, mutta on jo ikää sen verran että uskallan sanoa että ei näytän tapahtuvan näin minun kohdalla. Minua surettaa tämä yksinelo, koska tosiaankin haluaisin elää antoisassa parisuhteessa. Toisaalta olen jo niin urautunut yksineloon että alan jo epäröidä onko minusta kenenkään elämänkumppaniksi. En itse mielestäni ole hullumpi pakkaus, mutta en näköjään vain kiinnosta miehiä joista minä ehkä voisin olla kiinnostunut. Nyt ehkä voisi ajatella että yksinäisyyteni syy on että kurkotan liian korkealle, mutta haluaisin jotain aitoa ja arvokasta, enkä vain ketä tahansa vierelle sen takia että verellä kuuluisi joku olla. En haluaisi heittää romukoppaan haaveet todellisesta rakkaudesta ja kumppanuudesta...mutta jos ei sellaista ole tulossa, niin kaiketi minun pitäisi oppia hyväksymään että elämänkulkuni on tällainen. Todella mielenkiinnolla lukisin mitä sinä näet. Kiitos.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu