Pojan äiti oli hieno ihminen, joka harasti mm. muotokuvamaalausta Eräänä äitienpäivänä, jonka vietin heidän perheessään sain häneltä lahjaksi hänen maalaamaansa kuvan pojastamme. Kuva oli kehystetty äidin itse valmistamasta paksusta paperista tehdyllä kehyksellä. Kehykseen äiti oli käsin kullatuilla kirjaimilla kirjoittanut seuraavan englannin-kielisen runon. Tämä kuva on vaatimattoman kotini kallein aarre. Runo koskettaa minua syvästi. Kömpelö suomennos on minun.
The Legacy of a Foster Child (Author unknown)
Kasvattilapsen Testamentti (Kirjoittaja Tuntematon)
Once there were two woman
Who first did know each other.
"Olipa kerran kaksi naista
jotka aluksi eivät tunteneet."
One you do not remember,
The other you call mother.
"Toista et muista,
Toista kutsut äidiksi."
Two different lives
shaped to make yours one;
"Kaksi erilaista elämää
muodostivat sinun elämäsi;"
One became your guiding star,
The other became your sun.
"Toisesta tuli suojeleva tähtesi,
toisesta tuli aurinkosi."
The first gave you life,
The second taught you to live in it.
"Ensimmäinen antoi sinulle elämän,
Toinen opetti sinua elämään sitä."
The first gave you a need of love,
The second was there to give it.
"Ensimmäinen antoi sinulle tarpeen tulla rakastetuksi,
Toinen oli paikalla rakastaakseen."
The first gave you a name,
The second was there to call it.
"Ensimmäinen antoi sinulle nimen,
Toinen kutsui sinua sillä."
One gave you a seed of talent,
The other gave you a n aim.
"Ensimmäinen antoi sinulle älyn siemenen,
toinen antoi kyvyn sen käyttöön."
One gave you your motions,
The other calmed your fears.
"Ensimmäinen antoi sinulle tunteet,
Toinen tyynnytti pelkosi."
One gave you up;
It was all that she could do.
"Ensimmäinen luopui sinusta;
Hän ei voinnut muutakaan."
The other prayed for a child,
And god led her straight to you.
"Toinen rukoili lasta,
Ja Jumala johdatti hänet luoksesi."
And now you ask me through your tears,
The age-old questions through the years;
Heredity or environment..........
Which are you the product of?
Neither, my darling, neither;
Just two different kinds of love.
"Ja nyt kysyt läpi kyyneltes,
tuon kysymyksen iänikuisen;
Perimä vai ympäristö........
kumman tulos sinä olet?
Et kummankaa, kultaseni, et kummankaan;
Vaan kahden erilaisen rakkauden."
The Legacy of a Foster Child (Author unknown)
Kasvattilapsen Testamentti (Kirjoittaja Tuntematon)
Once there were two woman
Who first did know each other.
"Olipa kerran kaksi naista
jotka aluksi eivät tunteneet."
One you do not remember,
The other you call mother.
"Toista et muista,
Toista kutsut äidiksi."
Two different lives
shaped to make yours one;
"Kaksi erilaista elämää
muodostivat sinun elämäsi;"
One became your guiding star,
The other became your sun.
"Toisesta tuli suojeleva tähtesi,
toisesta tuli aurinkosi."
The first gave you life,
The second taught you to live in it.
"Ensimmäinen antoi sinulle elämän,
Toinen opetti sinua elämään sitä."
The first gave you a need of love,
The second was there to give it.
"Ensimmäinen antoi sinulle tarpeen tulla rakastetuksi,
Toinen oli paikalla rakastaakseen."
The first gave you a name,
The second was there to call it.
"Ensimmäinen antoi sinulle nimen,
Toinen kutsui sinua sillä."
One gave you a seed of talent,
The other gave you a n aim.
"Ensimmäinen antoi sinulle älyn siemenen,
toinen antoi kyvyn sen käyttöön."
One gave you your motions,
The other calmed your fears.
"Ensimmäinen antoi sinulle tunteet,
Toinen tyynnytti pelkosi."
One gave you up;
It was all that she could do.
"Ensimmäinen luopui sinusta;
Hän ei voinnut muutakaan."
The other prayed for a child,
And god led her straight to you.
"Toinen rukoili lasta,
Ja Jumala johdatti hänet luoksesi."
And now you ask me through your tears,
The age-old questions through the years;
Heredity or environment..........
Which are you the product of?
Neither, my darling, neither;
Just two different kinds of love.
"Ja nyt kysyt läpi kyyneltes,
tuon kysymyksen iänikuisen;
Perimä vai ympäristö........
kumman tulos sinä olet?
Et kummankaa, kultaseni, et kummankaan;
Vaan kahden erilaisen rakkauden."
Vastaukset 40
Vanhimmat
pitäisi olla Who did NOT, know each other.
runo, ihan liikutuin. Todella hieno ihminen ilmeisesti tuo sijaisäiti. Luulen, että tutustuminen häneen on ollut rikastuttavaa niin sinulle, kuin pojallesikin. Häneltä poikasi on saanut perinnöksi vahvan itsetunnon ja tyyneyden.
Hän on todella rakastanut poikaasi ja sitä kautta myös sinua, koska sinä mahdollistit hänelle äitiyden. Hän oli sinulle kiitollinen siitä, vaikka varmasti olisi toivonut kuitenkin, että olisit itse voinut kokea kaikki ne tunteet, jotka nyt annoit hänen koettavikseen. Toivon todella, että sinäkin vielä voisit äitiyden ihanuuden kokea. Nyt haluan heti sanoa perään, että tämä oli vain yksi ainutkertainen tarinansa. Se, että ymmärrän tässä tapauksessa sekä Suskia, että tätä onnellista sij.äitiä, ei suinkaan tarkoita sitä, että tälläinen pitäisi ottaa elämisen malliksi.
Kyllä edelleen äitien pitäisi lapsensa itse hoitaa.
Suski on ollut oman lapsensa kohdalla todella onnekas, kun sai lapselleen noin mahtavan upean hienon ihmisen äidiksi. Taatusti on poika oppinut häneltä paljon ja saanut henkisiä eväitä tulevaan elämäänsä. Mikä voisi olla tärkeämpi ja kallisarvoisempi perintö, kuin tuollainen, mitä ei millään rahalla saa.
"And now you ask me through your tears,"
surullisesta lapsuudesta.
vain ja ainoastaan, jos asuvat sijaisperheissä. Muilla ihmisillähän ei suruja olekkaan. Voisin hyvin ajatella adoptiolapselle samankaltaisen testamentin. Hän myös varmasti kysyy usein: Perimä vai ympäristö?
Suski, älä välitä polkijoistasi.
Silmäni kostuivat kyynelistä.
(mikä ei johtunut onnettomasta lapsuudesta)
Ihan vaan siitä onnesta, mikä Suskin kirjoituksesta välittyi.
ja selityksiä, parhain päin. Runo on kaunis, mutta tarina on surullinen.
lapsen elämästä. Muuttaa pitäisi vain se kohta nimen antamisesta. Mikäli adoptoitava on vauva, kuten Suomessa usein on, adoptiovanhemmat antavat lapselle nimen. Ellei Suskin pojan sijaisäiti ole itse Tuntematon Kirjoittaja, runo on todennäköisesti muualta, kuin Suomesta. Eli nämä tunteen ovat inhimillisiä myös kansainvälisesti. Koskettava runo.
Tuon runon kyyneleet kuuluvat kuitenkin yksin lapselle, josta oma äiti ja isä on luopunut.
sinisilmäinen höppänä. Juuri siksi arvostan ja ihailen sinua. Älä koskaan kovetu ja kyynisty
YK:ssa saakka käyneen teorioitas ja runojaas esittelöömäs. Hianoa
??????????????????????????????????????????????????
mä tipahdin kärryiltä. Jos ketjun on kirjottanu suski nii kaikki lukee sen vaik ois ihan paskaa
Kun sä niin ahkerasti sitä mainostat.
nyt puhut äidistä, vaikka etkö juuri sinä ole vaahdonnut täällä, että sijairi on sijari EI
ÄITI
Runo on älyllisesti epärehellinen. Kukaan ei itke tuollaisen kysymyksen edessä, että olenko nyt perimän vai ympäristön tuotos. Tunnen säälinsekaista suuttumusta kun täällä mennään niin matalalla runoudessakin viranomaistason ohella. Ettekö todellakaan osaa vaatia laatua elämäänne. Kyseisellä runolla ei ole taiteellista arvoa.
Tieteellisyys ja taiteellisuus ovat yksi puoli. Joku on vaan pelkkä tunneasia, myös usein sinulle. Tiede tutkii myös tunteita, kuten taidekin.
Kerran polttaen, Huumaten. Missä sinä Suski kirjoitat, liekit lyövät. Kuvaannollisestikin
lapsi ei kysy, perimä vai ympäristö, tuo on aikuisen puhetta. Oikeesti lapsi kysyy: Mikä minussa oli vikana, miksi hän ei minua huolinut. Miksi minä en vauvana riittänyt hänelle voimaksi alkoholia vastaan.
Alkoholismia on vähätelty leimaamalla se sairaudeksi. Pitäisin alkoholismia sairautena minäkin, sen sairauden nimi vain on: Suunnaton itsekkyys.
että se olisi lapsen kirjoittama
lapsen sanoma. Helinä-Keiju3 tarttuu kiinni joka sanaan.
lapselle, että
"
And now you ask me through your tears,
The age-old questions through the years;
Heredity or environment..........
Which are you the product of?
"
Mielestäni muuten kaunis runo menee ton takia pilalle, tyylikin muuttuu "tieteelliseksi", ihanan sielukkuuden sijaan.
perille runon kirjoittajalle, jotta korjaisi viimosen värssyn?
että alkuperäinen runoilija ei ole viimestä värssyä kirjoittanutkaan. Se on erihenkinen.
Ovat kauniita vain äidit
ja vastasyntyneet...
Sen kauneuden arvon
on arvottomat turmelleet...
Sossulan tädit levittää käsiään
lapsen etua varjellessaan...
Eikä juristit nää tähän elämään
jossa sieluja murskataan....
(Hector)
Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.
(Lauri Viita)
kylmät väreet tuli, mahtava
Olen biologinen äiti, jonka sijoituksessa asuneet lapset on jokin aika sitten kotiutettu ja nyt painin päätösten äärellä, kun pitää löytää lapsen paras suhteessa sijaisvanhempiin ja yhteydenpitoon....
Vaikeita asioita.....
Jos lapsesi ovat sen ikäisiä, että voivat itse esittää toivomuksia yhteydenpidon suhteen, kuunnelkaa heitä. Jos he ovat voineet hyvin sijoituksen kestäessä, minun mielestäni olisi julmaa katkaista suhde kokonaan. Uskon, että sydämessäsi tiedät oikean ratkaisun.
Lapsi oli lähes 6 vuotta, kun hän palautui biovanhemmille oltuaan meillä 3 vuotta.
Lapsi sai soitella ikävän ollessa kova. Juteltiin ja toivotettiin toisillemme mukavia päiviä. Nähty on harvakseltaan ja muistettu toisiamme merkkipäivinä. Välillä ikävä on suuri molemmilla, mutta kaikki on mennyt silti aivan hyvin. Varmaan teidänkin yhteydenpitoon löytyy luonteva sävel. Meidän palautuksesta on lähes 3vuotta. Biovanhempi soittelee useammin kuin itse lapsi ja se on mielestäni ihan ok. Tiedän missä mennään ja mitä kuuluu. En kuitenkaan ole enää missään virallisessa suhteessa heihin, vaan ihan ystävänä.
Kaunista kevättä teille kaikille.
Analysoisin runoa vielä tältä osin:
And now you ask me through your tears,
The age-old questions through the years;
Heredity or environment..........
Which are you the product of?
Neither, my darling, neither;
Just two different kinds of love.
Irrottaisin kokonaan kohdan:
"
Heredity or environment..........
Which are you the product of?
Neither, my darling, neither;
Just two different kinds of love.
"
Se on vaihdettu, alkuperäisessä runossa ei voi olla tuollaista kysymystä, koska se kysymys "Heredity or environmen.." ei ole mikään ikiaikainen kysymys. Siinä on ollut paikalla jotain muuta, ja joku joka painiskelee tieteellisessä mielessä kysymyken parissa, että kumpi vaikuttaa enemmän perimä vai ympäristö, on vaan lisännyt tuon siihen ja poistanut runosta jotain, mikä siinä oli. Vaikuttaa hyvin pitkälti, että tuo runo on valjastettu Pride-ideologian käyttöön. Sori vaan, mutta siinä on viimesessä säkeistössä epäaitous.
joka painiskelee ko. kysymyksen parissa olla aikuinen, joka on vauvana sijoitettu tai adoptoitu.
Testamentti voi olla tarjoitettu aikuiselle lapselle
että anna lastesi itsen päättää haluavatko olla vielä yhteydessä ja kuinka paljon. Älä painosta mihinkään suuntaan heitä. Lapsesi ovat aivan syyttömiä siihen, että ovat joutuneet pois kotoaan ja jos siitä on seurannut jonkinlainen kiintymyssuhde sijaisperheen jäseniin, niin pidä sitä vain rikkautena. Se on merkki siitä, että lapsillasi oli hyvä olla siellä perheessä.
Perhe voi olla jatkossa lasten ystäviä, ehkä aina. Ystäviä ei ole kenelläkään liikaa.
Jos lapset ikävöivät vielä perhettä, niin sinusta voi tuntua alussa, että haluavat liikaakin yhteyksiä, mutta usko siihen, että kun asettuvat taas omaan kotiinsa, oppivat teidän perheen rutiinit, saavat uusia kavereita kodin läheltä, niin pikkuhiljaa aika tekee tehtävänsä ja sij,perheaika on heillä toivottavasti vain kauniina muistona eletystä elämästä. Yhteydenpito vähenee pakostakin pikkuhiljaa, kun kaikki osapuolet jatkavat elämäänsä tahoillaan.
Muista, että et ole mustasukkainen lasten kokemuksista ja muistoista.
mutta ehkä murkkuikäiseen.
mahdollinen yhteydenpito. Ette ole velvollisia pitämään minkäänlaista yhteyttä sijaisuuden päätyttyä!
Jos lapset haluavat, heille se toki on suotava. Se voi olla puhelinsoitto, kirje, kortti tms.
Oman lapseni kotiin paluu tapahtui lapsen tahdosta ja hän ilmoitti heti, ettei halua enää yhteyksiä.
Ok, näin elimme muutaman kuukauden kun hän halusi soittaa. Hän sai soittaa ja se jäi muutamaan puheluun.
Sitten yhteytemme loppui.
Kerroin lapselle, että hän saa olla halutessaan yhteydessä, mutta minä en halua enää nähdä entisiä (tosi ilkeitä) sijareita.
Nyt lapseni on omassa kodissaan ja pitää harvakseltaan yhteyttä, mutta aina niin ettei minun tarvitse enää heitä nähdä.
Niin suuri katkeruus jäi sydämeeni!
mitä haluaa muistella ja mitä ei. Me täällä mamman kanssa teemme lapselle uutta albumia meillä vietetyista 11 vuodesta, kun äiti mustasukkaisuuksissaan poltti lapsen mukanaan viemät 11 albumia vuosistaan meillä.
palautumaan kotiinsa huostaanoton purkamisen kautta?
mutta soittelee meille koko ajan ja kyselee milloin voi tulla. Kuitenkin meitä rajoittaa äidin ja sossujen kanssa tehty huoltosuunnitelma, johon äiti vaati tapaamiset mahdollisimman harvalukuisiksi ja lyhytkestoisiksi
Tuntuu unohtuneen kokonaan. Olen pahoillani lapsen ja aikuistenkin puolesta.
siinä se virhe on, tämmösen jälkeen lapsiparka on ihan sekaisin jo. Kuinka tuollaista voidaan sallia.
No, toisaalta on onni, että minä päätän yhteydenpidosta... Kyllä täälläkin kirjoittaa niin katkeroituneita biovanhempia, ettei tuo albumien polttaminen jaksa ikävä kyllä edes yllättää...
Aion kuunnella lapsiani, sen mitä voin. Muistoja sijoitusajoista en tuhoaisi koskaan, en tosin katsomaankaan pakota. Ne ovat "muistojen laatikoissa", jotka ovat helposti saatavilla, jos niitä haluaa katsoa.
Vaikka voi tulla aika, jolloin lapset haluaisivat jopa niistä kokonaan eroon, mutta kyllä ne silloinkin vain "häviävät" kätköihini odottamaan, jos vaikka mieli muuttuu.
On toki olemassa mustasukkaisuutta, tarvetta ja halua unohtaa tuo itselleni häpeällinen aika, mutta sen kanssa minun on elettävä. Tiedän, että aika tuo varmuutta ja pelkoni sekä häpeäni laantuvat sen myötä. Olivat tunteeni mitkä hyvänsä, pyrin rakentamaan ratkaisuni lasteni tarpeiden ja oiveiden varaan, silti tietysti itseäni loppuun polttamatta.
asiat ajatellut. Sun täytyy muistaa, että sulla ei ole mitään syytä mustasukkaisuuteen. Eikä kannata koskaan puolella sanalla puhua pahaa lapselle sij.vanhemmista. Jos lapsella on heihin ollut hyvät välit, niin saat lapsesi sillä itseäsi vastaan.
Sen kun yleensäkin aikuiset tajuisvat, niin biot, kuin sijaritkin.
Minä en koskaan ole haukkunut meidän lasten vanhempia, mutta he ovat mustasukkaisuuksissaan haukkuneet lapsilleen minua ja siitä lapset ovat olleet vanhemmilleen hyvin loukkaantuneita ja kertovat aina mulle surullisina, mitä taas piti kuulla vanhemmilta tai muilta sukulaisilta. Lapset osaavat kyllä itse arvioida, onko heillä hyvä vai ei. He tietävät totuuden ja kun vanhemmat yrittävät muuksi muuttaa, niin siitä suuttuvat todella. Sijarit saavat lapset itseään vastaan aivan varmasti, jos haukkuvat vanhempia, se ei todella kannata, eikä ole mitenkään tarpeellista.
Lapset osaavat myös itse päätellä.