pitääkö mun olla huolissani kun en pysty syömään hyvin ja aina kun syön tulee huono omatunto et oon menny syömään tai välil voi tulla paha olo ja et haluu oksentaa pois ne.Jotkut ovat huomanneet että olen laihtunut ja on kysynyt miten laihdun olen valehdellut että liikun enemmän ja syön terveellistä ruokaa ja ovat uskoneet sen. pystyn olemaan monta tuntia syömättä mutta heti kun syön esim 1 leivän vihaan itseäni kun olen mennyt syömään ja ajattelen että nyt lihoan siitä ja lähden ehti melkee lenkille kun olen syönyt ruokaa koulussa kaverit katsovat minun syömistäni ärsyttävää..
Huolestuttaa
mars
8563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moi. Mä luin ton sun jutun ja löysin itteni siitä muutama vuos sitten. Ite kärsin bulimiaa ja syömishäriöitä n 8 vuotta ja sitten viime kesänä sairastuin vakavasti anoreksiaan. Mut ajo anoreksiaan nimen omaan se, että tarkkailin syömisiäni niin paljon ja sittenpä ne ottikin kokonaan musta kontrollin etten pystyny hallita ajatksiani. Masennuin sairauden takia ja menetin elämänilon kokonaan.
Nyt oon ihmeenkaupalla täysin terve eikä elämä koskaan oo tuntunu näin ihanalta. Siksipä haluun sua rohkasta tässä vaiheessa menee jutteleen vaik terveyshoitajalle tai jollekin, joka osaa auttaa ettet tosta mee huonompaan suuntaan, ettei sulle käy niin kun mulle kävi.
Ihanalta tuntuu nyt, kun elämässä ekaa kertaa ja 19v olen, että ei ajatusmaailmaa täytä ruoan tarkkailu, huono oma tunto syödessä tai muuten kaikenmailman vaikutukset mitä sillä sairaudella muhun ja itsentuntooni ja elämään muutenkin oli.
TSEMPPIÄ ja olis kiva kuulla mitä millasia ajatuksia sulla muuten on, esim ittees ja elämää kohtaan. Uskon et voin auttaa sua aika lailla. Voit vaikka mailaillakin jos haluat.
Vihaan itseäni ulkonäön takia aina kun menen peilin eteen nään ruman ja läskin ihmisen ja välillä tuntuu että on iha sama mitä elämässä tapahtuu ja asiasta puhuminen on vaikeaa miten itse sait puhuttua asiasta kenelle puhuit siitä? =)
Aluks mä puhuin mun poikaystävälle ja murruin vaan sille. No ei se osannu auttaa tietenkään tai nähny tilanteen vakavuutta, ei enää edes seurustella mutta se siitä. Sitte juttelin mun isälle, sille vaan on niin helppo puhua, mutta tiedän että aika harvinaista se on että teinityttö puhuu noin hlökohtaisia oman faijan kanssa. Autto mua kuitenkin.
Suosittelen että puhut koulun terkkarille, tai haet apua jostain nuorten kriisipisteestä, niin mä tein. Menin terveyskerkuskeen ja sanoin lääkärille että tarviin apua, oon 10 v sairastanu ja en jaksa enää että hanki mulle nuoten psykiatri. Sain ajan sieltä, se on hyvä ja ilmanen.
Mulla oli nimenomaan pari vuotta sitte kamalaa itseinhoa ja ongelmia itsetuntoni kanssa. Nyt kaikki on kääntyny ihan päinvastoin. :) en tiennykään miten kaikki voiki muuttua näin paljon kun oppii hyväksyy ja rakastaa itteään.
Meen heti maanantaina puhuu asiasta
Kiitos paljon ku jaksoit neuvoo se auttoi paljon :)
Tsemppiä sinulle. Mene heti maanantaina sinne terkalle ja jotta saisit huolesi esille printtaa tuo kysymyksesi mukaan. Siitä tulee esille kaikki oleellinen tämän hetkisestä tilanteestasi ja asiantuntijat osaavat kysellä lisää ja hankkia sinulle apua. Luota siihen, että sinua autetaan ja asiat muuttuvat hyväksi.
Haluisin vielä kysyä minkäköhän laista apua saan joku terapia vai?
Tosi hienoa kuulla.
Näköjään tosta mun kokemuksesta on sitten jotain hyötyä, mua rohkasee ihan kamalasti että joku ottaa neuvosta vaariin eikä pelleile noiden asioiden kanssa ja haluaa apua siihen ennen kun on liian myöhästä. Oon ylpee susta. Ois hienoa kuulla, miten siellä meni sitte ma ja sun kuulumisia muutenkin nyt jatkossa. Kerro ihmees jos jaksat :) tsemppii!!
Ehkä terapiaa tai jonkinlaista mitä ne sieltä terkkarin kautta sulle järjestää, oo kuitenkin tosi tiukkana että haluat ja tarviit kunnollista apua, esim jostain nuorten poliklinikka osastolta tms. Kuulostaa tosi pelottavalta ehkä mut ei se sen kummosempaa ole, tietäsitkin vaan miten et tosiaan oo yksin noiden sun kysymysten kanssa, oot vaan tosi fiksu että haluat apua ja pyydät sitä. Oikeestaan noi sun kysymykset ja huolen aiheet on varmast käyny läpi monenkin mielessä nuorilla, mutta älä anna siitä keheytyä sairautta.
Syömishäriöiden kauttahan moni hakee itsehyväksyntää jne olemalla kauneusihanteiden mukanen langan laiheliini, että olis sen kautta hyväksyttävä. Kuitenkin vastaus löytyy jostain aivan muusta.