Mustaa mustaa...kidun tässä ja kuolen varmaan pois kohta, riudun olemattomiin. Selvä ero olisi parempi kuin tällainen "löysässä hirressä" roikkuminen. Toinen antaa vastakaikua tunteilleni juuri ja juuri sen verran, etten kykene irrottautumaankaan, vaikka tiedän, ettei hän rakasta minua.
Mene pois!!!
Mene pois!!!
Vastaukset 58
Vanhimmat
Nii in. Ihmettelen kärsimysten tarkoitusta. Aivan kamalaa. Enkä tiedä mikä noita ihmisiä vaivaa jotka antaa väärää kuvaa ja... ei kerro mitkä on tuntemukset oikeasti jne.
Olen täysin samanlaisessa tilanteessa. Vaikka kuinka tässä yrittää järkeilemällä pois tästä itsensä kiusaamisesta, toinen valtaa mielen aina uudelleen ja se saa musertumaan hiljalleen sisäisesti. Ja tätä on jatkunut jo niin tuskallisen kauan...
mielenrauhaan, sen voin luvata. Se kestää liian kauan ja vieläkin liian kauan, mutta se päivä tulee kyllä. t. kokenut
Ps. ja mulla se ainakin tuli ennen kuolemaani siis.
sisäisesti muserrun hiljalleen ja lakkaan olemasta. Minkälainen ihminen kehtaa pitää toista otteessaan, vaikkei itse rakasta?! Vaikka tietää, että toinen haluaisi jo irti jos kerran tunteet ovat yksipuoliset. Miksi edes antaa vähäisintäkään toivoa ja kiduttaa vähä vähältä toisen hengiltä? Miksi en saa riuhtaistua itseäni lopullisesti irti, mitä vielä muka toivon..?
toivon voi löytää ihan olemattomista asioista, eikä sillä toisella välttämättä ole osaa eikä arpaa. Laita mielikuvituksesi kuriin.
itseäsi. Sitä en osaa sanoa miksi jotkun flirttailevat tarkoituksettomasti ja vaikka tietäisivät toisen ottavan asian tosissaan. Syitä siihen voi löytyä monia sekä viattomia että itsekkäistä tarkoitusperistä tulevia. Turha ruveta sitä liiaksi arvuuttelemaan.
Hyvä keino on kuitenkin aina vastata toisen tunteisiin ja tekemisiin samalla mitalla. Ei kannata säästellä itseään/pitää itseään säästöliekillä. Osoita mieltäsi, se on etuoikeus. Niin kauan kun olet elossa voit osoittaa mieltäsi. Vastaamalla toiselle samalla kielellä kuin hän sinulle puhuu, voit päästä lähemmäs henkilöä ja hänen todellisia tarkoitusperiään, tutustutte paremmin.
On kuitenkin aivan turha luulla että pystyisi päättämään toisen puolesta mitä hän haluaa tai oikeastaan edes ohjailemaan sitä. Kyllä kaikki lähtee ihan jokaisesta itsestään. Turha on myös luulla että voisit yhtäkkiä lopettaa rakastumisesi/ihastumisesi jotakuta kohtaan. t.kokenut
Ja rakkaushan/ihastuminen on kauneinta maailmassa. Muista se aina ja ikuisesti!
Olen kyllä nyt kovalla tavalla saanut omakohtaisesti kokea, kuinka järjenvastaisesti ihminen todellakin voi toimia "toivottomasti" rakastuneena. En olisi millään uskonut aiemmin sitä ahdistuksen ja tuskan määrää, joka siitä pahimmillaan aiheutuu. Tuntuu uskomattomalta ja typerältä, että annoin itseni ajautua tähän. Sen ainakin tiedän, että tulevaisuudessa en enää avaa sydäntäni helposti. Ehkä olisi parempi "kovettaa" itsensä lopullisesti.
Omassa tilanteessani on käynyt viime aikoina entistä selvemmäksi, että tunteet ovat yksipuolisia. Mutta kun toisesta on ehtinyt tulla niin tärkeä ja omat tunteet ovat edelleen hallitsemattoman vahvoja, kaikki järki katoaa käsittämättömän helposti. Vihaan omaa heikkouttani enkä voi ymmärtää, miksi en pääse tästä kaikesta älyttömyydestä eroon. Naiivista sydämestä kärsii koko ihminen...
Luin uudelleen tuon edellisen viestini ja huomasin, kuinka katkeraksi sitä on jo ehtinyt tulla. Puranpahan täällä vain omaa turhautumista.
Olet ehdottomasti oikeassa, rakkaus on maailman kaunein asia. Mutta yksipuolinen rakkaus voi myös olla täyttä tuskaa.
ainakin sen jälkeen kun vuosien yrittämisen jälkeen aloin "toipua", niin muistan sen hetken kun ajoin autoa ja vihdonkin mieleeni tulvahti ajatus että "rakkaus on kauneinta maailmassa" "ja totta tosiaan on aika heikoilla jäillä jos ei sen arvoa näe" (se mies kun ei arvostanut ihastumistani) Tuli mieleen että olen oikeassa tässä asiassa, ja antanut anteeksi itselleni sen turhan palvomisen ja jahtaamisen, joka ei johtanut mihinkään muuhun kuin korkeintaan siihen että sain mieheltä pelkkää paskaa kohtelua.
Rakkaus on se asia mikä pitää tämän maailman pyörimässä, muuten täällä vaan tapettaisiin toisiaan. Rakkaus on asia, ei sitä voi suoranaisesti sitoa johonkin ihmiseen.
sitä ei ole. ja mistä tämä toinen tietää että pitää sua ootteessaan ???? Kysy suoraan. Äläkä varsinkaan täällä kuvittele että se on just hän joka kirjoittelee. 99% varmuudella ei ole, saattaa joku provoilla kustannuksellasi.
niin minäkin olen taas jälleen rakastunut mutta taitaa valitettavasti olla yksipuolista tämä minunkin rakkaus.
Vihaan itseäni kun olen näin heikko.
Miksi minulle käy aina näin ja miksi tämä mies aloitti ees flirttailemaan minulle kun kerran tietää minun tunteeni häntä kohtaan ja kuitenkaan tämä mies ei ole tosissaan minun kanssani..Ihmettelen kovasti tätä hänen käytöstäään.
Luitko tämän keskustelun tältä palstalta?
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14082516/miksi-rakkaus-on-usein-yksipuolista
huomaatteko aloitus päivämäärän? 2007
Tuttu tunne
Sama tilanne ollut mulla ja ei helppoo, ollut hyvä opetus, tiedän tulevaisuudessa, ettei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää.
Mut vienyt oman arvon tunnon pois. Ei tunne omaa itseään, ja muinka käsitellä omia tunteita.
vastauksia. Vain sinä voit olla sinut itsesi kanssa.
minä olin sinut itseni kanssa, kunnes onnettomasti rakastuin ja nyt on tilanne mikä on.Mies ei todellakaan tiedä, mun tunteita, kuinka kärsin...
Tuttuja fiiliksiä, olen ihan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Kyllä, yksipuolinen rakastuminen / ihastuminen on todella tuskallista, raastavaa ja voimia vievää. Voi se olla ihanaakin silloin kun se toinen antaa ymmärtää... tulee lähelle ja niin edelleen. En silti ymmärrä miten jotkut voi sanoa että "rakkaus on kaunis asia" ynnä muuta kliseistä tässä asiayhteydessä, kun tällaisessa tilanteessa se ei sitä todellakaan ole.
Mikä saa nämä ihmiset flirttailemaan ja pitämään otteessaan? Sen minäkin haluaisin tietää. Miksei voisi sanoa suoraan jos tietää ettei tunne samoin, miksi pitää kierrellä ja puhua korkealentoista p***aa ja tulla lähelle ja katsoa pitkään kun ei sitten kuitenkaan halua ystävyyttä enempää?
Ehkä nämä tyypit on sitten niin yksinäisiä, läheisyyden ja huomionkipeitä että eivät halua menettää asemaansa jonkun huomion keskipisteenä ja palvonnan kohteena. Reilumpaa olisi mielestäni sanoa suoraan ettei tunne samoin, vaikka se tarkoittaisikin sitä että se toinen ei enää antaisi samanlaista huomiota ja läheisyyttä.
Voimia teille kaikille jotka olette tässä tilanteessa. Koittakaa jaksaa!
Mitä ei oikeasti ole, sitä ei ole leikistikään. Mä(Äm) sanon kaikille suoraan ja tarkoitan mitä sanon, mutta uskooko joku? Ei usko, pitääkö alkaa puhumaan rumasti?
Jotku v***n romanttiset kuvitelmat sokeennuttaa joillain aivotoiminnan tyystin. Käännätte V***u kaikki mielenne mukaisesti, elättelette kuvitelmissanne jotain sairasta suhdeleikkiä.
Ei ota kaikilla jakelu vastaan lausetta -v***u ei kiinnosta.
Sun kirjotuksesta ainakin tuli täysin selväksi, että sinä et tiedä rakkaudesta yhtään mitään, tiedätkö edes mitä se sana tarkottaa?
yksin roikkumista löysässä hirressä.
hän tietää.
päivän parhaat naurut :) Osui ja upposi...
Roikkumista samassa hirressä!
tosi nasta tyyppi... *burb*
MINÄ RAKASTAN SINUA!!!
Sanot saman kaikille :(
asia on nyt niin, että ihastunut ihminen näkee tunteilleen vastakaikua sielläkin, missä sitä ei ole. Tosiasiassa ihastuksenne kohde ei välttämättä edes flirttaile kanssanne, vaan tulkitsette itse kaikki pienetkin eleet toivoksi siitä, että jotain romanttista kanssakäymistä voisi sittenkin syntyä.
Koska itse olen joutunut silmittömästi ihastuneen (ehkä myös jotenkin häiriintyneen?) henkilön suorainaisen ahdistelun kohteeksi, en parhaalla tahdollakaan voi sanoa, että ihastuminen olisi AINA maailman kaunein asia.
Me olemme seurustelleet kaksi vuotta, joten kyse ei ihan ole ainakaan minun kohdallani siitä että olisin kuvitellut joskus omiani...Minun tunteeni ovat tallella, hänen ilmeisestikään eivät enää samalla tasolla.
aloittajan kirjoitus?
mä oon samaa mieltä...toinen antaa ymmärtää välillä et ois jotain mut sit se lähteekin vain pois..tää on sydäntä raastavaa. vaikka tiedän että hän ei rakasta minua niin silti tämä rakkaus ei sammu....nään hänestä joka yö unta..en jaksa tätä enäää!!! onko kenelläkään neuvoa mitä tehdä?
en menekään pois?
Mitäköhän sä ajat takaa tällä...... mä tiedän, että hän rakastaa mua. Mä tiedän, että maailma ei valehtele siitä asiasta.
vaan kenties hän on kuitenkin syytön? Tunteet kun löytävät kohteen niin se on menoa! Mulla sama tilanne. Hirveäähän tää on mutta ...on kestettävä ja...toivossahan me kuitenkin, rakastuneet "pikku-ihmiset", eletään kera yksipuolisen rakkauden!
tällä miehellä. Olisipa hän (n) vaan suoraan sanonut kyllä, tai ei. Hän ei ehkä tiedäkkään miten kiduttaa minua, tai sitten tietää ja nauttii siitä. Jälkimmäistä en kyllä haluaisi hänestä uskoa.
olisin jo vainaa ajat sitten.
Koko rakkauden voimalla sitä yrittää selvittää kaikki ristiriidat ja pyrkii aina vain parempaan yhteyteen rakkautensa kohteeseen - kaiken se kestää, kaiken se kärsii...jne. Mutta kun toinen ei tee mitään, ei edes sano ettei haluakaan enää mitään. Monta kuukautta yritin ja yritin aivan turhaan ja kun vihdoin hyväksyin etten jaksa enää kantaa yksin suhdettamme käskin lähtemään - muistan sen helpotuksen ilmeen varmaan lopun elämääni, hän oli vain odottanut että minä käsken lähteä. Se sattui ettei hän rakastanut, mutta vielä enemmän minua piinaa tuo kuva hänestä pakkaamassa kuin lapsi seikkailuleirille lähdössä...
tarkoita ettei rakastanut, ehkä rakastikin ja sitten sattui kun sanoit että lähde... ehkä hän tunsi tai pelkäsi ettet sinä rakastanut?
mitä rakkautta muka puhumattomuus ja tekemättömyys on? ei kukaan osaa lukea toisen ajatuksia ja jos teoin ei anna toivoa ja sanoin kerro, mitä tuntee, niin ei silloin ole mitään. sillä ei ole mitään väliä, mitä mielessään miettii, jollei sitä näytä. näiden palstojen suurin ongelma näyttäis olevan just tämä: rakastan sua, mutten ole koskaan osoittanut sitä muuten, kuin parilla vinolla katseella suuntaansi ja sitten ihmetellään, miksi toinen ei tajua/vastaa tunteisiin. helevaton ääliöt, eläkää se elämänne elkääkä haaveilko olemattomia.
Ei sitä tuon paremmin osaisi kukaan sanoa :-)
Ei toisten ajatuksia voi lukea eikä kannata edes arvailla, arvailu usein menee siihen itselleen mieluiseen suuntaan monilla.
Tiedän myös miltä tämä tuntuu. Omalla kohdallani pyysin toista kertomaan tunteeko hän minua kohtaan mitään vai ei. Luulisi että se olisi ollut kysymys johon on helppo vastata kyllä tai ei. Mitä vielä, en saanut minkäänlaista vastausta kysymykseeni. Ehkä hän luuli, että kun jättää sanomatta niin ei voi loukatakaan. Jos asia on näin niin tuo epätietoisuuteen jättäminen on astetta loukkaavampaa. Silloin ei anneta mitään tunnustusta toiselle ja toista kohdellaan näkymättömänä. Hän kuitenkin kun hänelle itselleen sopii on yhteydessä minuun, mutta omat haluni tai tarpeeni edes pelkästään vain puhua eivät ole minkään arvoisia. Minä päästäisin irti jos kuvio olisi selvä, mutta tämä nykyhetki on helvetillistä aikaa. En haluasi että päähäni jää sellainen jossittelu siitä mitä olisi voinut tapahtua jos olisin odottanut. :8
Niin, jos olisi edes vastannut kun kysyin suoraan, mutta hän vaikeni. Olisin tiennyt jo paljon aiemmin missä mennään jos hän olisi antanut edes jonkin pienen viitteen mitä hän ajattelee. Nyt kun olen itsekin muuttanut pois yhteisestä kodista alan tuntea vihaa kaikkea sitä petkutusta kohtaan ja kaikkea sitä mitä itse yritin tehdä saadakseni suhteemme toimimaan. Mietin myös mahtaako hän nyt nauraa minulle ja minun pikku yrityksilleni omassa pikku pikku poikamies yksiössään...
olisi niin hyvä saada.. oma tilanteeni on seuraava; Olemme seurustelleet n.2 vuotta, molemmat aikuisia ihmisiä, kihloissa asumme yhdessä neljän kissamme kanssa. Minulle ei ole kertaakaan sanottu; 'Minä rakastan sinua.' Omiin rakkaudenosoituksiini on vastattu kyllä; minäkin sinua tms, muttei koskaan ole mitään tullut ns, 'oma-aloitteisesti. Mieheni päätti ilmoittaa ettei halua koskaan lapsia. Juuri silloin kun ilmoitin olevani raskaana. Typeryyksissäni tein painostuksen alaisena abortin. En saa minkäänlaista kosketusta, enkä kauniita sanoja. En ole saanut pitkään aikaan.. Silti olen vieläkin tässä. Tunteeni ovat alkaneet turtumaan, kohta mikään ei enää liikuta, silti en tohdi päästää irti.
Olemme aikuisia, emme kihloissa eikä meillä ole kissoja. Muuten tilanne on kuitenkin lähes täysin samankaltainen. Tyttö ottaa yhteyttä silloin kun se hänelle sopii, minun yhteydenotot ei ole minkään arvoisia, eikä hän koe, että niihin tarvittisi vastata mitenkään välttämättä. Koskaan ei ole sanonut, että "rakastan sinua". Kuitenkin omiin tunnustuksiin hän vastaa jotain "niin minäkin" tjsp. Ihastuksia hänellä on vähän väliä. Kuitenkin minulle hän puhuu siitä, kuinka hän haluaa yhteisen kodin maalla ja siitä että miten olisi mukava kasvattaa lapset niinkuin ollaan monesti suunniteltu. Nuina hetkinä sitä kuvittelee, että jotain voisi olla. Kuitenkin toisia ajatuksia saa aikaan se, että yleensä viikonloppuisin ilmaantuu nuita ihastuksia. Yhteisiä iltoja kavereitten kanssa emme voi viettää, koska hän ei pystyisi oleen luonnollisesti. Tuo jo kertoo sen kuin sairasta tää on! Hullukin sen tajuaa ettei täsä oo kaikki kohillaan ja että mulla pelataan. Silti irti päästäminen on niin helvetin vaikeaa, kun toinen osaa kuitenkin olla niin täydellinen toisinaan. Rakastan tätä naista yli kaiken ja antaisin mitä vain jos suhe toimisi, mutta kun ei. Irti päästäminen ja todellisuuden hyväksyminen tappaa. Ei koskaan olisi uskonut, että kolmen vuoden yhteisen ajan jälkeen kaikki päättyyy loppujen lopuksi näin.
Rakastan sinua S.L.E.K. yli kaiken aina ja ikuisesti! Olit parasta mitä minulle on elämään tullut aina niinä hetkinä ku se vain sinulle sopi. Olen kuitenkin päättänyt päästää irti. Ehkä joskus vielä pääsen jaloilleni ja voin hyvällä mielellä muistella niitä aikoja joita meillä oli. Raastavaa vain ajatella, että ne haavekuvat, joita yhesä suunnittelimme ei toteudukkaan. Elämä on raadollista, mutta on se yks perkele, jos tällasesta ei mies irti pääse!
"Pidin siitä kuinka havahduit
sekunniksi sitten uneen uit
Katsoin tarkkaan niitä ilmeitä
jotka kertoo että sä oot sä
Mul on tasan kaksi ilmettä
toinen niistä nyt on käytössä"
...siitä miten rakkaus voi satuttaa....
http://www.youtube.com/watch?v=i5ETPG26ALE&feature=related
yritä päästä irti.
Juuri kun pääsee vähän jaloilleen, niin puhelin soi ja joku haluaa hunajaisella äänellä kysellä, kuinka päiväsi meni, mitä kuuluu, ei olla juteltukaan hetkeen... ja loppujen lopuksi taas puhelun jälkeen sydän hakkaa ja happi loppuu ja maailma pyörii kunnes sitten romahtaa jälleen ryminällä alas.
Ihan totta: mene pois!!
Yksipuolinen rakkaus
Sen olen kokenut jo liian monta kertaa. Aina rakastun vääriin ihmisiin. koskaan en ole saanut vastakaikua haluamaltani ihmiseltä. Alkaa väkisinkin tulla mieleen, jos mussa onkin oikeasti jotain vikaa, ja pahasti. Riittämätön ihmisenä, tylsää seuraa, ruma?
Yksipuolista rakkautta pahempaa tuskaa ei ole. Mikään fyysinen/psyykkinen kidutusmetodi ei voita sitä tuskaa. Tää voi kestää vuosikausia, ja sydän särkyy joka tapauksessa joskus. Silti sitä aina vaan jaksaa elätellä lapsellisia, turhia toiveita.
niin minäkin olen rakastunut mutta valitettavasti taas tämä tunne on yksipuolista.
Mikähän minussa on oikeasti vialla kun en saa tosiaankaan rakkautta koskaan niiltä ihmisiltä joihin itse rakastun.
Olisikohan syynä mun lievä cp vammaisuus jos miehet pelkäävät sitä en tiedä mutta sattuu niin saatanasti.
Tapaan tätä miestä vielä kaiken lisäksi joka päivä työssäni joudumme olemaan tekemisissä päivittäin.
En tosiaan tiedä mitä tekisin muille työkavereilleen hän on antanut yymmärtää ettei meidän välille voisi syntyä työkaveruutta enempää mutta minulle hän viestittää jotakin ihan muuta ja sanon tämän nyt ihan selvyyden vuoksi en kuvittele näitä tämän miehen eleitä ja ilmeitä ne ovan todellisia mutta miksi hän ei voi sanoa jos ei kerran halua minun kanssani työtoveruutta enempää.
Hulluksihan tässä kohta tulee..
pitkistä suhteista varsinkaan ei välttämättä osaa irroittautua, vaan antaa toisen roikuttaa. Jälkeenpäin olisin viisaampi, ne vuodet ja vähän muutakin katosi..... :( Vaikka jaloillani nyt, menettänyt osan tulevaisuudesta.
Neuvomaan en rupea, mutta parempaa voin toivottaa!
tiedän, että hän rakastaa minua. :)
Leikin vaan, etten tietäisi, koska ei hän sitä minulle kuitenkaan koskaan kerro. :(
Kahden urpon tarina vailla vertaa.
Nyyh ja plääh... elämä on...ei enää ihmeellistä vaan jotain ihan muuta...
Sehän oli myös sinun toiveesi?
on, naamat vastakkain se tapahtuu jos on tapahtuakseen. :)
Samaa mieltä kuin hän tässä... vai olinko se minä :)
OIKEAA ELÄMÄÄ. Elät vaan täällä palstoilla. On hyvä luritella rakkaudesta ,kun tosielämässä et tiedä siitä mitään. Elät vain siinä kuvitusmaailmassasi.
Luin tuon koskettavan tarinan kun ei voi elää täysillä.Ymmärrän hyvin tilanteen ja sen aiheuttaman kivun, mut minun mielestä kaksi ihmistä pitää yhdessä tehdä ratkaisu puoleen tai toiseen.
Sen kun muistaa et me olemme käymässä täällä vain lyhyen aikaa.
Unelmat ja haaveet voi toteutua vain toteuttamalla ne, mut iso päätös on tehtävä ensin et pääsee toteuttamaan uutta.
olen antanut tälle tytölle ystävänpäiväkortin ja kertonut useaan otteeseen viestillä tunteeni ja hän on kertonut ettei hänellä ole tunteita mua kohtaan, tekis mieli mennä mennä puhumaan livenä mutta pelkään ihmisten suhtautumista asiaan ja mahdollista piikittelyä, on tullut tilanteita missä olisin voinut avata suuni mutta tajuan sen usein liian myöhään ja sit kaduttaa liikaa. mitä teen!!!!
ps.en vaan voi unohtaa häntä enkä osaa edes yrittää enkä sitä paitsi haluakkaan....
Tottakai se on tappavaa jos ei ymmärrä itse irrottautua. Ei voi edes toista syyllistää omista tunteistaan. Itsessä se vika on kun jäärästi kiinni pitää. Ei elämässä kaikkea saa mitä haluaa!
Aina aika ei ole kypsä irrottautumiseen. Olen itse monesti yrittänyt,
ottanut jopa laastarisuhteen, mutta aina palaan takaisin. Olen näkemättä pitkään, tapaan, olen hetken onnellinen kainalossaan. Lähden, yksin palautuminen arkeen. Minä tarvitsen häntä, hän ei minua. Minulle hän on aivan kaikki, minä en hänelle. Tiedän, ettei kukaan toinen ihminen voi täyttää tyhjiötäni, tehdä onnelliseksi... Mutta silti, sen pienen ajan välillä tunnen itseni lähes onnelliseksi, kun hänet näen. En ole naiivi, ymmärrän järjen tasolla, että on hulluutta, huumetta. Mutta silti rakastan, aina vaan, sitä en ole voinut valita.
Parasta on muistaa kipu nenässä.