Meidän reilu 2 vuotias poika on alkanut kokeileen rajojaan ihan tosissaan! Lyö minua aina kun kiellän ja toisinaan ihan muuten vaan! Muutenkin saa raivareita mut toi lyöminen.. Ei auta tiukka kieltäminen; yltyy siitä vaan! Jos otan syliin jäähylle niin pahentaa tilannetta ja saa täydelliset raivarit. Siinä sit väännetään pitkiäkin aikoja mut vartinkin jälkeen rupee hermot meneen ku loppua ei näy! Oon välillä ollut niin etten olis huomaavinanikaan ja takaskin on joskus tullut lätkästyä =( mut mikään ei auta!!
Tätä on jatkunut jo pari kuukautta eikä loppua näy.. Mitään ei sais herralta kieltää kun aina suuttuu. Kun ulkonakin ollaan niin autotielle vaan ja ei saa pitää edes hupusta kii!! Lyöminen kohdistuu oikeestaan vaan minuun ja minun äitiin, ei juuri muihin. Raivarit saa kyllä kaikille jotka häntä viitsii kieltää.
Ei oo kiva enää lähtee pojan kans minnekään ku mitään ei hyvällä uskota! Muuten on iloinen ja nauravainen poika =) Mut konstit alkaa olla totaalisen loppu mun osalta! Pitääkö sitä varata aikaa jo kohta lasten psykiatrille vai mitä voi enää tehdä?! Toista lasta odotan mut raskaus on niin alussa ettei se juurikaan vielä näy et tuskin siitäkään johtuu et olis mustis tai jotain..
Kiitti jos joku jaksoi lukee loppuun ja jos jollain olis vielä jokin ässä hihassaan et mitä sen pojan kans oikein tekis!!
Tätä on jatkunut jo pari kuukautta eikä loppua näy.. Mitään ei sais herralta kieltää kun aina suuttuu. Kun ulkonakin ollaan niin autotielle vaan ja ei saa pitää edes hupusta kii!! Lyöminen kohdistuu oikeestaan vaan minuun ja minun äitiin, ei juuri muihin. Raivarit saa kyllä kaikille jotka häntä viitsii kieltää.
Ei oo kiva enää lähtee pojan kans minnekään ku mitään ei hyvällä uskota! Muuten on iloinen ja nauravainen poika =) Mut konstit alkaa olla totaalisen loppu mun osalta! Pitääkö sitä varata aikaa jo kohta lasten psykiatrille vai mitä voi enää tehdä?! Toista lasta odotan mut raskaus on niin alussa ettei se juurikaan vielä näy et tuskin siitäkään johtuu et olis mustis tai jotain..
Kiitti jos joku jaksoi lukee loppuun ja jos jollain olis vielä jokin ässä hihassaan et mitä sen pojan kans oikein tekis!!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei auta muu ku pysyä itse rauhallisena ja estää konkreettisesti lyöminen samalla kun sanoo että meillä ei lyödä. Lapsi hakee rajoja ja tuntee turvallisuutta kun saa niitä. Parivuotiaalla kestää pitkään oppia itsehillintää. Muistikin on lyhyt. Ei hän ilkeyttään lyö, keinot muuhun itseilmaisuun vaan puuttuu. Olet varmasti hyvä äiti, älä ota stressiä siitä mitä ympäristö tilanteesta ajattelee. Takaisin ei kannata läpsiä, se vaan vahvistaa lapsen käsitystä siitä, että hermostuessa asiat hoidetaan lyömällä. Vaihe on normaali, kuuluu ikään, eikä tarkoita sitä että kasvattaja tai lapsi olisi huono. Yrittäkää tehdä paljon yhdessä kaikkea mukavaa ja näytä lapselle rauhallisesti, että hallitset tilanteet itsevarman rauhallisesti. kaksivuotias on vielä kevyt kantaa pois julkisilta paikoilta rähjäämästä. Helpon kuuloista, mutta raskas vaihe oikeasti- TIEDETÄÄN
Juu siis yritetty on just estää lyöminen ja katsoa tiukasti silmiin ja sanoa tiukasti EI mut siitäkös vaan riemastuu! Ja sit lyö niin monta kertaa et otan syliin ja pidän käsistä kii. Ja siitä taas seuraa täys raivari eli huutaa, kirkuu hyperventiloi ja mitä kaikkee muuta keksii! Ja tää siis JOKA kerta kun kieltää!!
Tiedetään et ei takas pitäis läpsiä.. Opeta nyt et ei saa lyödä ku itekin sitä takas tekee mut menee niin hermot välillä!!
Mietin sitäkin et veis pojan päikkyyn vaiks puoleks päivää jos on turhautunut ku ei oo tekemistä tarpeeks. On tosi kova menemään tuo poika.. =)
Voihan neuvolasta pyytää jotain psykologin arvioo jos haluat. En kuitenkaan usko, että mitään ihmeellistä on. Lapsen uhmaikä saattaa kestää parikin vuotta, aaltoilee niin et välil on tosi vaikeeta ja välillä vähän helpompaa. Sun muksu on varmaan tempperamenttinen, ei sen kummempaa.Lohdullista on se, että tulee varmaan pärjäämään elämässä. Kyynärpäätaktiikkaahan nykyään vaaditaan. Mielestäni parivuotiaalle virikkeitä on tarpeeksi kotona. Mutta jos hoito tuntuu itselle hyvältä ratkaisulta, se on hyvä kaikille. Ei mitään syyllisyydentunteita siis mistään ja rohkeasti vaan pyytämään apua ja vaihtoehtoja! Eikä sitä omaa suuttumistakaan tarvii pelätä, jos homma pysyy järkevänä. Kyllä lapsen pitää nähdä, että äitikin hermostuu joskus.
Meillä se vaan oli tyttö joka mätki. Nyt vasta tätä lukiessa tajusin että hei, se kausi on mennyt ohi! *tuuletus* kiellot on hänelle suurin loukkaus mitä löytyy ja vastaan tapellaan kynsin hampain, kirjaimellisesti. Puri, löi ja potki. Kyllä pinna venyi... mutta onneksi se venyi. useampaan kertaan on tullut ärähdettyä melko painokkaasti, ja joskus on ääni noussut ikävän korkealle ja neiti ihan pelästynyt. Ja muistanut noin minuutin... kultakalan muisti.
Mutta rohkaisuna totean; kuuluu kuulemma ikään ja menee ohi. Laske viiteenkymmeneen ja keskity hengittämään syvään, uhmaavan lapsen kanssa ei neuvotella vaan äiti tai isä pitää päänsä ja pitää minkä lupaa. Muista vain että jos seuraamuksella uhataan (jäähy/ei telkkaria/lelu pois) se myös seuraa, lepsuilla ei saa. Mitä johdonmukaisempi kielloissa ja niiden noudattamisessa on, sitä nopeammin tuo rajojen etsintä on päätöksessä ja väkivaltainen käytös unohtuu.
***
Ensimmäisen lyömiskokeilun jälkeen ilmoitin ettemme harrasta lyömistä. Poistin pojan huoneeseensa ja ilmoitin että voi tulla takaisin kun osaa käyttäytyä.
Kun poika palasi selitin hänelle ettei kukaan halua olla tai leikkiä lyöjän kanssa.Pojan täytyi myös pyytää anteeksi.
Voisit kokeilla myös tuijottamista.Eli et sano mitään katsot vain.
Toi tuijottaminen.. Sitä käytän ku ei jaksa muuta niin sit se hakkaa itteensä! Ei vitsi koska tää vaihe loppuu?? =) Totta on et poika on temperamenttinen ja tullut ihan minuun siinä suhteessa mut toi lyöminen nyt vaan saa veren kiehumaan! On kyl huvittavaa ku täällä joskus oikein väännetään, äiti ja 2 vuotias poika.. Ja tyhmä olo tulee kun ei tommosta natiaista saa kuriin!
Toisia lapsia hän ei kiusaa eikä kyl pojan "kaveritkaan" sitä harrasta. Onneks!
Ei mut jotain on kyllä tehtävä ja tilanne saatava kuriin ennen toisen syntymää. Kait mä neuvolaan voisin ens viikolla soitella ja varata aika 2 1/2 vuotis neuvolaan..
Mun miehellä on kyl adhd ja oon jo sitäkin miettiny mut en usko et pojalla on ku oon nähnyt pari adhd lasta ja voi sanoo et niillä on kumminkin toinen meininki päällä..
meillä poika on 1v 4kk ja sillon tällön on lyönyt ku häntä kieltää. jos kädestä ottaa kiinni ja sanoo ei, nauraa vaan.
muutaman kerran on jäähyä käytetty. eli viedään poika makkariin, ovella selitän miksi. minuutin annan olla siellä ja sitten kysyn lyökö hän enään toisia ja halataan. sen jälkeen menee ainakin päivä ennen kun lyö ketään, yleensä se olen minä ketä lyö..
nykyään on heti tullut halaamaan kun jäähyltä haen pois..
jäähyä ei oo meillä tarvittu nyt moneen päivään..
Se uhma on kyl melkoista riekkumista. Mulla on melkein samanikäinen pikkumies ja joskus täysi huligaani. Olen ottanut selkeen linjan "syy ja seuraus", eli jos sikailu alkaa niin kiellän, jos se jatkuu kiellän uudestaan, ja kolmannella kerralla kokeilen jäähylle laittamista, mutta se menee melkein aina vesittyy kun herra ei usko, vaan tulee sutena päälle. Sitte pitää vaan pysäyttää koko remuaminen "holdingilla". Se vaatii aika kylmiä hermoja, eli ei saa osallistua vihanpitoon vaan olla hiljaa ja funtsia vaikka kukkasia niin kauan että raivartilta on kärki pois. Pidän ukkelia istualtaan sylissä niin etten purista vahingossakaan, mutta ettei "potilas" myöskään luikahda pois. Yleensä niin käteni toimittavat 4-pisteturvavyön virkaa. Kannattaa istua vaikka sohvalla, koska se riekkuminen kyllä kestää jonkin aikaa (ennätys 27 min). Siinäkin saa sitte varoa nyrkkejä, päätä ja hampaita, mutta kyllä aikuinen pienet puremat kestää. Sitte kun itku alkaa olla eli lannistuvaa/katuvaa, käännän "raivosta väsyneen soturin" ja sitte halitaan ja sovitaan riita.
En tiedä onko tää oikee tyyli, mutta puree meidän kohdalla. Olen ajatellut että parempi pienet itkut nyt, kuin isot itkut ja poliisi myöhemmin.
Sulla tietty raskaus rasittaa jo muutenkin, joten olis varmaan parempi jos joku muu olis siinä rauhottamassa.
Itse toimin peace makerina kun vaimo ottaa nenilleen pojaltaan ja satun olemaan paikalla. Saapa nähdä kuinka kauan saa ottaa skabaa ton pikku enkelin kanssa.
Voimia vaan sulle!
Mieluusti lukisin itsekin muiden vinkkejä ja kokemuksia.
oli "helpotus" lukea ettei vaan meillä. Nyt on melkonen uhmaikä käynnissä. meillä on pikku jakkara yläkerran portaikon alla ja jos ei toisella sanomisella tottele tai lopeta riehumista niin sinne istumaan ensiksi noin minuutin, sitte pitää pyytää anteeksi.ja saa tulla pois. yleensä tehoaa.mutta joskus siinä on tekeminen et pojan saa siellä pysymään. se vaatii kärsivällis. ei auta kun viedä se sinne vaikka sata kertaa, kyllä se aina lopulta sitte pysyyki.
selkäsauna tollaselle kakaralle pitäs antaa.itse en sietäis tollasta ja hermot menis ihan rikki tollasesta.ei se lapsi huutamalla opi.kunno läimäytys niin että tuntuu..kyllä alkaa poika oppia talon tavoille.sehän on vaarana että alkaa päiväkodissa lyömään toisia lapsia.mun lapset kunnioittaat vanhempiaan,koska ne on opetettu siihe.eipä enää ole lyömiiä tms..
Ehken kumminkaan halua ansaita kunnioitusta lapseni silmissä niin et alistaisin sen pelkäämään itteeni ja pieksemällä ku hullu =) Uskoisin et kumminkin löytyis joku järkevämpi ratkaisu tilanteeseen.. Joo hermothan täs menee mut aattelin kummiskin tuonne neuvolan puoleen kääntyä kun on kaikki konstit jo käytetty!
Ja veikkaan et sit viimeistään lapsi alkaa kavereitaan pieksemään jos se kotona oppii et äitikin hoitaa hankalat tilanteet aina väkivallalla! Toivon et tää oli joku vitsihommeli toi viesti eikä vastaaja oikeesti oo ansainnut lastensa kunnioitusta niitä lyömällä..
Joo ja kiitti kaikille vastauksista vaikkakin taitaa olla kaikkia noita kikkoja jo kokeiltu =(
jos lapsi lyö yms..on väkivaltainen muita kohtaan.itse olen 20v,ei vielä lapsia,mutta muistan semmoisen tilanteen kun olin 2v ja menin perhepvhoitoon,niin muistn sen niin selvästi,että yks vähän vanhempi tyttö silloin purasi mua kasvoista,että kävi todella kipeää.vieläki muistan sen.ja kun tarkkaa kattoo,on pieni arpi vielä toisessa poskessa jäljellä.en ymmärrä,miksi se tyttö silloin teki niin,koska olin juuri menossa sinne,enkä tuntenut tätä silloin ollenkaan vielä.että kasvattakaa lapsenne hyvin.
Juu sitähän täs koko ajan yritetään =) Toivottavasti poika ei ala lyödä muita lapsia! Yks mun kaveri sanoi täs yks päivä et mun poika on ainut jonka kans sen oma samanikäinen poika haluaa leikkiä kun mun poika ei kiusaa tosin ku muut =) Onhan hän tosi kiltti muuten ja kohtelias mut toi uhma alkaa ampuun jo vähän yli! Rupesin tänään jo miettiin et joskos sittenkin vois olla adhd ku isälläänki on..? Et varaan huomena neuvolasta aikaa jos sieltä jotain apua ja neuvoja sais.
toivottavasti saat apua.toivon parasta :)
Ala nyt 2- vuotiasta lyömään... joo, sitä sanotaan pahoinpitelyksi. Onko tarkotus vetästä sitä ihan kunnolla päihin vai johonkin muualle?
Mitenköhän sut on kasvatettu kun tuollasta ohjetta jakelet.
"Talon tavoille"....voi jumaliste!
Tuo poika, ihan niinkun munkin, hakee rajojaan ja kokeilee, että onko se lyöminen joku ratkaisu. Kaksi-vuotias apinoi kaikenlaista vanhemmiltaan. Jos sille vielä opetetaan että heikompia voi lyödä jos ne ei miellytä, on oikein vaiherikas tulevaisuus edessä.
Sulle suosittelen vaikka muutamaa selvää viikkoa vuodessa.
elikkä:kasvatus menee näin.
Kun poikasi koettelee rajojaan,alkaa lyömään yms.itse otan tukasta kii ja pyöräytän parikertaa,ni johan alkaa oppia.muutaman kerran siinä menee,mutta eipä tee sen jälkee enää.sanoo,että jos lyöt,saat tukkapöllyä.itellä on monta kakaraa kotona ja ollaan opetettu ne elämään niinkuin kunnon ihmiset.me ollaa itse saatu pienenä kova kasvatus ja hyviä kansalaisia meistä on tullut.ei lapsi opi,jos sille ei siitä lyömisestä mitään seuraa.se ajattelee että se on hyväksyttävä teko ja jatkaa ja jatkaa.pelkkä huutaminenkaa ei auta vaan on käytettävä muitakin keinoj kuten tukistus,piiskaa pyllylle.lapsen on tajuttava,että toisen lyöminen ja turha kiukuttelu johtaa rangaistukseen,mitä lapsi ei ainakaan halua.sitä kautta se oppii tallettamaan aivoihin,että mitä seuraa,jos tekee ilkeitä.se lopettaa sen.en puhu nyt mistään pahoinpitelystä vaan johdonmukaisesta kasvatuksesta.
Tukistamista en olekaan kokeillut, vaikka takuulla mua on joskus tukistettu.
Voi olla ihan hyvä konsti
Kun ei meillä niin kamalan usein ole sitä
mesoamista kuitenkaan.
Huutamiseen en usko, luulisin sen osoittavan vaan samalle tasolle vaipumista.
Katsoin joskus pätkän ohjelmaa englantilaisista ongelmalapsista. Siinä ne laittoi istumaan portaikolle tai toiseen huoneeseen. Ne penskat tosin oli paljon vanhempia. Se portaalla istuttaminen ei onnistu meillä ainakaan vielä mutta pikku jäähy toisessa huoneessa yksinään teki ihan hyvän ja nopean vaikutuksen.
meillä oli pienenä koivunoksa kellon takana.ja jos tehtiin jotain tyhmää/ilkeetä,iskä aina sanoi,että tuolla on piiska odottamassa jos ootte ilkeitä tms..me luultiin iskän olevan ihan tosissaan ja ei uskallettu sen koommin piruilla kotona.jälkeenpäin ne sanokin,että se oli vain kokeena siinä,että me ei uskallettais tehä ilkeyksiä..kokeiltaa jotain testijuttua :D
meillä kanssa räävittiin,lyötiin ja potkittiin nukkumaan mennessä..olin kaikkea jo kokeillu niin muistu mieleen koiien kasvatus opas..et nenälle vettä...ite kannoin pojan yövaatteet päällä keskilämpimän suihkun alle...siihen loppu!!!!ehkä karua mutta epätoivoinen äiti jo olin:))
mitenkä olisi jos koittaisit pistää rattaisiin ja valjaat kiinni? siellä saisi riehua ja purkaa itseään=)
Jos riskaa tms.. viedään omaan huoneeseen Ja mennään lapsen rauhoituttua juttelemaan ja käsketään pyytää anteeksi. Sitten asia taas kerran unohdetaan. Se on vähän niinkuin laumasta poisajaminen, jos ei osaa käyttäytyä. Tehoo hyvin ja omassa huoneessa saa viskellä ja raivota ihan rauhassa, ei haittaa jos rikkoo jotain, omiaan rikkoo.... (jälkeenpäin harmittaa) Ja sitten kun käyttäytyy oikein eli hiljaisuus koittaa... saa äidin luokseen ja hellät halit kun anteeksi on pyydetty. Sylissä pitäminen ei minusta ole raivon aikana se oikea keino, koska silloin hän saa huomiota sillä raivoamisella ja khuono käytös pitkittyy näin. Itsekin on paljon helpompi pysyä rauhallisena kun vie riehuvan lapsen toiseen huoneeseen.