Kommentteja, kiitos.
Tämä ei ole novelli, vaan pätkä pitkästä kirjoitelmasta, jossa elää halu kasvaa romaaniksi.
*******************************
LUOTETTAVA VANHA UUNI
Aamulla Raija nousee sängystä, laittaa tohvelit jalkaan lämpimät töppöset. Mies on jo hakenut puita valmiiksi, tänään Raija leipoo kaakkuja isänpäivävieraita varten. Lapsia ja lapsenlapsia, kunnollinen poika ja kaunis miniä kaksi lasta, tomera tytär ja diplomi-insinöörivävy kolmas lapsi kasvamassa pyöristyvässä mahassa. Toivottavasti tuovat ultrakuvia näytille, pitäisiköhän soittaa miniälle ja pyytää.
Kaakkua. Nyt alkavat lapsenlapset jo oppia, että Raija-mummin luona se tarkoittaa kiviuunissa paistettua kovakuorista vaaleeta leipää, jossa on ripaus anista. Hämäläänen resepti. Ennen parat luulivat, että oli kermakakkua tiedossa. Nyt kyllä osaavat heti pyytää kaakkua, kun tulevat ovesta sisään. Sitä on aina tarjolla. Päälle aitoa voita. Raijan lapsuudessa se oli äidin itse kirnuamaa, nyt Valion äitien toisille äideille tekemää. Tai isien tai poikien tai tyttöjen, standardimakuista. Voin päälle juustoa, joka pitää höylätä sillä juustohöylällä, jossa on viiltokuviot. Juustoviipale kuin samettikangasta. Ja siltä se kuulemma maistuu. Mummolalta, paljon paremmalta kuin kotona. Äitiraukat ovat etsineet marketit, jumbot ja isot omenat läpi löytämättä tällaista vanhanaikaista höylää. Josta Raija on aika tyytyväinen. Jää hänestä mielikuva kielen päälle muistuttamaan. Vielä senkin jälkeen, kun pappi sanoo viimeisen aamenen.
Tämä ei ole novelli, vaan pätkä pitkästä kirjoitelmasta, jossa elää halu kasvaa romaaniksi.
*******************************
LUOTETTAVA VANHA UUNI
Aamulla Raija nousee sängystä, laittaa tohvelit jalkaan lämpimät töppöset. Mies on jo hakenut puita valmiiksi, tänään Raija leipoo kaakkuja isänpäivävieraita varten. Lapsia ja lapsenlapsia, kunnollinen poika ja kaunis miniä kaksi lasta, tomera tytär ja diplomi-insinöörivävy kolmas lapsi kasvamassa pyöristyvässä mahassa. Toivottavasti tuovat ultrakuvia näytille, pitäisiköhän soittaa miniälle ja pyytää.
Kaakkua. Nyt alkavat lapsenlapset jo oppia, että Raija-mummin luona se tarkoittaa kiviuunissa paistettua kovakuorista vaaleeta leipää, jossa on ripaus anista. Hämäläänen resepti. Ennen parat luulivat, että oli kermakakkua tiedossa. Nyt kyllä osaavat heti pyytää kaakkua, kun tulevat ovesta sisään. Sitä on aina tarjolla. Päälle aitoa voita. Raijan lapsuudessa se oli äidin itse kirnuamaa, nyt Valion äitien toisille äideille tekemää. Tai isien tai poikien tai tyttöjen, standardimakuista. Voin päälle juustoa, joka pitää höylätä sillä juustohöylällä, jossa on viiltokuviot. Juustoviipale kuin samettikangasta. Ja siltä se kuulemma maistuu. Mummolalta, paljon paremmalta kuin kotona. Äitiraukat ovat etsineet marketit, jumbot ja isot omenat läpi löytämättä tällaista vanhanaikaista höylää. Josta Raija on aika tyytyväinen. Jää hänestä mielikuva kielen päälle muistuttamaan. Vielä senkin jälkeen, kun pappi sanoo viimeisen aamenen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rytmitys nimittäin tökkii.
Runsasta sivulauseiden viljelemistä kannattaisi ainakin harkita, vaikka nykyään "asiantuntijat" suosittelevatkin toimittajamaista tönkköproosaa, koska se on muka selkeämpää. Omasta mielestäni selkeys ei ole kiinni sivulauseiden määrästä vaan kirjoitustaidosta ja tuollaiseen, päähenkilön mielessä omia aikojaan muodostuvia ajatuksia kuvaavaan tekstiin sinne tänne rönsyilevä pilkkuviidakko olisi mitä sopivin tyyli.
Sisällöstä en sano mitään, koska se on makutottumuksieni ulkopuolella. Ihan selkeältä ja sujuvalta kuitenkin vaikutti.
on pakko sanoa, mummoni ruuat ovat mielessäni edelleen, vaikka hän meni pois jo vuosia sitten. Kiva, että joku kirjoittaa mummosta! Ihan vilpittömästi, minusta se on harvinaista. Kirjoita vielä sellaisesta supersankarimummosta, please! Haluu lukea sellasesta!!!
käyttänyt omissa teksteissäni muistoja ruokajutuista ja luullut, ettei kukaan halua muistella paistuvan rieskan tuoksua ja sitä, kun sen päälle vedetään ( onpa hirveän epäterveellistä) ziipale voita.
Mutta olinpa kerrankin väärässä.Huh. huh.