Hei, haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, joilla on kaksi tai useampi foksi taloudessa. Miten koiranne tulevat keskenään toimeen, onko samaa vai eri sukupuolta ja mikä niiden ikäero on? Meillä on kolme vuotias foksinarttu ja haaveilen toisesta nartusta, kannattaisiko odotella vielä pari vuotta vai ehkä jopa ottaa kaveriksi sille mieluumin uros? Entä jos teettäisin nartullani pennut ja jättäisin siitä yhden tytön kotiin? Olisiko sopuisa yhteiselo silloin varmempaa kuin vieraan pennun kanssa? Tulisiko arvojärjestys tyttöjen keskelle luontevammin kun on kyseessä äiti ja tytär?
Narttuni on siis ihan jalostuskelpoinen, sillä on kerran ollu jo pennut, ja jokatapauksessa sillä vielä teetetään yhdet pennut, että en nyt tarkoita että teettäisin pennut vain sen vuoksi että saisin niistä yhden itselleni.
Kiitos etukäteen kommenteista!
Narttuni on siis ihan jalostuskelpoinen, sillä on kerran ollu jo pennut, ja jokatapauksessa sillä vielä teetetään yhdet pennut, että en nyt tarkoita että teettäisin pennut vain sen vuoksi että saisin niistä yhden itselleni.
Kiitos etukäteen kommenteista!
Vastaukset 22
Vanhimmat
tuolta: http://www.foxifoorumi.net/keskustelu/
määrittelet sen että se on jalostuskelpoinen? Sillä että sillä on jo ollut pennut vai? Ei se tee nartusta jalostuskelpoista ja yks kasvattaja joskus sanoikin että ei kaikkea millä on kohtu, tarvitse astuttaa...
Ja narttu-narttu -yhdistelmä on paha, vaikka olisivatkin äiti ja tytär. Nartut ottaa pahemmin yhteen kuin urokset, eli uros-narttu -yhdistelmä on parempi.
takertuu tuohon "jalostuskelpoinen" sanaan vaikka se oli mielestäni sivuseikka koko jutussa... No lyhyesti, se on terve ja omaa rotumääritelmän mukaisen luonteen ja ulkonäön.
on joko jalostustarkastettu tai saanut vähintään EH:n, mielummin ERI:n jostain näyttelystä? Onko mahdollisella tulevalla yhdistelmällä jotain annettavaa rodulle?
sen asian vierestä, mistä olisin toivonut niitä kommentteja. Sillä on näyttelystä serti ja tulevaa sulhoa ei olla vielä päätetty. Onko sulla useampi foksi? Jos on niin voisitko kertoa niitten arjen elosta.
kappaletta löytyy foxeja, sileitä, uros ja narttu. Uros on vanhempi hieman, mutta ikäero oli nartun taloon tullessa ihan liian pieni, vajaa vuosi. Vaan nyt olen viisaampi ja antaisin ekan koiran kasvaa n. 2-3 vuotiaaksi ennen toisen koiran taloon tuloa.
Yhteiselo sujuu nykyisin, vaikka vieläkin välin vaihtelevasti. Nuo on luonteeltaan kuin yö ja päivä, uros on rauhallinen, harkitseva ja kaikkien kaveri, narttu on selkeästi tärpimpi, terävämpi ja lauman pomo ja se näyttää sen muille koirille usein. Vakavia yhteenottoja sattuu enää harvoin mutta on niitäkin ollut että on kahta toistensa kurkuissa kiinni olevaa foxia erotettu omien sormien puremisen uhalla. Niistä tulee täysin kuuroja tuollaisessa tilanteessa. Nykyisin tappeluja aiheuttavia tilanteita osaa välttää, eli ei kuumentavia leluja, jos herkkuluita tai possunkorvia antaa, syövät ne eri huoneissa tai toinen ulkona ja toinen sisällä. Kantapään kautta nämä yleensä opitaan.
On niitäkin joilla on yhteiselo mennyt ihan hyvin alusta asti, se on tosiaan niin foxien luonteista kiinni. Kannattaa harkita tarkkaan millaisesta linjasta ja millaisista vanhemmista/esivanhemmista on kyse. On myös hyvä tuntea se oma koira tosi hyvin, silloin tietää millainen kaveri sille sopii.
Uros-narttu on se parempi ja turvallisempi yhdistelmä, kyllä narttujen yhteenotot ovat rajumpia ja yleensä nartut tappelevat siihen asti kunnes toinen kuolee. Eli ihmisen on pakko uskaltaa mennä väliin vaikka mikä olisi. Tuo yhdistelmä tuo silti omat ongelmansa, kuten esim. nartun juoksuaikana miten toimia. Tällaiset kaikki kannattaa harkita tosi tarkkaan ja miettiä loppuun asti.
Toivotan onnea ja kysy lisää. Suosittelen tosiaan vieläkin tuonne foxifoorumiin rekkautumista ja sinne kirjoittelemista, sieltä saat vinkkejä niin koirien omistajilta kuin kasvattajiltakin.
Meillä on foksin lisäksi vielä vanha sakemanni narttu taloudessa ja yhteiselo pääasiassa sujuu mutkitta, varmaan koirien iso ikäero vaikuttaa tilanteeseen. Toinen foksi hankitaan aikaisintaan kun vanhuksesta aika jättää. Tämä meidän foksineiti on kyllä sosiaalinen mutta tulista tempperamenttia löytyy joten tarkkaanhan se uuden koiran hankinta pitää miettiä.
kannattaa mielestäni teettää pennut jos luonne ei arka eikä stressiherkkä ja terveys ensiluokkainen ja sisäsiitos prosenttia nollan luokkaa tulevalla yhdistelmällä..
eli se on minun mielestäni jalostuskelpoinen mikäli tämän täyttää..
nykyään mielestäni jalostetaan liian pienellä porukalla jolloin geeniperimä ei voi laajeta laisinkaan eli teetä ihmeessä pennut jos täyttää hyvän kriittisesti katsottuna (tai vielä parempi jos olisi luonnetestattu )luonteen ja terveyden. :)
yhdistelmä on narttu ja uros..mutta kaipa sitä narttu ja narttu yhdistelmäkin toimii kun ottaa asioista selvää ja perehtyy lauman hierarkiaan ja mikäli eka koirasi on hyvin sosiaalistettu ja tulee muidenkin kanssa toimeen.
tässä vielä hyvä koiralaumasta linkki
http://canis.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=35&Itemid=81
jalostaa foxeja näin???
eli terveys ja luonne erittäin hyviä ja kauneudesta tingattu eli kohtuullinen ulkonäöllisesti ehkei aivan muotovalion ykköskoiria mutta ok ..minun mielestäni hyvät kriteerit. :)
Perhe/harrastekoiraksi hyviä varmasti tulee...sillä itse painotan etusijassa luonnetta ja terveyttä..sillä itselläni käyttöpuolelta sairastava foxi. Itse voisin ostaa noilla kriteereillä koska haen koiraa harrastekoiraksi ja tarvitsen vahvaluonteisen ja terveen foxin siihen. :)
että jos koiralla on hyvää jälkeläisnäyttöä, on hyvä perustelu pentujen tekemiselle. Tietenkään en tiedä onko tässä tapauksessa hyvää näyttöä mutta jos on niin miksikäs ei tekisi pentuja?
oikeesti kokemusta foksi emä- tytär yhdistelmästä? Olisi kiva tietää miten niitten yhteiselo sujuu.
suosittelen tuota foxifoorumia. Siellä on muutama sellainen kasvattaja jotka ovat narttunsa pentuja jättäneet kotiin, on siis jätetty sekä urosta että narttua ja koirat elävät ihan perheessä eikä missään kenneleissä.
Sieltä löytyy myös sellaisia foxin omistajia joilla on myös muita rotuja yhdessä foxien kanssa, eli kannattaa kysellä ja jakaa kokemuksiaan.
Mulla löytyy äiti ja tytär yhdistelmä. Mitään ongemia ei ole ollut. Pentuna pikkukoira oli poissa kotoa ja äiti sai olla yksikseen kotosalla.
Ilolla katselen miten vanha narttu vieläkin leikittää pentuaa ja jaksaa touhuta sen kanssa, vaikka sen pentu on kohta aikuinen. Terrierin leikit on aina rajuhkoja,, jos noin kauniisti voisi sanoa.
Pienenä miinuksena sanoinsin että pennun koulutus on jäänyt huonommaksi,, se vain aina kulkee mukana =)
Meillä on kaksi karkeekarvasta kettaria. Tehtiin nartulle pennut ja jätettiin narttupentu sen kaveriksi. Meillä kaikki meni reilu puoli vuotta hyvin. Nyt Pentu on jo kohta puolitoistavuotias ja kaikki on yhtä tuskaa. Suurimman osan ajasta ne elää eristettynä toisistaan. Välillä menee kuitenkin viikkojakin ettei tapella lainkaan... Ulkona niitä ei voi pitää irti yhtä aikaa, ovat heti toistensa kurkussa.
Onneksi mitään pahempaa ei ole vielä sattunut. Nuoremmasta ollaan aiottu luopua, mutta vielä on yritetty pärjätä.
Uros ja narttu tulee kuulemani mukaan paremmin toimeen keskenään. Ja tuleehan toiset nartutkin toimeen keskenään. Mutta meillä näin.
teillä on koirilla ikäeroa?
Emä tulee 5 ja tytär kohta 2
Meidän tappelevan parivaljakon iät on: emä 3 v. ja pentu 1,5v.
Enpä tiedä että ikäerolla olisi tuon kanssa mitään tekemistä.
Meillä vierottaminen suoritettiin pikkuhiljaa ja emä oli pitkänkin aikaa ilman pentua. Sitten toisinpäin että pentu oli ilman emäänsä myös. Silti emä hoitaa kuin pientä pentua vieläkin... leikittää ja pesee silmät ja korvat lähes joka päivä lapseltaan.
Meillä ongelmat lähti liikkeelle, kun pentu ei suostunut olemaan emänsä alapuolella. Nyt pentu on selvästi pomo ja sitä taas emä ei pysty hyväksymään. Ja siitähän seuraa armotonta tappelua.
En usko, että ikäero vaikuttaa asiaan. Lähinnä kyse on kai koirien luonteista. Meillä emä ei oikein pidä muista koirista, sen pitää saada hallita kaikkea... Pentu pitää muista koirista, mutta jostain syystä sen pitää saada alistaa emänsä...
laumanjohtajan, eli ihmisen, tehtävä pitää kuria ja järjestystä yllä? Ja jos pentu luulee että on emoaan ylempiarvoinen, olisikohan sitä mahdollisesti kotona ihmisten taholta kohdeltu niin? Ei ole mitenkään harvinaista että kun pentu tulee taloon niin vanhempi koira jää vähemmälle huomiolle. Valitettavasti. Varsinkin isommassa laumassa on tärkeää että arvojärjestys säilyy kun uusia tulee laumaan eikä nuorempia saa suosia. On koiria kohtaan väärin että ne joutuu elämään kireässä ja stressaavassa ilmapiirissä missä ei tiedä milloin joku hyökkää kimppuun.