Voi ei, hyvästä gerbukamusta tuli yhtäkkiä vihamies. Miten näin pääsi käymään.
Kerron taustaa. Minulla oli ensin kaksi gerbuveljestä, ensimmäiset gerbiilini. Olin ihastunut näihin touhottajiin. Muutaman kuukauden kuluttua halusin toisen veljesparin, joka muutti toiseen terraarioon. Lapset rupesivat jonkun ajan kuluttua juttelemaan, että eikö voitas laittaa kaikki pojat samaan terraarioon (terraario on tarpeeksi kookas). Epäilin, koska olen kuullut että gerbut eivät välttämättä noin vain hyväksy uusia tulokkaita.
Ihmeekseni pojat tottuivat toisiinsa helposti,ei mitään hämminkiä. Kaikki neljä nukkuivat läjässä,vaikka eivät olleet mitään sukua toisilleen.
Eräänäpäivänä tapahtui onneton tapaus, toinen kissoistamme oli jollain konstilla päässyt tunkeutumaan terraarioon (yksi lapsistani oli jättänyt luukun raolleen vahingossa ja sai kuulla siitä kyllä aika saarnan). Toinen nuoremmista gerbuveljeksistä kuoli.
Kolme poikaa elelivät aivan tyytyväisinä ja nukkuivat läjässä kuten ennenkin. Nuorimmasta olin huomannut että kun tarjosin jokaiselle herkkupalaa kädestä terraarin pohjalla, se yritti ryöstää toiselta, mutta luovutti sitten kun huomasi että hänelle oli kyllä tarjolla ihan omakin. Ihan sopuisaa meininkiä siis.
Kunnes eilen illalla yllättäen näin epätavallisen kohtauksen: kaksi gerbiileistämme seisoi takajaloillaan ja heillä oli tappelu meneillään. Päällekäyvempi oli se nuorin ja toinen oli selvästi rökityksen kohde.
Melkein työnsin käteni terraarioon erottaakseni tappelupukarit, mutta en sitten uskaltanut josvaikka olisin saanut pureman. Talouspaperitötteröllä hätistin gerbut erilleen. Sitten heitin läjän pahvirullia terraarioon, jos vaikka tylsyyttään tappelivat. Sitten unohdin koko asian, kunnes yksi lapsistani tuli tänään ilmottamaan että se alakynnessä eilen ollut oli aivan veressä! Menin äkkiä katsomaan ja todella gerbu kökötti toinen poski veressä terraarion nurkassa ja toiset nukkuivat tyytyväisenä läjässä toisessa nurkassa.
Siltä seisomalta menin lainaamaan naapurilta jolla tiesin mahdollisesti olevan tyhjän terraarion, koska heiltä oli vanhuuttaan viimeinen gerbiili kuollut, eivätkä uutta enää jaksaneet ottaa.
Tappelupukarin erotin sinne kaikkine tykötarpeineen. Tämä oli aivan levoton kun kavereita ei ollut missään. Se hyppi ihan kuin yrittäisi pois terraariosta takaisin kotiin. Toisessa terraariossa loukkaantunut gerbiili ensin piristyi ja uskalsi vaeltaa paikasta toiseen ja kaverikin tuli hetkeksi viereen, mutta sitten se vain kökötti ja toinen vaan ikään kuin etsi sitä toista. Lopulta laitoin sitten tämän joka ei ollut tappelussa sinne lainaterraarioon eristetyn kamuksi ja jätin sen loukkaantuneen tokeentumaan yksinään.
Mietin että mitäs nyt sitten. Tietenkin on lauantai-ilta ja eläinlääkäriasemat on kiinni. Päivystävä lääkäri on kallis, eikä ole varmaa kannattaako edes viedä. Lepo voi olla kuitenkin se paras lääke. Sitä kuitenkin mietin että miten jatkossa, ei noista varmaan mitään kamuja enää tule, vaikka poikani veikkas että toi on varmaan ohimenevää. Meillä on sitten yksi pariton joka on onneton ilman kamua.
Kerron taustaa. Minulla oli ensin kaksi gerbuveljestä, ensimmäiset gerbiilini. Olin ihastunut näihin touhottajiin. Muutaman kuukauden kuluttua halusin toisen veljesparin, joka muutti toiseen terraarioon. Lapset rupesivat jonkun ajan kuluttua juttelemaan, että eikö voitas laittaa kaikki pojat samaan terraarioon (terraario on tarpeeksi kookas). Epäilin, koska olen kuullut että gerbut eivät välttämättä noin vain hyväksy uusia tulokkaita.
Ihmeekseni pojat tottuivat toisiinsa helposti,ei mitään hämminkiä. Kaikki neljä nukkuivat läjässä,vaikka eivät olleet mitään sukua toisilleen.
Eräänäpäivänä tapahtui onneton tapaus, toinen kissoistamme oli jollain konstilla päässyt tunkeutumaan terraarioon (yksi lapsistani oli jättänyt luukun raolleen vahingossa ja sai kuulla siitä kyllä aika saarnan). Toinen nuoremmista gerbuveljeksistä kuoli.
Kolme poikaa elelivät aivan tyytyväisinä ja nukkuivat läjässä kuten ennenkin. Nuorimmasta olin huomannut että kun tarjosin jokaiselle herkkupalaa kädestä terraarin pohjalla, se yritti ryöstää toiselta, mutta luovutti sitten kun huomasi että hänelle oli kyllä tarjolla ihan omakin. Ihan sopuisaa meininkiä siis.
Kunnes eilen illalla yllättäen näin epätavallisen kohtauksen: kaksi gerbiileistämme seisoi takajaloillaan ja heillä oli tappelu meneillään. Päällekäyvempi oli se nuorin ja toinen oli selvästi rökityksen kohde.
Melkein työnsin käteni terraarioon erottaakseni tappelupukarit, mutta en sitten uskaltanut josvaikka olisin saanut pureman. Talouspaperitötteröllä hätistin gerbut erilleen. Sitten heitin läjän pahvirullia terraarioon, jos vaikka tylsyyttään tappelivat. Sitten unohdin koko asian, kunnes yksi lapsistani tuli tänään ilmottamaan että se alakynnessä eilen ollut oli aivan veressä! Menin äkkiä katsomaan ja todella gerbu kökötti toinen poski veressä terraarion nurkassa ja toiset nukkuivat tyytyväisenä läjässä toisessa nurkassa.
Siltä seisomalta menin lainaamaan naapurilta jolla tiesin mahdollisesti olevan tyhjän terraarion, koska heiltä oli vanhuuttaan viimeinen gerbiili kuollut, eivätkä uutta enää jaksaneet ottaa.
Tappelupukarin erotin sinne kaikkine tykötarpeineen. Tämä oli aivan levoton kun kavereita ei ollut missään. Se hyppi ihan kuin yrittäisi pois terraariosta takaisin kotiin. Toisessa terraariossa loukkaantunut gerbiili ensin piristyi ja uskalsi vaeltaa paikasta toiseen ja kaverikin tuli hetkeksi viereen, mutta sitten se vain kökötti ja toinen vaan ikään kuin etsi sitä toista. Lopulta laitoin sitten tämän joka ei ollut tappelussa sinne lainaterraarioon eristetyn kamuksi ja jätin sen loukkaantuneen tokeentumaan yksinään.
Mietin että mitäs nyt sitten. Tietenkin on lauantai-ilta ja eläinlääkäriasemat on kiinni. Päivystävä lääkäri on kallis, eikä ole varmaa kannattaako edes viedä. Lepo voi olla kuitenkin se paras lääke. Sitä kuitenkin mietin että miten jatkossa, ei noista varmaan mitään kamuja enää tule, vaikka poikani veikkas että toi on varmaan ohimenevää. Meillä on sitten yksi pariton joka on onneton ilman kamua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Monen vuoden kokemuksella, että viet gerbiilisi HETI eläinlääkäriin, kun mahdollista.
Sinulla oli siis ensin 2 gerbiili poikaa, mutta otitte toiseen terraan 2 poikaa lisää. Niiden yhdistämistä ei olisi edes saanut kokeilla, koska ovat (oletan) eri perheestä ja laumasta. Gerbiileitä EI SAA laittaa samaan terraarioon, jos ne ovat eri laumasta. Tappelia tulkitsi 2 gerbiilien väheksyvän sen reviiriä. Nuorempi gerbu ei ymmärrä, mitä tappelia tarkoittaa, vaan suloisena ja sosiaalisena gerbuna se jakaa tilan. Mutta tappelia ymmärtää sen tappelun alkeena. Siksi he rupesivat tappelemaan.
Eli vie gerbiili ÄKKIÄ ja HETI lääkärille. On eläinrääkkäystä jättää gerbiili (tai mikä tahansa eläin) hoitamatta sen takia, että lekuri on kallis!
Tarkennan hieman: Tämä tappelijapoika asusteli muitten kanssa samassa terraariossa puoli vuotta, ennen kuin tuli tämä tapaus. Ja tappelija oli juuri tuo jolta veli kuoli ja nuorin porukasta.
Eristin siis tappelijan eri terraarioon. Se oli kuitenkin tulla hulluksi yksinään. Vaihtelin sitä gerbiiliä joka ei ollut osallisena tappeluun vuoroin toisen ja vuoroin toisen kaveriksi. Yön tappelija oli terrassaan yksin. Aamulla oli loikannut katto ritilään roikkumaan ja narskutteli sitä.
Koska loukkaantunut gerbiili näytti jo olevan aika entisellään (karva poskessa oli kuivaa, liikkui, söi ja joi normaalisti) halusin kokeilla, voisivatko kaikki olla samassa terraariossa. Siirsin siis tappelupukarin takaisin. Ovat olleet koko tämän päivän yhdessä ja elo on aivan rauhallista. Viimeksi kun kurkistin terraarioon, kaikki nukkuivat samassa läjässä sopuisasti.
Tärkein syy miksen lähtenyt viemään gerbiiliäni eläinlääkärille, ei ollut se että eläinlääkäri on kallis, vaan se että minulla on kokemusta siitä kuinka raahaaminen eläinlääkärille voi pahentaa asiaa. Pieni eläin voi tressaantua. Paras lääke on rauhoittaa tilanne (tietenkin tilanteen vakavuus pitää arvioida oikein). Jos loukkaantunut gerbiili ei juo, eikä syö, se on vakava merkki.
Päädyin siihen lopputulokseen, että ehkä nahina syntyi siitä että gerbiilit olivat turhautuneita. Päätin vastedes pitää paremmin huolta siitä että gerbuilla on paljon tekemistä, aina jotakin nakerreltavaa. Lisäksi aion juoksuttaa niitä useammin lattialla , etteivät koppihöperry.
Monen vuoden kokemuksella myöskin sanoisin, että pienet tappeluvammat parantuvat itsekseen. Niitä voi puhdistaa Betadinella (apteekista) ja sipaista haavoihin Terra-Polya. Ei eläinlääkäri niille sen enempää pysty tekemään, paitsi tietysti lopettaa eläimet jos vammat ovat pahat.
Sinä et myöskään voi tietää, mistä tuo tappelu johtui. Jos eläimet olivat aikaisemmin olleet sovussa, kyse tuskin on ns. vieraasta laumasta reviirillä. Isommassa laumassa tappeluita voi tulla kun eläimet kasvavat vaikka nuorempina olisivatkin olleet sopuisia.
Meillä oli kolmen gerbuveljeksen välillä aika samantyyppinen tapaus... Ne elivät yli vuoden yhdessä sopuisasti, kunnes löysin yhden näistä verisenä terrasta. Otin sen sieltä pois pieneen matkaterraarioon ja annoin parantua rauhassa. Itsekin meinasin viedä eläinlääkärille, mutta onneksi soitin sinne ennen kuin lähdin stressaamaan pikkuista! Meidän kunnallinen eläinlääkäri, joka oli päivystävänä, ei suostu edes hoitamaan gerbiiliä. Se sanoi raa'asti, että asialle ei voida tehdä mitään, se kuolee jos kuolee tai selviää jos selviää, eipä paljon kiinnosta. Se siitä sitten, huolehdin useamman päivän siitä, mutta onneksi se selvisi! Syötin sille c-vitamiinia ja siemeniä, että se sai energiaa, se ei oikeastaan tehnyt muuta kuin nukkui. Sitten, kun tämä oli parantunut, löysin terrasta toisenkin gerbiilin verisenä! Ja ei muuta kuin sekin pois terrasta, sekin parantui. Nyt minulla oli sitten 3 gerbua kaikki eri terraarioissa. Päätin aluksi totutusverkon kanssa yhdistää ne kaksi tappelun uhria ja erottaa riitapukarin toiseen terraan. Sain ne uhrit yhteen, mutta nyt en uskaltaisi enää yhdistää tuota kolmataa laumaan, kun pelkään, että sitten koko lauma taas hajoaa... Mitä tekisin? Se yksinäinen on varmasti onneton ilman kaveria, mutta ovat sitten ne toisetkin, jos se taas tappelee ja hajottaa lauman. Olen hieman epätoivoinen tuon yksinäisen suhteen. Tietystihän gerbiili voi pärjätä yksinkin, mutta en haluaisi sen asuvan yksin! :(
Itselläni oli aluksi vuonna 2008 alussa syntyneitä veljeksiä 2 kpl. Toisella todettiin juuri kasvain, se ei ehkä selviä. Joten sitten hankin kaksi luovutusikäistä veljestä näille kavereiksi. Totutus sujui hyvin:kukaan ei edes yrittänyt purra totutusverkon lävitse. Juoksuttaessa sitten yhtäkkiä 2008 syntynyt poika ryhtyi agressiiviseksi ja hyökkäili muiden kimppuun. Mikään totutusmenetelmänei enää auttanut:( osaatteko neuvoa jotain?
totutus. OIen samaa mieltä Cimman kanssa että "huvikseen" ei saisi koskaan gerbiileitä yhdistää.
Voisitko viedä gerbiilisi jollekkin asiantuntijalle totutukseen (esim. kasvattaja?)
Meillä ollut 2 poikagerbiiliä jo parisen vuotta, välillä ovat sulassa sovussa, välillä tappelevat niin, että joudutaan erottaa jakamalla terraario kahtia pienireikäisellä verkolla. Kuukausi taaksepäin tappelivat niin verisesti, että jouduttiin erottaa pariksi päiväksi, sitten olivat taas sovussa. Nyt taas alkoi tappelu niin että toisen jalka on veressä ja loukkaantunut, vielä ei olla uskallettu yhdistää takaisin. Joskus voi käydä niinkin että yhdistäminen ei enää onnistu, vaan syystä tai toisesta alkavat "inhoamaan" toisiaan.
Tosta lääkäriin viemisestä, gerbiilien vammat kyllä paranee itsestäänkin kun pitää pari päivää erillään. Ja kun ne yhdistää niin pitää tarkkailla, jos toinen alkaa jahtaamaan toista, niin saman tien erilleen takas. Ja mielellään just niin että terraario jaataan esim. verkolla, ei eri terraarioon, sillä jos eivät näe toisiaan tai haista toisiaan, niin voi olla niin, että eivät enää sopeudu elämään yhdessä. Jos tosiaan yhdistäminen ei auta vaikka kokeilis useamman kerran, niin sitten ne pitää pistää asumaan eri terraarioihin.