Luottamus ihmissuhteissa ja tunteissa on perusasia, jotta oman yhteisön rakentaminen sujuisi. Itselleni sattui sinänsä pieni asia, kun
yritin sopia treffitapaamista uuden tuntemattoman ihmisen kanssa. Hän itse teki aloitteen ja siinä keskusteluen jatkuessa mielenkiinto heräsi ja päädyin ehdottamaan tapaamista. Sen jälkeen loppui keskustelu ja huomasin sen olleen pilaa ja profiili keksitty.
Ensin ajattelin, että muutan taktiikkaa, jos tällä foorumilla vielä jatkan mutta sitten ajattelin, että vilpittömyys ja usko toiseen on kuitenkin ainut asia johon mahdollinen parisuhde mielestäni voi rakentua. En voisi kuvitellakaan seurustelua, jossa koko aika pitäisi varautua seikkaan, että tarkoittaako tuo todella mitä sanoo, pitääkö minun ymmärtää asia täysin päinvastoin ja en uskaltaisi tuntea mitään todellista ja aitoa. Päädyin siihen, että edelleen uskon ihmiseen ja oma toiminta perustuu siihen.
Samana päivänä sain kylään aikuisen tyttäreni lapsineen ja vietimme yhdessä aikaa kun äkkiä yllätten puolitoista vuotta vanha täysi kirjahylly osittain romahti rytinällä ja satoja kiloja kirjoa rytisi lattialle, osa seinämää romahti lattialle. Onneksi lapset eivät olleet alla ja he lähtivät kotiin ilman vahinkoa. Itse jäin pohtimaan kuinka tilanteen ratkon kenen puoleen käännyn lauantai-iltana. Soitanko lähisukulaiselle vai muulle tutulle mutta kynnys siihen oli kuitenki aika korkea, yksin en jaksa rikkoutuneita elementtejä asentaa paikoilleen.
Itse olen terve aikuinen, joka on työelämässä ja pitäisi pystyä selvityämään noinkin helposta asiasta, mutta ei se kuintenkaan niin yksinkertaista ollut.
Entä kuinka selviää vanhempi, sairas - todella yksinäinen ja varaton ihminen, joka ei jaksaisi nostella oikein mitään, ja tietäisi kenen puoleen kääntyä.
Pelkästään sen romahduksen aiheuttama ääni säikäytti, niin kuinka pelko ja yksinäisyys mahdollisessa onnettomuustilanteessa moninkertaistuu. Voin vain kuvitella miten pelko kuluttaa yksinäistä ihmistä.
Entä sitten kun olisi kysymyksessä katastrofi tilanne kuten tulipalo, maanjäristys, myrsky, ohjushyökkäys, jossa kaikessa tuho voisi olla totaalinen ja loukkantuminen vammauttavaa, kuinka sellaisesta selviää.
Meillä on olemassa kriisiorganisaatioita, jotka tällöin antavat psyykkistä ja todellista apua.
Mutta miksi ei voisi näin normaalioloissa voisi rakentaa vaikka kaupallista organisaatiota, joka antaisi apua tällaisessa tilanteessa, numero olisi samalla lailla tiedossa kuin hätänumero, sieltä tilaisisi apua. Se olisi kohtuullisen hintaista, josta varattomat voisi saada vielä takaisin korvausta. Pääasia, että olisi rakennettu valmis organisaatio toimimaan siten, että kenenkään ei tarvitsisi jäädä yksin apua tarvitsiessa. Sen pitäisi olla paikka, johon voisi aina kääntyä, kun tulee psyykkinen tai muu todellinen avun tarve.
Minä esim. saisin kirjahyllyn kasausapua, enkä enää tuntisi avuttomuutta mutta erityisesti he jotka ovat täysin yksin voisi aina ohjata tällaisen organisaation pakeille tuntemaan itsensä autetuiksi. Se olisi myös työllisyysmahdollisuus ja suhteellisen helposti toteutettavissa.
Mahdollinen liikeidea ehkä, mutta siihen sisältyisi myös sosiaalinen vastuu, ja se edellyttäisi myös siltä osin koulutettua väkeä vaikka avun antaminen olisikin pääsääntöisesti ohjausta oikean instanssin puoleen ja remonttireiska varusteita
yritin sopia treffitapaamista uuden tuntemattoman ihmisen kanssa. Hän itse teki aloitteen ja siinä keskusteluen jatkuessa mielenkiinto heräsi ja päädyin ehdottamaan tapaamista. Sen jälkeen loppui keskustelu ja huomasin sen olleen pilaa ja profiili keksitty.
Ensin ajattelin, että muutan taktiikkaa, jos tällä foorumilla vielä jatkan mutta sitten ajattelin, että vilpittömyys ja usko toiseen on kuitenkin ainut asia johon mahdollinen parisuhde mielestäni voi rakentua. En voisi kuvitellakaan seurustelua, jossa koko aika pitäisi varautua seikkaan, että tarkoittaako tuo todella mitä sanoo, pitääkö minun ymmärtää asia täysin päinvastoin ja en uskaltaisi tuntea mitään todellista ja aitoa. Päädyin siihen, että edelleen uskon ihmiseen ja oma toiminta perustuu siihen.
Samana päivänä sain kylään aikuisen tyttäreni lapsineen ja vietimme yhdessä aikaa kun äkkiä yllätten puolitoista vuotta vanha täysi kirjahylly osittain romahti rytinällä ja satoja kiloja kirjoa rytisi lattialle, osa seinämää romahti lattialle. Onneksi lapset eivät olleet alla ja he lähtivät kotiin ilman vahinkoa. Itse jäin pohtimaan kuinka tilanteen ratkon kenen puoleen käännyn lauantai-iltana. Soitanko lähisukulaiselle vai muulle tutulle mutta kynnys siihen oli kuitenki aika korkea, yksin en jaksa rikkoutuneita elementtejä asentaa paikoilleen.
Itse olen terve aikuinen, joka on työelämässä ja pitäisi pystyä selvityämään noinkin helposta asiasta, mutta ei se kuintenkaan niin yksinkertaista ollut.
Entä kuinka selviää vanhempi, sairas - todella yksinäinen ja varaton ihminen, joka ei jaksaisi nostella oikein mitään, ja tietäisi kenen puoleen kääntyä.
Pelkästään sen romahduksen aiheuttama ääni säikäytti, niin kuinka pelko ja yksinäisyys mahdollisessa onnettomuustilanteessa moninkertaistuu. Voin vain kuvitella miten pelko kuluttaa yksinäistä ihmistä.
Entä sitten kun olisi kysymyksessä katastrofi tilanne kuten tulipalo, maanjäristys, myrsky, ohjushyökkäys, jossa kaikessa tuho voisi olla totaalinen ja loukkantuminen vammauttavaa, kuinka sellaisesta selviää.
Meillä on olemassa kriisiorganisaatioita, jotka tällöin antavat psyykkistä ja todellista apua.
Mutta miksi ei voisi näin normaalioloissa voisi rakentaa vaikka kaupallista organisaatiota, joka antaisi apua tällaisessa tilanteessa, numero olisi samalla lailla tiedossa kuin hätänumero, sieltä tilaisisi apua. Se olisi kohtuullisen hintaista, josta varattomat voisi saada vielä takaisin korvausta. Pääasia, että olisi rakennettu valmis organisaatio toimimaan siten, että kenenkään ei tarvitsisi jäädä yksin apua tarvitsiessa. Sen pitäisi olla paikka, johon voisi aina kääntyä, kun tulee psyykkinen tai muu todellinen avun tarve.
Minä esim. saisin kirjahyllyn kasausapua, enkä enää tuntisi avuttomuutta mutta erityisesti he jotka ovat täysin yksin voisi aina ohjata tällaisen organisaation pakeille tuntemaan itsensä autetuiksi. Se olisi myös työllisyysmahdollisuus ja suhteellisen helposti toteutettavissa.
Mahdollinen liikeidea ehkä, mutta siihen sisältyisi myös sosiaalinen vastuu, ja se edellyttäisi myös siltä osin koulutettua väkeä vaikka avun antaminen olisikin pääsääntöisesti ohjausta oikean instanssin puoleen ja remonttireiska varusteita
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannatan tätä hanketta, voi kunpa se toteutuisikin.
tämä pitäs ehdottomasti toteuttaa! olet äärettömän hyvin näkejä ihminen, ehkä pistät sen pienimuotoisena itse alulle, ja se kasvaa hyväntekeväisyytenä kunnes saavuttaa jo aineellistakin vastinetta tuottavan yrityksen. Ihmiset ovat liian yksin tänäpäivänä, tämä pitäisi toteuttaa heti!!!!!!!!!! olet ihana ihminen kun osaat ajatellakin näin :) halaus sinulle!