Kevään ensi lipat

Ikämittarin kierrokset lisääntyvät vittumaisen sattuvasti aina näin kesän huippuodotuksen aikaan.
Siitä tulee, takavuosien aiheuttamien, nykyisin enemmin ja enemmin vaivaamien traumojen vuoksi aina sellainen ylimääräinen tarve seurata tietyn liikennemuodon edustajia hieman terävämmän katseen kanssa. Minä sensijaan, tällä hetkellä, käyn katkeraa taistelua vakuutusyhtiöni kanssa moottoripyörän vakuutusmaksuista. Tuli taas kerran sellainen lasku, että EN MAKSA!
Kärsitään sitten molemmat, perkele, jos hinta ei putoa!
En aja, eikä yhtiö saan sentin latia, EI MILLIÄKÄÄN! Saatana!

Tänään tiellä oli motoristiväkeä oikein roppakaupalla, kuka veteraanin ottein verrytteleämässä tulevan kesän koitoksia varten vanhoja taitojaan, kuka hurjapäisempi uusmotoristi taas jopa ensikertaa kaksikahvaisen puikoissa, uuden harrasteen ja kulkimen parissa, pelosta ja jännityksestä tutisten matkaa tehden. Ja sitten tämä yksi osa-aivoton ryhmä, kaistapäät, joilla ei ilmeisesti hallintalaitteiden toleranssi ole oikein säädetty talven jäljiltä, eli kiihdytyksiä ja jarrutuksia liikenteen seassa sutikummilla tehden?
Nämä harjoitteet on syytä tehdä suununtai-aamuna vaikka Prisman parkkipaikalla, ei muiden tielläliikkujien kanssa liikenteessä, hei!

Nyt kannattaa muistaa, että, niinkuin syksyn viime liukkailla, myös kevään ensi huuman aikana tiet ovat melkoisen petollisessa kunnossa, etenkin hiekotussoran jäljiltä. Ja entinen ajotaito on hieman kohmeessa.
Mutta mitäpä minä tässä tielaitosta tai pakkasukkoa enempiä mollaamaan.
Varokaa junnut kuitenkin, kun liikutte niiden kahden tupakkiaskin kokoisen kitkapinnan varassa, helppoja eivät ensikokemukset ääritilanteessa harrastelijoille ole, ja voi olla että kallista TZR-kuorimuovia joudutaan varhaisen kevään vuoksi uusimaan kalliilla kaskovaroilla saatanan paljon!

Sensijaan oli tarkoitus muistella täydellistä nuorta elämää, ja toisaalta sen yllättävää rajallisuutta.
Tuolloin 60-70-lukujen vaihteessa tuttavani eli tällaista täyttä elämää. Armeijakin lykkääntyi monesti, ei opiskelujen vuoksi, vaan aina, milloin katkenneen kylkiluun, murskaantuneen polven tai vaikkapa käsien kipsaamisien tai muun kehon vamman vuoksi. Kaikki olivat liikenneonnettomuuksien syytä. Milloin autolla ajettuja, toisaalta taas moottoripyörällä aiheutuneita.
Silloin, vapaiden nopeuksien ja kehittymättömän asennekulttuurin vuoksi, kuin myös moottoritehojen dramaattisen kasvun myötä syrjäkylillä harrastettiin iltaisin melkoisen amerikkalaistyylistä menoa, ja vauhti oli usein liian kovaa. Alkoholin käyttökin oli liikentessä melkoisen tavanomaista, ja osaltaan lisäsi näitä ikäviä onnettomuuksia.

Kaiken kaikkiaan hyvä ystäväni pääsi kuitenkin melkoisen pitkälle.
Senaikaisen koulutuksen turvin, jopa oikeisiin töihinkin -viivästyneen armeijan jälkeen 28 -vuotiaana. Silloin työmatkaa taitettiin Jawan sijasta kevyellä (80 kuutioisella) moottoripyörällä joka otti loivalla tasaisella jopa 130 nopeuksia, kuitenkin ollen melkoisen kevyt, lähes mopon painoinen peli(joku Teistä voisi tämän pikku-suizan mitat jopa muistaaa), ja huonoimmilla keleillä linja-autolla.

Viimein tuli se kevät, jolloin tämä täysi elämä sitten sai päätepisteensä.
Kysymys oli ainoastaan kotikylällä tuttuun naapuriin tehdystä kahden kilometrin iltakyläilymatkasta.
Tuttu tie, ja tuhansia kertoja aiemmin kuljettu. Kotimatkaa tehtiin virittämättömällä mopedilla. Jostain syystä matka vaan päättyi tutun hiekkatien vasemman pientareen suureen kiveen mopon vauhdilla.
Tarina ei koskaan kertonut mitään isompaa yksittäistä syytä tähän onnettomuuteen.
No, kyllähän 30 vuotta täyttä elämää on jo aika paljon yksilölle, mutta jälkeen jääneille ystäville se asettaa monia kysymyksiä: Miksi teimme silloin juuri niin, tai miksi emme tenheet, niinkuin olisimme yleensä sellaisena iltana tehneet? Olisimmeko välttyneet tältä, jos ... jne...
Tällaisia traumoja nämä ikävuosien mukanaan tuomat takaumat aiheuttavat, ja tässä kaikki kulminoituu aina näihin alkukevään kauniisiin ja kesän odotusta enteileviin aurinkoisiin päiviin.
Kaksi tällaista ystävän poismenoa ja toisaalta yksi syntymätapaus, ja kaikki samalle päivälle näin keväällä, siinäpä onkin mukavaa synttärikutsuilla joka vuosi muistella näitä menneitä...

No, nämä ovat minun painajaisiani, mutta te nuoremmat, ja aloittelevat kaksipyöräisten kuljettajat voisitte hieman miettiä asioita laajemmasta näkökulmasta.
Jos vakava onnettomuus sattuu kohdallenne, on ongelmanne todennäköisesti jo ohi, mutta perheenne, ja muut sukulaisenne sekä ystävänne elävät Teidän tekostenne kanssa lopun elämäänsä.
Eiköhän yritettäisi pitää ne koneet siellä kaistojen välissä, ja pelleiltäisi sitten vaikka jossain muussa yhteydessä ja muilla välinein.
Oikein mukavia ja rauhallisia ajopäiviä.
Minä lähden sitten, jos vakuutusyhtiö suo...

6

1265

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
      • huviksesi.,

        peukku perseeseesi.


      • Pitäiskö tässä vielä novelleja alkaa Sinulle kirjoittelemaan!


    • Jurmo

      Loistava kirjoitus! Itse 42 v. rookiena sain 5 vuotta sitten mieheltäni (kyllä, olen feminiini) lahjaksi konepyörän. Ekat 13 km ajettuani totesin ettei ole minun hommaa. Luulin aina, että itse ohjastaminen on hienompaa (?) kuin kyytiläisenä oleminen, mutta pah! Istun sujuvasti ja tyytyväisenä tonnisen Honda Varaderon kyydissä, kypäräpuhelimen päässä mieheni aivoituksista. Miesparka saa kuunnella jurputustani Tenavat-sarjakuvan tyyliin; "varo tuota aitaa, varo tuota pyöräilijää, varo tuota jalankulkijaa, varo tuota AUTOILIJAA.." Hyviä kelejä & pelejä kaikille!

    • ...Hämäys

      Onko pakko kirota niin paljon? Olis se juttu muutenkin auennut.

      • vaan

        oivaa hämäystä... Sitä paitti kiroilu kuuluu välillä asiaan! ;)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maatalous- ja yritystuet pois, työeläkevaroilla valtion velka pois

      Suomi saadaan eheytettyä kädenkäänteessä, kun uskalletaan tehdä rohkeita ratkaisuja. Maatalous- ja yritystuet ovat hait
      Maailman menoa
      26
      3160
    2. Hei! Halusin vain kertoa.

      En tiedä luetko näitä, mutta näimme n.4vk sitten, vaihdoimme muutaman sanan ja tunsin edelleen kipinän välillämme. Katso
      Tunteet
      3
      853
    3. Kirjoittaisit edes jotain josta tiedän

      Varmasti oletko se oikeasti sinä. Tänään tälläinen olo. 🫩
      Ikävä
      68
      770
    4. Miksi ikävä ei helpotu vuosien jälkeenkään?

      Tänään olin ensimmäistä kertaa sinun lähtösi jälkeen tilassa, jossa vuosia sitten nähtiin ensimmäistä kerta. Ollessani
      Rakkaus ja rakastaminen
      3
      730
    5. Mistä tietää, onko hän se oikea?

      Siitä, kun sitä ei tarvitse miettiä. Siitä, kun hänen olemassa oleminen ja ajatteleminen saa hymyilemään. Siitä, kun ha
      Ikävä
      38
      637
    6. Miten voitkin olla aina niin fiksu

      ...aina niin huomaavainen, kärryillä ja kartalla. Yritän etsimällä etsiä sinusta jotain vikaa, että saisin pidettyä sydä
      Ikävä
      32
      601
    7. Mitä ajattelet

      Meistä nykyään.
      Ikävä
      41
      560
    8. Tiesitkö? Suomessa lääkäri voi toimia ammatissaan, vaikka hän olisi seksuaalirikollinen

      Järkyttävää… Motin mukaan Suomessa lääkäri voi toimia ammatissaan, vaikka hän olisi yksityiselämässään syyllistynyt es
      Maailman menoa
      20
      559
    9. Sofia Zida puhuu rehellisesti suhteesta Andy McCoyhin: "Se on ollut mulle tavallaan..."

      Sofia ja Andy, aika hellyttävä parivaljakko. Sofia Zida on mukana Petolliset-sarjassa. Hänet nähtiin Yökylässä Maria Ve
      Suomalaiset julkkikset
      3
      539
    10. Oletko varma

      Ettei meistä tule mitään?
      Ikävä
      40
      531
    Aihe