mun tarina osa 12

Afrodite kirjoitti:

Joku koputti oveen. ”Tuu sisälle.” Mä sanoin ja Lauri tuli sisään. ”Moi Niina. Saara pyysi syömään.” Lauri sanoi ja mun oli pakko ihmetellä, että eikö se muistanut sitä kohtausta siellä kaupungilla? Se ei ollut vielä arvannut mun tunteita tai esitti muuten vain tyhmää. ”Ei mulla oo nälkä. Sano se Saaralle.” Mä vastasin. ”Mut Niina. Täytyyhän sun nyt jotain syödä. Oot muutenkin laihtunut. Tule nyt.” Lauri maanitteli. Mä vakuutin sille, ettei mulla ollut nälkä ja söisin myöhemmin. Lauri lähti ja mä jäin miettimää sitä. Mitähän se musta oikein ajatteli? Sitten mulle tuli mieleen Janina ja päätin soittaa sille ja udella, että oliko se jo lukenut sen Aleksi jutun. Janina vastasi. ”Täällä Niina moi. Mitäs olet tehnyt? Ootko jo lukenut uusimman Demin? Ajattelin vain, että voisinko mä lainata sitä?” Mä kysyin. ”Joo, kyllä sä sitä voit lainata. Arvaa mitä! Joku on kirjoittanut tänne lehteen jutun Aleksista. Se on varmaan joku Aleksin kateellinen ex-heila. Ihan tyhmä juttu. Odotas kun luet sen!” Mä en voinut ajatella kuin voi p*****e. Janina siis luuli, että joku Aleksin ex:ä oli kirjoittanut jutun. Tai olihan siinä tottakin. Jonnanhan oli Aleksin ex:ä. ”Joku yrittää varmaan saada meidät eroamaan ja Aleksin itselleen, mutta ei tule onnistumaan!” Janina sanoi. Janina oli tajunnut jutun (melkein oikein) ja mun ja Jonnan oli siirryttävä projekti ”Janinassa” suunnitelmaan B.

Hetin puhelun loputtua mä soitin Jonnalle. Sekään ei ollut kovin mielissään Janinan ajattelutavasta, eikä etenkään sanoista. Hänhän vihasi Aleksia, eikä halunnut kenenkään ajattelevan, että hänellä olisi muita tunteita Aleksia kohtaan, kuin vihaa. Jonna sai taas luvan kirjoittaa ja mä lukisin kirjeen myöhemmin. Lopulta mä suljin luurin ja päätin lähteä vähän kaupungille etsimään vaikka uutta paitaa. Menin alakertaan. Kaikki olivat vielä syömässä. ”Mä menisin kaupungille. Meneeks täältä joku linkka?” Mä kysyin faijalta, mutta Lauri vastasi ensin. ”Joo. Se menee noin tunnin välein ja sä ehdit siihen just, jos lähdet heti. Mä voisin tulla saattamaan.” ”Tota.. Ei tartte. Kyl mä voin mennä sinne ihan yksinkin. Ei mua kukaan siellä syö. Kerro vaan, missä se pysäkki on.” Mä sanoin ja toivoin, ettei se tulis saattamaan.” Hei, mut mähän voin tulla mukaan sinne kaupungille, kun pitäis muutenkin ostaa pari juttua. Käytäis kaupoissa ja vaikka limullakin.” Mä en olis halunnut Laurin tulevan mukaan, mutta mitä mahdollisuuksia mulla oli päättää siitä, kun faijankin mielestä se oli hyvä juttu. ”Oleks sä ihan varma siitä syömisestä?” Se vielä kysyi hiljaa, mutta mä en vastannut mitään.

Me oltiin linkkapysäkillä, kun Lauri kysyi: ”Mikä sulle tuli silloin kaupungilla, kun sä lähdit sillai juoksemaan, vaikka mä huusin sua?” Lauri kysyi. ”Hä? siis mistä sä puhut?” Mä olin kuin puulla päähän lyötynä. Miten se keksikin juuri nyt sitä kysyä? ”Siis, kun sä lähdit karkuun, kun näit mut Sofian kanssa. Mikä sulle tuli?” Vai, että Sofia. nyt mä tiesin, että ketä vihata. ”Ai silloin… No, tota mä muistin, että olin jättänyt uunin päälle, kun tein pullia.” Mä sössötin. ”Ai, mut mikset sä voinut pysähtyö, kun mä huusin? Sä näytit niin järkyttyneeltä, kun näit meidät.” Lauri sanoi. Luulisi sen jo tajuavan, miksi mä olin järkyttynyt. ”No, mä muistin sen hellan juuri sillä hetkellä, kun näin teidät. Siitä mä ryntäsin nopeasti kotiin kattomaan, ettei hella ollut alkanut palamaan. Sori, kun mä en voinut jäädä selittämään. Hei, linkka tulee!” Bussi tuli juuri, kuin tilauksesta ja Laurikin tuntui unohtaneen sen ”kaupunki kohtauksen”, mutta näytti edelleen mietteliäältä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä