Mulla on löydetty aneurysmia ja menen pian keskustelemaan lääkärin kanssa. Tuntuu kuin olisin kävelevä aikapommi. Olisi ollut parempi henkisesti itselle, ettei olisi saanut tietää. Sijaitseeko aneurysmat aina isoissa aivovaltimoissa ja kuinka iso voi olla sen koko?
aneurysma
tarts
91412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen itse aivoverenkiertohäiriöpotilaana kuullut aneyrysmista jonkin verran. Käsitykseni/kokemukseni on, että löydettyjä aneyrysmia vidaan hoitaa =leikata, etteivät ne puhkeaisi. Tietenkin aivoleikaus on aina iso juttu, mutta kun serkullani leikattiin juuri löytyneestä kolmesta aneyrysmasta se suurin ja leikkaus onnistui, niin lääkäri oli sanonut, rttä jos se olisi päässyt puhkeamaan, ei mitään enää olisi ollut tehtävissä. Niitä on varmaan eri kokoisia, mitään tandardia ei tietenkään ole. Mutta kyllä lääkäri varmnasti kertoo vaihtoehdoista
Onneksi tänäpäivänä voidaan tehdä niille jotain etukäteen. Muutama suvussani on saanut aivoverenvuodon. Moni on myös siihen menehtynyt.
Mä saan varmaan tietää paljon enemmän, kun pääsen lääkärin luo.
Mutta jotenkin elämä on vain pysähtynyt paikalleen. Ei voi suunnitella eteenpäin mitään. On vain tää päivä ja odotus. Pelkään päänsärkyjä... Jokainen päivä kuitenkin tieto heikoista verisuonista muistuttaa.Tietenkin täytyy olla positiivinen, vaikka se on työlästä tällä hetkellä.Toivon sinulle aurinkoista päivää, kiitos vastauksesta.
Siinä on oikeastaan kolme päävaihtoehtoa:
- Seurataan tilanteen kehitystä säännöllisillä kontrollikuvauksilla
- Hoidetaan koilaamalla, eli suonistoa pitkin aneyrysman tukkeeksi (paltina) lankaa ja seurataan kontrollikuvauksin
- Tehdään leikkaus, jossa aneyrysma suljetaan kirurgisesti verenkierrosta.
Neurologi tekee hoitopäätöksen tilanteen mukaan. Potilaalle se on hankalaa, kun tietää kantavansa pääsään aikapommia, joka voi laueta milloin vain. Juuri siksi lisätutkimukset ja kontrollikäynnit on elintärkeitä.
Kiitos sulle, että vastasit. Täytyy luottaa vain näihin neurologian ihmelääkäreihin. Että ne vois antaa minulle elämään aikalisää.Tekevät melkeinpä ihmeitä muutenkin monen kohdalla.
Muutama vuosikymmen taakse päin ei olis voitu tehdä mitään. On se vain niin ihana olla terve. Sen kun vois jokainen arjen kanssa taisteleva ihminen tajuta.
Minä en enää tuskaile pienten asioden kanssa,jos vielä tästä kaikesta selviän.Odotan ja toivon, että minutkin saadaan paikattua. Aika vain matelee ja on itse kuin olis aikapommi.
Olo on aika huono sisäisesti.Henkisesti voimia kysyvä sairaus tämä on!!!
Pelkään varmaan kuitenkin ja asia on vaikea kait siksikin, kun läheisiä on tähän kuollut. Minulle kuitenkin annettiin mahdollisuus tähän saada apua ja siitä täytyy jatkaa. Kaunista kevättä teille kaikille, jotka tätä luette!!!
Lammion sanoin: "Ei saa jäädä tuleen makaamaan!"
Yksin pelkojen kanssa jääminen ei ole hyvä ratkaisu. AVH on salakavala tuholainen, mutta pääosin hoidettavissa, kunhan riski todetaan ajoissa.
100% seulaa ja hoitoa ei ole vielä keksitty. Osin riskiä voi koettaa pienentää terveillä elintavoilla, mutta sekään ei ole satavarma ratkaisu.
Sohvanmutkaan hautautuminen ei ole varteenotettava vaihtoehto.
Potilasjärjestöissä on vertaistoimintaa, johon kannattaa lähteä mukaan. Näkee ainakin toisia ihmisiä, eikä tuijottele ikkunasta kevään tuloa ja murehdi oloaan ylenmäärin.
Mä puhun Neurologin kanssa henkilökohtaisesti joskus ens kuus. Mulla on eniten vaikeaa epätietoisuus asiasta. Lääkäri ilmoitti asiasta puhelimitse ja sitten itse yritin tajuta tilanteeni,olen saanut jotain tietää tältä palstalta.
En halua jäädä tuleen makaamaan.
Haluan selvitä ja yrittää parhaani. Mulla ei oo paljoa huonoja elämäntapoja, ei voi paljoa parantaa niitä. Sä piristit mua kuitenkin viestillä.
Mä en aio lannistua , ei tää oo mun elämänkerras ensimmäinen koetinkivi.Täytyy varmaan etsiä potilasjärjestöä, saisi puhua asioista ja uusia ystäviä, saman läpikokeneitakin. Aika innostavaa ja en mä yleensä nytkään makaa sohvalla.
Aikaisemmin tein paljon raskaitakin hommia päivisin. Nyt en vain tiedä, onko se viisasta. Otan varovaisemmin kuitenkin.
http://avh.palaios.com
Hei ! Olen alle nelikymppinen nainen ja minulla todettiin (kolmisen vuotta sitten) vuotanut aneyrysma. Vuoto oli lievä ja aiheutti päänsärkyä, puheen puuroisuutta ja pyörrytystä. Myöhemmin aneyrysma korjattiin leikkauksella. Juha Hernesniemi Töölön sairaalassa sai minut vakuuttuneeksi, että suurempi riski on jättää leikkaamatta kuin leikata. Aneyrysma olisi todennäköisesti vuotanut uudelleen. Kaikki meni hyvin ja toivuin leikkauksesta nopeasti. Minua paikallisen sairaalan lääkäri kielsi "kääntelemästä kantoja" ennen leikkausta ja hakeutumaan heti keskussairaala-tasoiseen hoitoon, jos oireet olisivat uusiutuneet. Tsemppiä Sinulle !
Helpottaa,kun tietää ettei ole ainoa tapaus itsellä.
Minä toivoisin ajan nopeutuvan ja tään kaiken olevan takanapäin. Mutta kai mun vain täytyy elää tää aika.
Ei voi muutakaan. Meneehän tää jotenkin. Mua hirvittää kai siksi, että mun päässä on neljä yhteensä ja kaksi niistä on sentin kokoisia.
Toivottavasti lääkäri antaa edes hiukan toivoa. Välillä jaksan paremmin, mutta sit tulee aina vaikeita hetkiä.
Kiitos tsempeistä!