Eikö olisi hauskaa, jos joku kokoaisi vaikkapa kirjaksi, tai ainakin tänne nettiin, hauskoja juttuja meistä assukoista? Mehän joudumme mitä huvittavimpiin tilanteisiin, koska emme ymmärrä pelisääntöjä.
Minulta kysyi kerran eräällä kurssilla mukana oleva opiskelukaveri, nähdessään minun kirjoittavan muistikirjaani kuumeisesti: "Miksi sinä tarkkailet minua ja kirjoitat minusta?" Aloin selittää hänelle, etten toki hänestä kirjoittanut, vaan jotain ihan muuta. Myöhemmin eräs ystävä kärsivällisesti selosti minulle, että toinen luultavasti vain halusi tutustua.
Minulta kysyi kerran eräällä kurssilla mukana oleva opiskelukaveri, nähdessään minun kirjoittavan muistikirjaani kuumeisesti: "Miksi sinä tarkkailet minua ja kirjoitat minusta?" Aloin selittää hänelle, etten toki hänestä kirjoittanut, vaan jotain ihan muuta. Myöhemmin eräs ystävä kärsivällisesti selosti minulle, että toinen luultavasti vain halusi tutustua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ne voivat aiheuttaa hupaisia (tai vähemmän hupaisia) tilanteita. Esimerkiksi elokuvissa - yleensä ei ole tapana mennä istumaan tuntemattoman viereen, jos on paljon tilaa muuallakin. Poikien vessassa taitaa olla samantapaiset 'säännöt' voimassa? Monikohan assi on saanut turpiinsa, kun halusi vain olla järjestelmällinen, eikä jättää tyhjiä paikkoja väliin.
..toi olisi hauska, että menisi lähes tyhjässä elokuvateatterissa istumaan sen ainoan ihmisen viereen, ihan siihen viereiselle paikalle... Itselläni tosin on niin laaja reviiri, etten tekisi sellaista.
Muistan kun lapsena, 9-10-vuotiaana, eräillä päivällisillä sukulaismies sanoi leikillään minulle, että "ottaakos se 'Marillakin' punaviiniä?" Kiltisti hymyillen kaappasin viinipullon ja kaadoin siitä lasiini. Äiti siinä selittämään, että eihän se setä oikeasti sitä tarkoittanut...
"Poikien vessassa taitaa olla samantapaiset 'säännöt' voimassa?"
Jos vessaan on paljon menijöitä, niin onhan siellä aika ahdasta.
Taidanpa ite mennä mieluummin koppiin pissalle, kuin sinne julkisemmalle puolelle. :D
kantta viivottimella, ja vierustoveri sanoi: "Voisitko rummuttaa hiukan kovempaa." Aloin rummuttaa kovempaa.
yhdessä työpaikassa yksi mies, jolle hymyilin sanoi: miksi sä naurat minulle? onko mussa jotain huvittavaa, vai ootko sä vaan niin iloinen?
Mutta ei siinä kaikki, melkein sama kysymys toistui eri paikassa, kaksi naista, joiden seurassa luulin "keskustelevani" ja hymyilin jollekin sanotulle, kysyi: "miksi sä naurat meille".
En tajua tuota, koska monet hymyilevät, miksi minun hymyni sitten tulkitaan päin naamaa nauramiseksi. Mutta tiedämpähän sitten tämänkin ja yritän usein varoa hymyilemästä, vaikeaa, koska olen iloinen luonteeltani.
Joo! Olisi loistavaa,kun joku kokoaisi!:D Itsen kerran pesin kännykän..Se oli likanen..Ja kun jokin on likainen, niin se pitää pestä! Pesin,ja pesinkin kunnolla! Oikein desiinfioin sen!:D Joo.. Isä hiukkasen ihmetteli kyl.. Olin silloin 18 tai 19v Nyt 20v ja aina sattuu noita..Kyl sais lentävien lauseiden ja kommelluksien kirjan tästäkin pimusta todellakin tehtyä, jos kerran Matti Nykäsestäkin saa! :D
jA OLIPA TUO SINUNKIN TARINA AIVAN IHANA! NOITA TOLLASIA SATTUU MINULLE MYÖS:D AINA VÄLILLÄ. t . Maarit
Kun vain osaisin selittää asiat lyhyesti...
Tässä yksi tyypillisistä tapauksista, jonka kaltaisiin tilanteisiin joudun...
Odotin bussia pysäkillä. Oli aurinkoinen ja lämmin alkukesän päivä. Pysäkille saapui bussia odottamaan vanhempi naishenkilö, joka sanoi minulle: "Onpas ihanan lämmin kesäpäivä vihdoinkin". Minä, joka en pidä helteistä enkä kesästä vastasin hänelle: "Ei minun mielestäni". Nainen vakavoitui ja siirtyi kauemmaksi ja minulla tuli paha mieli, koska olisin halunnut jutella kesästä ja miten inhoan helteitä.
Kerroin sitten eräälle työtoverilleni tapauksesta ja siitä miten aina "onnistun" valitsemaan sanani väärin ja kaikki johtuu vain siitä, että olen niin rehellinen. Työtoverini kehotti minua seuraavalla kerralla olemaan hienotunteisempi ihmisiä kohtaan ja olemaan samaa mieltä silloin kun toinen sanoo asian, jossa en välttämättä ole samaa mieltä.
Muutamaa päivää myöhemmin olin taas bussipysäkillä ja oli helteinen päivä ja minulla kaunis kukkamekko ylläni. Pysäkin ohitse oli kulkemassa ikäiseni mieshenkilö ja hän pysähtyi kohdalleni ja sanoi, että "kyllä on kaunis kesäpäivä ja kyllä on neitikin kaunis" (ilmeisesti oli päissään). Siihen minä sitten vastasin, että "olen aivan samaa mieltä". Mies ei ollutkaan ilahtunut vaan hymähti ja sanoi, että "kyllä on leuhka muija".
Ja tämä oli tositarina. Ja vaikka kuinka yritän ja yritän ja ymmärrän aina nämä tilanteen jälkikäteen niin koskaan en pysty niihin valmistautumaan ja olen sentään jo yli 40v!
"Ja vaikka kuinka yritän ja yritän ja ymmärrän aina nämä tilanteen jälkikäteen niin koskaan en pysty niihin valmistautumaan ja olen sentään jo yli 40v!"
Ei niihin tilanteisiin pidä valmistautua. se lähtee sillain spontaanisti se oikee kommentti. Sä et elä hetkessä, etkä ole läsnä, jos sulle tulee tollasia hamoja.
Tää on varmaan yks suurimpia heikkouksia assilla, että henkilö ei elä hetkessä, eikä ole läsnä jollain tasolla.
Katos, ku et sä voi valmistautua mihinkään tilanteeseen tarkasti etukäteen, koska tilanteiden variaatioita on äärettömästi.
Täytyy vaan tarkkailla tilannetta ja intuitio löytää parhaan vastauksen.
Mulla oli samoja ongelmia, kun sulla, mutta silloin mulla oli myös pahemmat sosiaaliset pelot ja paniikkihäiriön oireita.
Se läsnä oleminen on välillä edelleen vaikeaa, mutta olen huomannut, että kun läsnäolemattomuuden tekniikat yhdistää läsnäolemisen tekniikoihin, niin vastaukset ovat tuplasti parempia.
Sun pitää löytää sellanen oikee tunne ja tajuta tyyliin, että sä nukuit sillon, kun nää mokat tapahtu.
Kun sä heräät siitä joskus, niin tajuat nukkuneesi.
Kyllä mullakin edelleen, jos en ole läsnä ja vastaan tulee monimutkainenn sosiaalinen tilanne, tai repliikki, tulee aikamoisia ongelmia.
Täytyy vaan pystyä suraamaan ja olemaan tilanteessa sisällä ja kokemaan se lähemmällä tasolla.
tuttua. Siksi kiusaannun jo heti alkuun kun ventovieraat alkavat puhua kanssani. Mutta viime aikoina olen tajunnut hämärästi, että minun tulee pyrkiä pitämään keskustelu yleisellä tasolla ja olla kommentoimatta minä-muodossa tai sinä-muodossa. Eli jos joku sanoo: onpa kaunis päivä (itsekin vihaan helteitä), niin kommentti ei saa olla "inhoan kauniita päiviä", koska se on liian henkilökohtaista, vaan esim. "niin se kesä on tullut", "lämpömittari näytti 23 astetta!" tms. Eli jotain tämmöistä.
Mutta keskustelu on vaikeaa.
Sitten jos joku mies sanoo kohteliaisuuden niin siihen kai pitäisi vastata: kiitos, oli se mitä tahansa, tosin "hyvä perse" kommentteihin ei mielestäni tarvi vastata mitään. Hyvä keino on ottaa kännykkä ja alkaa poistella viestejä tai jotain, kun haluaa välttää keskustelua.
Itse olen toistuvasti joko liian tuttavallinen tai etäinen kun puhun vieraiden kanssa. Mutta kai sitä voi oppia.
tuo ohjeesi olisi pelastanut minut monesta nolosta tilanteesta. Tottahan se on, ja niin yksinkertaista. Paitsi meille.
Muistan tuon jatkossa: ei liian henkilökohtaista, edes säästä puhuessa.