Hei kaikille keskustelijoille,
Täällä palstalla näyttää olevan pinnalla kaksi varsin suosittua keskustelunaihetta, astrologian ja horoskooppien paikkansapitävyys, sekä se, minkä merkin edustaja kenellekin kumppaniksi tms. parhaiten sopii. Haluaisinkin tuoda esille yhden näkökulman asiaan, ja herättää keskustelua siltä kantilta - siis noiden kahden kysymyksen luonteesta ja pohjimmaisesta tarpeellisuudesta :-)
Sanottakoon nyt tähän aluksi, että itse sijoitun astrologian näkökulmasta osastoon "skorpionit". Tarkempiakin tietoja -nousevia merkkejä, aspekteja jne- voi toki määritellä ja laskeskella, ja ottaa "syntymäkartan kokonaisuutena huomioon", mutta saavutetaanko tarkimmallakaan mahdollisella kartan tutkiskelulla lopulta mitään kovin olennaista noiden edellämainittujen kysymysten suhteen? Niiden tietojen perusteellahan voidaan tietysti tehdä väittämiä siitä, että olen "varmasti" vaikkapa hurmaamishakuinen ;-), vaadin itselleni ehdotonta riippumattomuutta tai yleisesti ottaen käyttäydyn intohimoisesti, pisteliäästi tai mystisen salakähmäisesti... ja tämä vain siksi, että syntymäkarttani perusteella minut skorpioniksi lasketaan. Eikä siinä mitään pahaa, luonnollisesti jotkut noista ominaisuuksista osuvat silloin tällöin ns. oikeaan ja kertovat jotain minusta, siitä, millainen olen.
Vaan niinpä kertovat myös esimerkiksi Hamlet, Antoine Roquentin taikka Lavretski. Samalla tavalla kuin astrologia, myös kirjallisuus (ja lukemattomat muut inhimillisen kulttuurin muodot ja ilmentymät) toimivat avoimin silmin maailmaa katsovalle ikäänkuin heijastimina tai peileinä, joiden kautta voi oppia tuntemaan itseään ja muita - sen, mikä meistä tekee ihmisiä kaikkine ihanuuksinemme ja puutteinemme :-) Ja sen suhteen, olisin itse mieluiten kokonaan ottamatta kantaa astrologian paikkansapitävyyteen tai oikeassaolemiseen - noita kysymyksiä kuin voi verrata sen kysymiseen, pitääkö kaunokirjallisuus tai mikään taide yleensäkään "paikkaansa". Kenelle tuleekaan mieleen esimerkiksi Hamletia lukiessa, onko tarina "totta" tai onko Shakespeare "osunut oikeaan"? Ei kai Hamletin tai vastaavasti astrologiankaan perimmäinen arvo ja kiinnostavuus sitä kautta määrity?
Ja tässä onkin jutun ydin - vaikka tunnistankin Hamletissa piirteitä itsestäni, en silti OLE Hamlet. Vastaavalla tavalla en myöskään OLE Skorpioni, kun puhutaan olemisesta isolla O:lla. Enkä ainakaan itse näe asiaa niin, että kukaan OLISI pohjimmiltaan oman syntymäkarttansa määrittelemä ihmisenä, vaikka kuinka tarkkaan laskettaisiin ja aspekteja yms. vertailtaisiin... enpä minä ainakaan ole koskaan tavannut ketään sellaista ihmistä, joka olisi olemassa puhtaasti astrologisen "merkkinsä" määrittelemänä. Onneksi! :-) Ja kun tässä todennäköisesti tulee kuitenkin esille se kannanotto, että "yleisesti ottaen" se-ja-se merkki, tietyt aspektit yms omaava, on luonteeltaan sellainen-ja-sellainen, niin siihen voisin omasta puolestani vastata vain kysymällä, kuka meistä elää omaa elämäänsä yleisellä tasolla?
Ylläkirjoittamaani ei suinkaan tule lukea skeptisenä kannanottona astrologiaa tai mitään muutakaan vastaan, tarkoitus on vain avata keskustelua ja tuoda esille tämänkinlainen mahdollisuus tai näkökanta siihen miten itseään ja muita voi oppia tuntemaan niin astrologian kuin esimerkiksi juuri kirjallisuudenkin avulla - mutta unohtamatta silti avointa mieltä ihmisten itsensä edessä.
Tässä lopuksi on suuri kiusaus heittäytyä hieman Taolaisen sanonnan varaan: ei pidä erehtyä luulemaan kuuta osoittavaa sormea Kuuksi. :-)
Mielipiteitä, kommentteja yms odotellen,
Täällä palstalla näyttää olevan pinnalla kaksi varsin suosittua keskustelunaihetta, astrologian ja horoskooppien paikkansapitävyys, sekä se, minkä merkin edustaja kenellekin kumppaniksi tms. parhaiten sopii. Haluaisinkin tuoda esille yhden näkökulman asiaan, ja herättää keskustelua siltä kantilta - siis noiden kahden kysymyksen luonteesta ja pohjimmaisesta tarpeellisuudesta :-)
Sanottakoon nyt tähän aluksi, että itse sijoitun astrologian näkökulmasta osastoon "skorpionit". Tarkempiakin tietoja -nousevia merkkejä, aspekteja jne- voi toki määritellä ja laskeskella, ja ottaa "syntymäkartan kokonaisuutena huomioon", mutta saavutetaanko tarkimmallakaan mahdollisella kartan tutkiskelulla lopulta mitään kovin olennaista noiden edellämainittujen kysymysten suhteen? Niiden tietojen perusteellahan voidaan tietysti tehdä väittämiä siitä, että olen "varmasti" vaikkapa hurmaamishakuinen ;-), vaadin itselleni ehdotonta riippumattomuutta tai yleisesti ottaen käyttäydyn intohimoisesti, pisteliäästi tai mystisen salakähmäisesti... ja tämä vain siksi, että syntymäkarttani perusteella minut skorpioniksi lasketaan. Eikä siinä mitään pahaa, luonnollisesti jotkut noista ominaisuuksista osuvat silloin tällöin ns. oikeaan ja kertovat jotain minusta, siitä, millainen olen.
Vaan niinpä kertovat myös esimerkiksi Hamlet, Antoine Roquentin taikka Lavretski. Samalla tavalla kuin astrologia, myös kirjallisuus (ja lukemattomat muut inhimillisen kulttuurin muodot ja ilmentymät) toimivat avoimin silmin maailmaa katsovalle ikäänkuin heijastimina tai peileinä, joiden kautta voi oppia tuntemaan itseään ja muita - sen, mikä meistä tekee ihmisiä kaikkine ihanuuksinemme ja puutteinemme :-) Ja sen suhteen, olisin itse mieluiten kokonaan ottamatta kantaa astrologian paikkansapitävyyteen tai oikeassaolemiseen - noita kysymyksiä kuin voi verrata sen kysymiseen, pitääkö kaunokirjallisuus tai mikään taide yleensäkään "paikkaansa". Kenelle tuleekaan mieleen esimerkiksi Hamletia lukiessa, onko tarina "totta" tai onko Shakespeare "osunut oikeaan"? Ei kai Hamletin tai vastaavasti astrologiankaan perimmäinen arvo ja kiinnostavuus sitä kautta määrity?
Ja tässä onkin jutun ydin - vaikka tunnistankin Hamletissa piirteitä itsestäni, en silti OLE Hamlet. Vastaavalla tavalla en myöskään OLE Skorpioni, kun puhutaan olemisesta isolla O:lla. Enkä ainakaan itse näe asiaa niin, että kukaan OLISI pohjimmiltaan oman syntymäkarttansa määrittelemä ihmisenä, vaikka kuinka tarkkaan laskettaisiin ja aspekteja yms. vertailtaisiin... enpä minä ainakaan ole koskaan tavannut ketään sellaista ihmistä, joka olisi olemassa puhtaasti astrologisen "merkkinsä" määrittelemänä. Onneksi! :-) Ja kun tässä todennäköisesti tulee kuitenkin esille se kannanotto, että "yleisesti ottaen" se-ja-se merkki, tietyt aspektit yms omaava, on luonteeltaan sellainen-ja-sellainen, niin siihen voisin omasta puolestani vastata vain kysymällä, kuka meistä elää omaa elämäänsä yleisellä tasolla?
Ylläkirjoittamaani ei suinkaan tule lukea skeptisenä kannanottona astrologiaa tai mitään muutakaan vastaan, tarkoitus on vain avata keskustelua ja tuoda esille tämänkinlainen mahdollisuus tai näkökanta siihen miten itseään ja muita voi oppia tuntemaan niin astrologian kuin esimerkiksi juuri kirjallisuudenkin avulla - mutta unohtamatta silti avointa mieltä ihmisten itsensä edessä.
Tässä lopuksi on suuri kiusaus heittäytyä hieman Taolaisen sanonnan varaan: ei pidä erehtyä luulemaan kuuta osoittavaa sormea Kuuksi. :-)
Mielipiteitä, kommentteja yms odotellen,
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjoituksesi oli asiallinen ja mainio - kiitos siitä. Hyvä, että joku uskaltaa kyseenalaistaa asioita - myös astrologiaa. Vertasit astrologiaa taiteeseen - mielenkiintoinen vertaus, sillä olen elonpolkuni aikana huomannut, että usein juuri taiteisiin suuntautuneet ihmiset ovat myös kiinnostuneita astrologiasta - ehkä yleistän - mutta näin olen havainnut.
Itseäni astrologiassa viehättää se, että uusia ihmisiä kohdatessani, en useinkaan vaivaa päätäni heidän horoskooppimerkeillään. Tutustun rauhassa ihmisiin ja jos heistä pidän, saattaa astrologiakin joskus tulla puheisiin - tai syntymäaika paljastuu muutoin. Oudointa on, että usein ihmiset (elämäni eri vaiheissa kohdatut), joiden seurassa viihdyn, edustavat tiettyjä aurinkomerkkejä. Toisaalta taas monet, jotka saavat sappeni kiehumaan... yllätys, yllätys - edustavat samoja merkkejä.
Kuitenkaan en lähtisi pelkän aurinkomerkin kautta enkä edes syntymäkartan kautta, rajaamaan ihmisiä elämästäni. Mielestäni kaikkien kanssa voi tulla toimeen ja ihmisten varjopuolia voi hyväksyä. Toisten kanssa vaan asiat sujuvat helpommin ja joidenkin kanssa ajatukset vaan kulkevat samaa latua.
Varjoista ja auringoista iloitkaamme siltikin!
hyvä Orpheus,
vertauksesi hamletiin oli sinällään mielenkiintoinen, mutta itse en menisi noin pitkälle, vertaamaan kaunokirjallisuutta astrologiaan. kaunokirjallisuus ym taiteet ovat ymmärtääkseni alunperin olleet "viihdettä", ja siksi tarkoitettukin. astrologia on pohjimmiltaan tiede, vaikka nykyään ei enää niin vakavasti otettava (horoskooppipalstat...), mutta siis eri asia.
horoskooppien tarkat luonnekuvaukset eivät myöskään määrittele ihmistä, ei siis ole ihme ettet ole tavannut tällaista. ne antavat osviittaa siitä minkälainen henkilön luonne on, tähtikartan perusteella. ihmisen elämässä on kuitenkin niin paljon muita vaikuttajia (ympäristö, auktoriteetit ja yleensäkin kulttuuri ym) ettei horoskooppi ole absoluuttinen totuus. se ei siis ole rooli tai hahmo johon samaistua kuten hamlet, vaan avain parempaan itsetuntemukseen ja kanssaihmisten ymmärtämiseen.
toisaalta kaikki ihmisen luoma ja aikaansaama, niin taiteet ja tieteet, osaltaan kuvaavat ihmisyyttä, eli kaunokirjallisuus tahollaan myös mutta eri kannoilta... hmm, meniköhän ajatukset solmuun..
mutta kuten sanoit avoimuus ja suvaitsevaisuus ennenkaikkea!
Hei,
Kiitos mielenkiitoisesta ja ajatuksia herättävästä kommentistasi! Tuli muutamakin juttu mieleen...
Astrologian hyödyllisyyttä ihmistuntemuksen lisäämisessä (itsensä ja muiden) en toki sinänsä asettanutkaan kyseenalaiseksi, enkä Hamlet-vertauksellani suoranaisesti pyrkinyt rinnastamaan astrologiaa kaunokirjallisuuteen (joka muuten ei välttämättä todellakaan ole "pelkkää viihdettä" ;-) Tuohon peräänkuulutettuun paikkansapitävyyteen olisin edelleenkin ottamatta kantaa, sillä eihän myöskään esimerkiksi uskonnon (tai mytologian yleensä) arvo ja vaikutus ihmisen jokapäiväisessä elämässä riipu pohjimmiltaan siitä, ovatko kyseessä olevien uskomusten kohteet reaalisesti olemassa vai eivät...
...vaan nyt kun tämä tieteellisyysasia tuli esille, niin ihan muutama kysymys kirjoituksesi pohjalta:
Jos horoskooppien tarkat luonteenkuvaukset eivät määrittele ihmistä, niin miten ne sitten voivat kuitenkin antaa osviittaa siitä, millainne ihminen on? Hmm. Tarkentaisitko vähän?
Ja sitten: jos astrologia lasketaan TIETEEKSI, erotuksena taiteista, uskonnollis- tai mytologissävytteisistä maailmankatsomuksista jne, niin silloin on perusteltua odottaa, että myös PUHTAASTI astrologian perusteella (siis huomioonottamatta mitään kulttuurillisia jne ulkoisia tekijöitä!!!) saavutetun "tiedon" on ainakin periaatteessa oltava verifioitavissa, eli sen totuusarvon tulee olla todennettavissa, ja että tämän tiedon täytyy olla luotettavaa ja "oikeaan osuvaa" jotta nousisi pelkän spekulaation ja arvailun yläpuolelle.
Ei ole tarkoitukseni kuullostaa skeptikolta, vaan jos tieteestä ja tiedosta yleensä puhutaan, näitä kysymyksiä ei voi matonkaan alle lakaista :-)
Mutta ennenkuin jatkan tästä, niin odottaisin sinulta -tai keneltä tahansa aiheesta kiinnostuneelta- (tieteellisesti) todistettavissa olevia, selkeästi ja tarkasti kohdistettuja PUHTAASTI astrologian kautta saavutettuja tietoja kautta väittämiä allekirjoittaneesta. Siis ei minkäänlaisia oletuksia eikä teoreettisia mahdollisuuksia, vaan TIETOJA. Muuten tältä tiedekeskustelulta katoaa valitettavasti pohja.
6.11.1968, kello 21.01, Hämeenlinna.
Siinä on lähtökohta - over to you! :-)
Orpheukselle kiitos selkeästä ajatuksenjuoksusta jota on aina hauska lukea!
Kuvataiteilijana haluan kokea astrologiankin mahdollisuuksien kenttänä josta peräti voi oppiakin jotain.
Muuten uskoisin olevan viisainta suhtautua siihenkin kuin "leikkivä ihmminen",jollaisina toivon meidän pysyvän nykymaailmassakin!
Terveiseni kaikenmerkkisille lukijoille:-)
Suurta mielenkiinntoa herättävistä horoskoopeista voisi sanoa, että ne ovat vain pelkkiä ennustuksia. On vain sattuman kauppaa, jos ennustus käykin toteen. Harvemmin itselleni niin on käynyt.
Horoskoopit saattavat myös yllyttää tekemään jotain, ja saa meidät uskomaan niihin. Ihminen uskoo mitä haluaa uskovan, ja silloin myös tapahtuu asioita.
Horoskoopit siis ovat vain viihdettä, sellaista joilla yritetään saada jännitystä ihmisten elämään. Yksinäiset kenties löytäisivät toisensa horoskooppien ansiosta, tai nuoret rakastuisivat, mutta niin tapahtuu vain jos haluamme niin tapahtuvan ja uskomme niihin.
Siis pelkkää humpuukia. Taikausko on sama juttu...
Hei Scorpio-otus,
Aika tarkkanäköisesti sohaisit astrologiseen muurahaispesään. ;-) Varmasti astrologiassa(kin) on olemassa vaara alkaa "luulla kuuta osoittavaa sormea kuuksi" tekemällä siitä itsetarkoitus ja pyörittämällä kaikki asiat elämässään astrologian kautta, etsimällä etsien merkityksiä ja linkityksiä ja hakien varmistusta omille käsityksilleen. Ihmisen psykologia on ihmeellistä sekin. :-)
Kuitenkin, täytyy muistaa, että tässä ei vielä puhuttu kuin syntymäkartasta. En minäkään usko, että kukaan voi täysin muodostaa kuvaa (ainakaan 'täydellistä' kuvaa) ihmisestä pelkästään tutkimalla perinpohjin hänen syntymäkarttaansa. Vaikka täysin identtisiä karttoja ei taida olla edes suurimmalla osalla kaksosista, on kuitenkin jokainen ihminen niin ainutlaatuinen ja moniulotteinen yksilö, että yleisellä tasollahan astrologiassakin on pakko pysytellä. Syntymäkartan tulkinnan lisäksi on astrologia-nimikkeen alla toki paljon muutakin - itse horoskooppimerkithän ovat eräänlaisia arkkityyppejä, symboleja, joiden edustamia asioita tunnistamme itsessämme ja muissa. Transiittitulkinnat esimerkiksi edustavat taas ihan toista puolta astrologiasta - suuria hetkiä, mullistuksia, tapahtumia ihmisen elämässä. Nämä ovat kai niitä, mitkä useimmin 'osuvat kohdalleen'. :-) Niiden kohdalla jäänee vähän vähemmän tilaa kovin laajoille tulkinnoille?
Tuo 'oikeaan osumisen' ja 'paikkansa pitämisen' ongelma on todellakin hauska - joillekin se on oikeasti ongelma, itselleni ei enää sen jälkeen, kun tajusin että sen ei todellakaan TARVITSE olla ongelma. ;-) Selailin tuossa näitä keskusteluketjuja taaksepäin ihan tuonne viime vuoden syksyyn asti ja löysin erään oman kommenttini aiheesta:
"Koska kukaan ei kuitenkaan voi tarjota sitä 'absoluuttista totuutta' minkään suhteen, on jokaisen muodostettava omassa päässään käsityksensä maailmasta. Se onkin mielenkiintoista, kun ajattelee miten monta erilaista maailmaa onkaan olemassa - ihmisten mielissä. :-) Siksi, vaikka miten asioita pyörittäisi, olennaisinta ihmisten hyvinvoinnin kannalta ovat mielestäni ainoastaan kaksi asiaa: rakkaus ja hyväksyminen (jotka nekin, tarkemmin ajatellen, ovat yksi ja sama asia :-)). En niinkään huolehdi siitä, voidaanko joku asia 'todistaa oikeaksi' (voidaanko sellaista muuten yleensä tehdäkään absoluuttisesti?), vaan pikemminkin siitä, uskonko itse siihen vai en."
Samaa mieltä edelleen :-D. Jääköön minunkin mielestäni jokaiselle ihmiselle valinnanvapaus sen suhteen, minkä asioiden kautta elämäänsä hahmottaa ja itseään peilaa suhteessa muihin. Taide on varmasti siinä yhtä hyvä apuväline ja oivallusten lähde kuin astrologiakin. Ihan suoraan niitä ehkä ei kuitenkaan voi verrata, astrologia kun on ihan tiede-nimikkeelläkin kulkenut ennen näitä skeptisiä aikojamme...(hih) Vaikka toisaalta - opetetaanhan molempia nykypäivänä yliopistoissa ympäri maailman.
Tiivistettynä siis: tunne itsesi, tyyli on vapaa. :-)
joku taisi näissä joissain viesteissä sanoa että tulee toimeen tietyn horoskooppimerkkisen ihmisen kanssa minullakin on niin esim.skorppionien kanssa tulen aina mainiosti toimeen mikä tähän on syynä?!
Eteeni sattui tänään sitaatti, joka sopisi varmasti tähänkin keskusteluun:
"Wisdom and deep intelligence
require an honest appreciation
of mystery."
(Thomas Moore)
:-)