Ongelma on se, että mulla on jotenkin ihan valtavan tiukat paikat. Tamponin saan sisään juuri ja juuri niin että ei satu. Olen käynyt gynellä muutamankin kerran ja paikat pitäisi olla kunnossa. Ohjeiksi sain vain että "sun pitää vaan harjoitella ja venyttää sitä aukkoa ja yrittää olla jännittämättä"...
Joo ja olen harjoitellut, mutta mikään ei auta. Olen ostanut tommosen dildon tai hieromasauvan ja oon yrittänyt harjoitella ja venytellä paikkoja, mutta ei, mikään ei auta.. En kertakaikkiaan saa tota dildoa sisääni, ottaa niin kipeetä. Yhden ainoan kerran oon sen saanut sisääni ja silloin harmikseni huomasin että sen liikutteleminen sisälläni ei tunnu miltään, jos joltain tuntuu niin kipu on se tunne :(
Orgasmin saan vaan hieromalla klitorista tai siis tuota emättimen aukkoa ulkopuolelta. Eikä auta vaikka kuinka olisin "tunnelmassa", halut menee täysin siinä vaiheessa kun yritän saada tuon dildon sisääni ja alkaa tehdä kipeetä..
Tunnen itseni ihan vajaaksi ja paskaksi. Tä rajoittaa mun elämää..en uskalla päästää miehiä lähelleni koska pelkään yhdyntää ja häpeän tätä ongelmaani. Ja alan olla jo ikäloppu sillä kohta täytän jo 24. Kuka tällaista tiukkapillua vanhusta suoraan sanottuna ees haluais kumppanikseen :´(
Seksiä olis kiva päästä harrastamaan ja ennen muuta haluaisin rakastaa ja saada rakkautta, mutta ilmeisesti mun pitää tyytyä tähän paskaan kohtaloon.. :´(
Onko kellään antaa mitään vinkkiä, lääkäreiltä en ole mitään apua saanut, joten pitäiskö mun kääntyä jonkun seksologin puoleen vai mitä mun pitäis tehdä?
vai pitäiskö vaan hypätä junan alle..
Joo ja olen harjoitellut, mutta mikään ei auta. Olen ostanut tommosen dildon tai hieromasauvan ja oon yrittänyt harjoitella ja venytellä paikkoja, mutta ei, mikään ei auta.. En kertakaikkiaan saa tota dildoa sisääni, ottaa niin kipeetä. Yhden ainoan kerran oon sen saanut sisääni ja silloin harmikseni huomasin että sen liikutteleminen sisälläni ei tunnu miltään, jos joltain tuntuu niin kipu on se tunne :(
Orgasmin saan vaan hieromalla klitorista tai siis tuota emättimen aukkoa ulkopuolelta. Eikä auta vaikka kuinka olisin "tunnelmassa", halut menee täysin siinä vaiheessa kun yritän saada tuon dildon sisääni ja alkaa tehdä kipeetä..
Tunnen itseni ihan vajaaksi ja paskaksi. Tä rajoittaa mun elämää..en uskalla päästää miehiä lähelleni koska pelkään yhdyntää ja häpeän tätä ongelmaani. Ja alan olla jo ikäloppu sillä kohta täytän jo 24. Kuka tällaista tiukkapillua vanhusta suoraan sanottuna ees haluais kumppanikseen :´(
Seksiä olis kiva päästä harrastamaan ja ennen muuta haluaisin rakastaa ja saada rakkautta, mutta ilmeisesti mun pitää tyytyä tähän paskaan kohtaloon.. :´(
Onko kellään antaa mitään vinkkiä, lääkäreiltä en ole mitään apua saanut, joten pitäiskö mun kääntyä jonkun seksologin puoleen vai mitä mun pitäis tehdä?
vai pitäiskö vaan hypätä junan alle..
Vastaukset 9
Vanhimmat
No et ole musta erilainen,vaan paremminkin tuo kuulostaa ihan normaalilta,
Vaikka sauva ei tunnu sisällä hyvältä oikea kalu on ihan eri asia ja voi olla että jo piankin oppisit pitämään siitä..Tapauksessasi pieni kalu on varmaan parempi sulle.
Olisit vaan kokeillut rohkeesti miehen kanssa,kyllä se siitä lähtee sujumaan.Jos haluut jutella mesessä:[email protected]
Minulla on ollut juuri sama ongelma, ja tiedän tunteen... Siinä alkaa pahimmillaan tuntea itsensä ihan vialliseksi ja impotentiksi. Tietenkin myös mahdolliset yhdynnät stressasivat (ja hyvin ne vältinkin), kun ei itsekään kyennyt mitään sisäänsä pistämään. Taisin joskus täälläkin asiaa tuskailla, jolloin tuntui että näin pahaa ongelmaa ei muilla ole.
Minä olin joskus 23-vuotiaana (nyt 25) ensimmäisen kerran yhdynnässä, joka ei sinällään tuntunut miltään (siis hyvältä) ja aluksi sattui suht paljon muttei nyt sietämättömästi (eikä ihan hetkessä mennyt sisään). Verta myös tuli hivenen. Eli olin varmasti jonkin verran tiukka "oikeastikin", siis immenkalvon suhteen.
Tuota ennen en muistaakseni ollut edes tamponia kyennyt käyttämään, mikä varmastikin johtui enemmän jännittämisestä kuin siitä ettei se oikeasti mahtuisi. Huomasin nimittäin, miten ajatuskin tamponin laittamisesta sai koko alavatsani kovettumaan ja siis lantion lihakset ihan jumiin.
Erään ihastukseni kanssa jos jotain vähän intiimimpää oli (eli hän yritti kähmiä mutten antanut tehdä yhtään mitään), en parin tunnin hiostamisen jälkeen pystynyt edes virtsaamaan :O Niin paniikinomaisesti alavatsan lihakset kouristivat vastaan jo ajatuksestakin, että jotain sisääni pistettäisiin.
Tamponin käytön sitten lopulta opin, ja niin "säälittävältä" kuin se kuulostaakin, se oli ihan valtava edistysaskel ja voitto. Ei siinä oikeastaan ole mitään säälittävää, jos lähtökohta on se, että ajatuskin minkään asian sisään laittamisesta itkettää ja synnyttää itseinhoa, ja suorastaan toivoin että koko reikää ei olisi olemassakaan niin ei olisi tuota kamalaa kykenemättömyyden ja viallisuuden tunnetta. Itsetyydytyksen hoidin turvallisesti housut jalassa.
En tiedä onko sinulla se sama juttu pohjalla, eli ylipäänsä kammo minkään sisään työntämisestä. Pitkän aikaa ajatus tamponinkin laittamisesta sai pulssin kohoamaan, ja välillä yritys kariutui siihen kun sattui (silloinkin kun jo olin suht rohkeasti oppinut sitä käyttämään). Luulen, että ainakin minulla kyse oli jostain kummallisesta alitajuisesta jännittämisesta, ja jollain tapaa jopa sukupuoleni kieltämisestä. Usein koin, että olisin mielummin mies kuin kärsisin siitä että minuun työnnytään. Epäilin, että en ikinä kykene yhdyntään.
No, se ensimmäinen kyllä sattui jonkin verran mutta kyllä siihen kykenin, jalat miehen hartioilla niin "tilaa" tuli sen verran että onnistui. Kaipa tuo sinällään kiihottamaton kokemus (johon vain jotenkin ihmeellisesti ajauduin edes miettimättä lähtisinkö siihen) toi jotain keinotekoista mutta sillä hetkellä tarpeellista itsetuntoa. Saipahan ainakin sanoa itselleen (ja muille, jos niikseen tulee) ettei ole neitsyt :P Samalla se myös sentään helpotti sen verran, että okei, kyllä se näköjään ainakin teknisesti onnistuu.
Meni siinä varmaan vuosi ennen kuin seuraavan kerran olin yhdynnässä, mutta oli sitä jo hivenen rohkeampi lähtemään leikkiin, kun se pahin pelko epäonnistumisesta (eli siitä ettei minuun edes pääse sisään) oli lievittynyt. Tuon vuoden aikana tein varmaankin aika paljon "henkistä työtä", toisin sanoen kehityin seksuaalisesti henkisessä mielessä. Aloin huomata, että toisin kuin ennen, voin sentään edes "teoriassa" haluta yhdyntää. (Ajatus masturboimisesta dildolla kyllä karkotti halut saman tien, juuri kuten itsekin kuvasit.)
Vähän aikaa sitten minulla oli jopa suhde, ja nautin seksistä. En sillä tavalla, että olisin välttämättä juurikaan varsinaisesti kiihottunut, mutta oikeasti nautin yhdynnästä. Ja oli todella hieno tunne kun huomasi miten paljon olen muuttunut. Vaikka orgasmin saamiseen seksissä ynnä muuhun on vielä varmasti pitkä matka, on sentään ollut ilo huomata että kehitys ON mahdollista jopa minulle :P
Tuo "välivuosi" oli siis varmaan myös ihan tarpeellista. Hyvin pitkään SILTI kammoksuin asioiden työntämistä itseeni, etenkin minkään tamponia isomman. Asia pyöri päässä kuitenkin jatkuvasti enemmän ja vähemmän häiritsevänä, kun tiesin olevani edelleen aika jumissa. Mietin, että rahkeet seksiin ovat aika heikot, jos en edes itse kykene mitään sisääni työntämään.
Tuntuisi luonnolliselta, että itsensä kanssa ei olisi paineita. Jostain syystä minusta tuntui silti jopa helpommalta, että joku muu tekisi sen. Tuosta syystä aloin miettiä, että onko minulla vain jotain hyvin suuria estoja ja syyllisyydentuntoja. Uskoisin, että tuosta on kyse. Samalla se on helpottava ja tuskastuttava asia. Ei se paljon lämmitä silloin, kun tuntee olevansa ihan umpikujassa eikä osaa kehittyä asiassa mitenkään.
Minä ostin esim sellaisen minidildon, siis sellaisen suunnilleen porkkanan paksuisen. Joskus se meni sisään, joskus taas sattui niin että dildo lensi seinään ja itku tuli. Ei kivun mutta kykenemättömyydentunteen vuoksi. Mutta yksikin onnistumisen kokemus rohkaisee, edes vähän.
Minun ongelmani oli ainakin se, että olin niin raaka itselleni. Se oli ikään kuin sellainen kierre: pelkäsin epäonnistuvani sisääntyöntämisyrityksessä (ja vihasin itseäni jo valmiiksi), jolloin myös epäonnistuin (koska jännitin), minkä jälkeen vihasin itseäni ja viallisuuttani vielä enemmän, ja seuraavaan yritykseen uskaltautuminen vei taas pitkän aikaa. Tuossa tilanteessa jopa se tamponinkäytön oppiminen on jo hyvä askel parempaan.
Joskus sitten tuon "välivuoden" aikana keksin yhtäkkiä tutkia itseäni tarkemmin. Otin videokameran käyttöön ja tutkin miltä siellä oikein näyttää ja mikä mahdollisesti mättää. Jossain vaiheessa sain sitten jopa banaanin (ei minkään valtavan) sisääni.
Se ensimmäinen yhdyntä ei siis automaattisesti ollut mikään taikasana, jonka vaikutuksesta pystyinkin tökkimään itseeni mitä vain. Kyllä se tiukkuus taisi olla aika paljon henkistä. Huomasin sen tuossa viimeisimmässä suhteessanikin, että pari ensimmäistä työntöä saattoi vähän sattua (edelleen pientä jännittämistä), mutta sen jälkeen tuntui vain hyvälle. Eihän se työntyminen fyysisenä toimituksena toki tunnu kuin neutraalille, mutta oikean henkilön tekemänä hyvälle.
Toisen tilanteeseen ei toki voi suoraan yleistää, mutta koska tekstisi olisi voinut olla minun pari vuotta sitten kirjoittamani, niin voisin kuvitella myös syiden olevan samankaltaisia. Ehkä siinä on sitä itsensä tuomitsemista, sitä että vihaa itseään jo valmiiksi siitä että edes yrittää? Siitä voi päästä eroon niiden pienten edistysaskelten avulla. Ja jos olet kuitenkin saanut kerran sen dildon sisääsi, tuskin kysymys on suoranaisesta fyysisestä tiukkuudesta.
Niin paskamaista kuin se onkin, niin hyvinkin alitajuinen varautuneisuus ja jännittäminen voi saada juuri ne kriittiset lihakset kouristumaan sillä tavalla, että sisäänlaittaminen sattuu. Ja jo valmiiksi itsensä tuominneena helposti myös reagoi pieneenkin kipuun turhautuneesti.
Ja mitä kahdenkeskiseen seksiin tulee... Itseään ei myöskään kannata tuomita jos ei jonkun kanssa onnistu. Toisen ihastukseni kanssa juuri suorastaan jähmetyin, jos tuli jotain vaaraa jostain intiimimmästä toiminnasta. Koko kroppani pisti vastaan, vaikka minulla MUKA oli hänen kanssaan niin hyvä olla. Olinkin seksuaalisesti viisas, sillä tuo tyyppi oli mitä epäluotettavin ja epäkunnoittavin pohjimmiltaan.
Nyt olen niin tyytyväinen, että olin kovin "kykenemätön" minkäänlaiseen intiimiin toimintaan hänen kanssaan. Vuoden päästä toisen ihmisen kanssa saatoinkin nauttia tilanteesta, valot päällä ja minun taipumukseeni nähden ihmeen estottomasti.
Nyt onkin sitten työn alla se, miten voisin oikeasti antautua tilanteeseen niin paljon, että voisin lauetakin. Sitten, jos nyt sellaisia tilanteita ylipäänsä kohdalle sattuu. Saan kyllä orgasmeja itsekseni, mutta sitä tarkoitusta varten en ole tuntenut tarvetta sisääni mitään työnnellä. Sitten, kun tietää että sen on mahdollista onnistua, ei ole enää niin valtavia paineita sitä koko ajan yrittääkään.
Ai niin ja mikäli et ole näin tehnyt, niin ihan käytännön vinkki siihen sisääntyöntymisen harjoitteluun: ei kannata suuttua itselleen heti, jos sattuu eikä tunnu mahtuvan. Esim banaanilla työntelin hiljalleen aika pitkään, että sain kunnolla sisään. Jotenkin paikat ehkä rentoutuu, kun aikansa siinä liikuttelee. Ja liukastetta tietysti myös, silloin se ei ole niin justiinsa vaikkei olisikaan kiihottunut. Jos yrittää väkisin itseään "raiskata", tilanne vaan pahenee. (Ja minä todella itsevihoissani silloin joskus mietin, että joku päivä vielä raiskaan itseni ihan vaan siitä vihasta ja kostoksi kykenemättömyyteen :/)
Estoihin ja jännityksiin on varmasti syynsä jo jossain aikaisemmassa elämässä, ja nuo ongelmat (sikäli kuin psyykestä johtuvat) ovat varmasti kytköksissä laajemminkin persoonallisuuden piirteisiin ja ongelmiin. Jos ymmärtää (tai voi edes aavistaa) syitä omiin ongelmiinsa, ymmärtää varmaan myös sen ettei kannata itseään tuomita. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta itse entisenä toivottomana tapauksena ja nykyään kehityskelpoisena voin sanoa, että asiat voivat muuttua.
Mikäli kyse on esim yleisestä seksuaalisesta estyneisyydestä ja/tai ankaruudesta itseä kohtaan, on sitä asiaa hyvä purkaa ensin. Eikä saa pistää itselleen mitään ankaria onnistumisen kriteerejä. Se on yllättävää, miten varovasti sitä joutuu itse itseään lähestyä. Mutta ei ehkä kannatakaan lähteä suoraan millään dildolla survomaan, jos kynnys sen yrittämiseen on korkea.
Kannattaa varmaan tehdä sellaisia asioita, joista pitää tai joista ei ainakaan kärsi. Esim liukastetuilla sormilla tunnustella rauhassa. Pieni jännitys helposti saa aikaan myös pientä kipua, mutta "tositilanteessa" se tuntuu olevan aika pieni juttu ja menee myös aika helposti ohi:) Kunhan nyt ei ihan lukkoonkouristunut ole, väkisin ei toki mitään hirveää kipua vastaan kannata taistella.
Pitkästä virsi kaunis :) Ei todellakaan kannata hypätä junan alle. Asiat voivat muuttua. Voi tapahtua nopeampia muutoksia (esim jos kykenee yhdyntään jonkun kanssa ja saa siitä kykenevyydentunnetta), mutta vähintään yhtä oleellista on se hidas muuttuminen, jossa pitää ehdottomasti olla itselleen armelias.
Taisi tulla tämän palstan pituusennätys vastauksessa. Mutta täyttä asiaahan tuo toki on.
Haluaisin tietää, kerroitko seksikumppaneillesi ongelmastasi vai annoitko vain tilanteen viedä ja pystyitkö kätkemään asian? Miten hän suhtautui ja miten ensimmäiset kerrat sujuivat?
Olen itse myös reilu parikymppinen ja vielä neitsyt. Ei tiukkuuden suhteen, mutta mielestäni oma vartalo ei ole erityisen haluttava, vaikken esim. ylipainoinen ole. Tuntuu, että tarvitsisin rakkautta, luottamusta ja hyväksyntää, ennen kuin kykenen seksiin. Varmasti oikea ihminen on oleellinen asia, mutta miten ihmeessä kertoa tämänikäisenä tuollaisesta itselle vaikeasta asiasta miehelle? Tässä iässä miehet eivät varmasti oleta naisenkaan olevan neitsyt. Saattaa tulla miksi-kysymyksiä, mitä niihinkin sitten voi vastata, koska ei ole järin kiihottavaa, jos ei ole sinut vartalonsa kanssa.. Tiukkuus ja sen aiheuttamat ongelmat ovat tosin ehkä vähän eri asia..
Se, että on neitsyt 20-vuotiaana, ei ole mikään luonnoton asia eikä häpeilyn aihe, päinvastoin.
Itse olin kokematon vielä 24-vuotiaana, ensimmäinen tyttökaverini oli 25-vuotias ja neitsyt. Siitä vain opeteltiin vähitellen tuntemaan toistemme vartaloita ja samalla sielunelämääkin, eikä se mitenkään vaikealta tuntunut, päinvastoin mielenkiintoiselta. Kaikki on paljolti kiinni siitä, millaisen poikakaverin löydät: onko hänellä viisautta ja malttia edetä siinä tahdissa, että pysyt mukana etkä joudu tekemään sellaista, mihin et ole valmis. Mutta toisaalta osaat sitten nauttia seksistä varmaan enemmänkin kuin teini-ikäisenä. Joten kaikki hyvä on sinulla vielä edessäpäin.
Jos minua tarkoitit, niin joo. Ihan ensimmäinen kerta... sanoin vain jotenkin kiertäen etten ole kovin kokenut. Ehkä huomasi etten tosiaankaan ole yhtään kokenut. Se vaan jotenkin lipsahti sillai, ja kännissä oltiin ja niin edelleen. Ei mikään ventovieras mut ei mitään suurempaa juttuakaan ollut koskaan ollut.
Toisen kanssa sitten... oikeastaan annoin vain tilanteen viedä, ja myös halusin. En sen kummemmin kommentoinut mistään ongelmista, eikä hänen kanssaan niitä ongelmia ollutkaan. Toki hiukan estynyt olin ja ujo sikäli etten mitään kovin aktiivista roolia uskaltanut ottaa jne. Mutta tuon toisen miehen kanssa vain jotenkin sujui, oli sellainen tietty kunnioitus alusta asti, ja hänen kanssaan oli helppo olla, myös sängyssä.
Minulla oli myös ennen noita oman vartalon hyväksymisen ongelmia, mutta ei enää sillä tavalla. En nyt ehkä edelleenkään mitään sriptease-näytöstä lähtisi pitämään tai mitään, mutta ei se alastomuus huonoltakaan tuntunut. Aika kummasti siihen vain tottui ja alkoi luottaa itseensä kun homma sujui. Sekin, että ylipäänsä on ollut jonkun kanssa sängyssä jo vaikutti positiivisesti.
Minulle oli ihan hyvä, että lipsahin sellaiseen "1:n yön juttuun". Siitä sai pientä potkua eteenpäin ja luottamusta siihen että en kai sitten niin hirveä olekaan, ja ainakin seksi teknisesti onnistuu jotenkin. Sai niitä päällimmäisiä pelkoja vähän karsittua. En kylläkään suosittelisi harrastamaan seksiä jonkun kanssa vain tuon asian vuoksi. Kyllä siinä helposti kroppakin haraa vastaan, jos ei tunnu siinä tilanteessa siltä että oikeasti haluaa.
Ei kuulosta kovin kivalta. Seksin kun pitäis olla nautinnollinen asia... Sä tarttisit nyt oikeen ihanan miehen joka tukis sua ja jaksais edetä tosi hitaast. Ku toi juttu on varmasti pahentunu vielä lisää sun pään sisäl ku oot siitä niin paljon stressannu :( Juttu on vähän sama ku miesten erektio-ongelmat: mitä enemmän mietit sitä, sitä varmemmin epäonnistumiset jatkuu. Sen selviäminen vie kauan aikaa. Mut ei kannata luovuttaa! Kaikki ongelmat on voitettavis :)
Ei kannata pelätä miehiä sen takia. Ei ne voi yhtäkkiä vaan pakottaa sua seksiin. Kannattaa tutustua ensin ihan rauhas, ja sit kun löydät tosi mukavan miehen ja alat luottaa niin sit kandee kertoo sun ongelmast. Eikä sitä tarvii hävetä: tosi monel on ongelmii seksin kans, kenel minkäkinlaisii...
Mitä jos kokeilisit alkuun pienempää sauvaa? Niitähän saa ihan sormipaksuudesta alkaen. Sen kanssa kun totuttelee ja oppii tuntemaan, niin voi kokeilla hiukan isompaa.
Mul oli tollasia ongelmia nuorempana. Mie vaan ahkerasti masturboin ja etsin taitavia miehiä. Loppu se ongelma aikanaan. luulet et se oli pitkälti psyykkistä. Kun odottaa jotain-(kipua tässä tapauksessa)se toteutuu.