En ymmärrä miksi ihmisten täytyy aina huomautella jos sattuu olemaan raskauden aikana pienempi maha?Ja perään vertailla kun sillä ja sillä on jo niin isomaha yms...ei se aina tunnu kivalta vaikka itseäni ei pieni maha vaivaakaan,minä olen tyytyväinen pikkuruiseen mahaani :)
Toinen on se "eihän sillä väliä kumpi vauva on,kunhan on vaan terve!!!" se lause minua pistää niin vihaksi!!! Oma rakas vauva se on jokatapauksessa!Kaikki lapset ovat samanarvoisia ja yhtä rakkaita!
Toinen on se "eihän sillä väliä kumpi vauva on,kunhan on vaan terve!!!" se lause minua pistää niin vihaksi!!! Oma rakas vauva se on jokatapauksessa!Kaikki lapset ovat samanarvoisia ja yhtä rakkaita!
Vastaukset 16
Vanhimmat
moido. no typerät ihmiset luulevat että mahasta näkee lapsen koon.joka ei todellakaan pidä paikkaansa,minulla oli pieni masu kun odotin ja tyttö oli 3700 ja 52 eli ihan mukavan kokonen...pitäisiköhän olla jaku turvonnut pösilö niin sitten sanottaisiin että ihanan iso masu????heh on muute huomattavasti mukavampi hommailla kaikkee pienen masun kanssa...onnea odotukseen..t.äippä ja neiti 1kk.
Aurinkoista aamupäivää. Mulla alkaa huomenna viikko 38 ja mulla on mukavan pikkuinen vatsa. Jatkuvasti tosiaan saa kuulla että millonkas kesällä se vauva syntyy, kun se tosiasiassa voi syntyä minä hetkenä hyvänsä =). Koko odotus on mennyt tosi helposti ja olen oikein onnellinen pienestä masustani.
täälläkin välillä. Ekassa raskaudesa tosi pieni masu ja nyt toisessa paaaljon isompi, kun vauvoilla suht pieni ikäero eikä vatsalihakset ehtineet timmeiksi siinä välissä. Kumpikin huomauttelu "kauhee, sul on varmaan kaksoset" "onko sulla vauvaa ollenkaan?" joskus loukkaa. Toisaalta, tästä huomaa, et on ihmisiä, joille masu ei kelpaa koskaan ja sitten on niitä, joille se on aina ihana. Kaveri sanoi viimeksi: "sulla on niiiiin ihanan pieni masu" ja nyt "oi miten ihanan iso masu!"
No näkeehän sen sinunkin kommentista miten näköjään ihmiset kokee oikeutetuksi arvostella toisten mahoja ilkeästi. Isompi maha on sitten turvonnut hirveä ällöttävä pösilö. Kuule eikö se ole ihan sama minkä näköiseksi se maha pullahtaa sisältöhän se on tärkein! Jos joillekkin odotus on niin pinnallista että ei ole muuta tehtävää kun arvostella mikä on kaunis maha ja kellä on pieni ja tolla onkin hirveen turvonnut pösilö, niin ei mee kovin lujaa. Katkeruus paistaa läpi kun pitää heti haukkua kun itsellä ei ole sellaista kun jollain toisella.
T. Kauniin ison pystyn jalkapallomasun saanut äiti ja erittäin ylpeä sellainen.
kommentoimaan masua. Kuntoilin salilla ja yks tyyppi tuli sanoon et "hassun näköinen masu kun on noin iso ja oot ite noin pieni.." Luulikohan nyt tekevän mulle hyvänkin mielen?
Eikös siihen vaikuta ruumiinrakenne kuinka isolta se maha näyttää? Joillain se maha kasvaa eteenpäin ja joillain se kasvaa enemmän "sisällä", sellaista olen kuullut. Ja tietenkin ekan odotuksen kohdalla maha ei ole yhtä iso kuin sitten seuraavissa koska iho on kiinteämpi.
"Toinen on se "eihän sillä väliä kumpi vauva on,kunhan on vaan terve!!!" se lause minua pistää niin vihaksi!!! Oma rakas vauva se on jokatapauksessa!Kaikki lapset ovat samanarvoisia ja yhtä rakkaita!"
-Eikös tuo lausahdus juuri tarkoita sitä, että ei sillä ole väliä onko se tyttö tai poika kunhan on terve? Miksi se sinua niin jurppii? Itsehän olet kuitenkin samaa mieltä.
että oli lapsi terve tai ei, niin oma rakas ja arvokas lapsi se on jokatapauksessa!
juuri nämä kaksi kommenttia on sitte raivostuttavia! ja tällä hetkellä varsinki jälkimmäinen kun meidän vauvalla on jotain rakenteellisia muutoksia havaittu. kyllä loksahtaa suut auki ku asiasta ko. kommentin jälkeen mainitsee...tädilläni on myös ihmeellinen tapa suhtautua raskauteeni. kun sanoin että synnytys vähän pelottaa, hän kommentoi siihen että ootpa nauttinu vauvan alulle panostakin ni pukkaa se sit uloski. ja kun kerran pyysin tuolia pukeakseni kengät ni tokas että meillä ei raskaana olevat mitää jakkaroita tarvi ku raskaus ei oo mikään sairaus. myös muita vastaavia juttuja on ollut. onko näille kommentoiville ihmisille tullut joku päähänpinttymä näistä ikivanhoista sanonnoista!?
Voi että ku minullakin olisi pieni maha :) Ois varmaan noita raskausarpia vähemmän... tai sitten ei.
Eli minulla ongelma on ollu päinvastainen. Minulle huomautellaan viikkoihin nähden liian isosta mahasta. Ensin vähän masennuin näistä kommenteista, enkä jaksanut ruveta selittämään että "kyllä tämä neuvolan mukaan on ihan normaali" ihmiselle, joka toitottaa että kun "minun siskon kummin kaimalla oli niin pieni maha, senkään maha ei edes viimeisillään ollu noin iso". So what :) Se onkin MINUN maha.
Kävin synnytysvalmennuksessa ja siellä näin ihmisiä jotka oli raskaana suurin piirtein samoilla viikoilla ja niiden mahat näytti ihan yhtä isoilta kuin minun... että ei se ainakaan enää vaivaa, jos sitten koskaan.
Pari kaveria mulla on joka sanoo joka kerta että aivan ihana tuo sinun maha. Kyllä siitä hyvä olo tulee :)
"Toinen on se "eihän sillä väliä kumpi vauva on,kunhan on vaan terve!!!" se lause minua pistää niin vihaksi!!!"
Miksi? Minusta tuo lause lähinnä tarkoittaa sitä että kunhan se vauva selviää hengissä ja kykenee elämään tässä maailmassa niin kaikki on hyvin. Ei siinä sen kummempaa.
Tarkoitin siis sitä että en pidä kun sanotaan kunhan on terve!Koska aina voi sattua kaikenlaista ja mielestäni kaikki vauvat/lapset ovat yhtä rakkaita ja saman arvoisia oli heillä jokin kehitysvamma tai ei!Tuntuu pahalta jos sanotaan kunhan on terve,jos näin ei olekaan eikö lapsi sitten olisikaan yhtä rakas ja tärkeä?Minulle olisi aivan varmasti,itsellä ei ole nyt tilannetta että epäiltäisiin lapsen mahdollista kehitysvammaa,mutta kuten sanoin aina voi sattua kaikenlaista.
No onko se sitten niin paha asia että sitä ennemmin terveen lapsen toivoo. Kyllä minäkin rakastan tätä lasta ihan yhtäpaljon oli sitten jotain kehitysvammaa tai ei. Mutta totta helvetissä mä toivon että lapseni on kunnossa! Mitä nyt äitinä voisi enempää toivoa kun että oma lapsi saisi syntyä terveenä! Jos se jotain ärsyttää niin vika on sitten täysin omassa hormonitoiminnassa. Juttu on nimittäin niin että kyllä minä sen terveen lapsen mieluummin haluan, tuskin kukaan ajattelee niin että "hälläväliä" ihan sama onko kehitysvammoja.
Tietenkin sitä ihmiset toivottaa että lapsi olisi terve, mikä on mielestäni ihan järkeen käypä asia. Ja tietenkin vanhemmatkin sitä toivoo, vaikka ei se tarkoita sitä, etteikö sitä lasta rakasta yhtä paljon vaikkei terve olisikaan. Kaikkea voi tosiaan sattua ja tapahtua myöhemmässäkin vaiheessa, mutta onneksi synnynnäiset vammat on kuitenkin vielä melko harvinaisia.
kaikki varmasti tervettä lasta toivoo mutta kaikki eivät saa. ja jos se on itsellä tiedossa ja ihmiset toitottavat lapsen terveyttä niin kyllä varmasti tulee paha mieli ja tunne että eikö lapsi ole samassa arvossa kuin terveet...aattelisin.
Kyllä se varmaan vaikuttaa asiaan miten kukin tämän sanonnan ymmärtää. Minä en yhdistä vammaisuutta siihen että onko terve lapsi. En siis tuossa lauseessa käsitä, että jos lapsi ei ole terve, sillä tarkoitetaan vammaisuutta.
Voin tosin sanoa, että toivon kyllä myös sitä että lapsi ei ole vammainen jo ihan sen lapsen oman onnellisuuden takia. Ja varmasti tulisi olemaan suuri järkytys ja pohdinnan paikka jos lapsi vammaisena syntyisi.
mutta itse en ainakaan ota nokkiini jos joku siitä mainitseen. Mieluummin näin päin. Itsellä alkoi vastikään rv 39, voin vetää koiran kanssa pitkiä lenkkejä, omat takit mahtuu vielä päällä (vähän toki kirraavat), mahaan ei ole vielä ilmestynyt yhtään raskausarpea ja juuri kävin kaupassa pyörällä (okei, tökki ne polvet tähänkin mahaan ihan riittävästi, saapi olla mun pyöräilyt poljettu siihen asti, että muksu tulee ulos). Kukaan ei kuitenkaan ole sanonut mahan pienuudesta ilkeyksissään, ainoastaan toteamuksena. Ja pääasiahan on, että mukelo kuitenkin on normikokoinen.
Tuohon "pääasia että lapsi on terve" -toteamukseen voin kyllä osin yhtyä. Itse ehkä omaan päähän olen laittanut sen muotoon "pääasia, että lapsi on elävä". Eli sillä nyt tarkoitan sitä, että ajattelen sen verran itsekkäästi, että jos se minusta olisi kiinni, mieluummin haluaisin pahastikin vammaisen lapsen elävänä kuin kuolleena. Lapsen menetystähän kun ei kenellekään soisi. Toki ihan rehellisesti, tietenkin toivon, että lapsi olisi täysin terve ihan omalta, mutta ennenkaikkea lapsen kannalta, mutta se mikä meille annetaan otetaan ilolla kuitenkin vastaan. Mutta toisaalta tämäkin toteamus kuuluu niihin, mitä nyt vaan on raskaanaolevalle tapana sanoa. Silläkään ei tietenkään ole tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa tai vihjata, että vammainen lapsi olisi yhtään vähemmän tervetullut sukuun.
isostakin masusta.
Eikä sekään tunnu kivalle.
Koitetaan kestää...