Olen syönyt kolmea erilaista lääkettä nyt viimeiset kaksi vuotta eikä tilanteeni ole muuttunut miksikään. Viimekerralla sitten psykologillani otin puheeksi sen että lopettaisin lääkkeiden oton koska ei niistä ole mitään hyötyä, rahaa menee niihin turhaan. Psykologi alkoi heti saarnaamaan ja sanoi että en saa lopettaa ja läpä läpä läpää...
Minua suututtaa se että hän komentelee minua että minun pitää syödä näitä lääkkeitä. Eikös lääkkeiden syöminen ole lopulta minun päätettävissäni ja jos en halua syödä niitä niin sitten en syö?
Minua suututtaa se että hän komentelee minua että minun pitää syödä näitä lääkkeitä. Eikös lääkkeiden syöminen ole lopulta minun päätettävissäni ja jos en halua syödä niitä niin sitten en syö?
Vastaukset 7
Vanhimmat
lääkäri? Ellei, asia ei hänelle kuulu, lääkitys sovitaan aina lääkärin, tässä tapauksessa psykiatrin kanssa.
miten kukaan voisi avohoidossa PAKOTTAA SYÖMÄÄN lääkkeitä?! Pakkohoidossa tilanne on toinen. Antaa psykologin saarnata. Miksi muuten ylipäätään hänelle kerroit asiasta?
ei KUKAAN voi sinua pakottaa syömään lääkkeitä.
Oma parantumiseni sai aikoinaan hyvän alkusysäyksen, kun päätin itse, etten halua syödä lääkkeitä, joista ei ollut mitään hyötyä, vain haittaa.
Siinä psyyke vahvistuu, kun uskaltaa pitää oman päänsä eikä ole tahdoton olio, jota muut määräilevät. Monet ammatti"auttajat" nauttivat vallankäytöstä, ja asiakaskunta on yleensä hyviä alamaisia. Tässäkin tapauksessa kuulostaa, että psykologi (jolla ei ole edes lääketiet. koulutusta) vain toistaa vanhaa mantraa: "lääkkeitä ei saa lopettaa omin päin", "lääkkeet on syötävä, kun lääkäri on ne määrännyt". Hoh-hoijaa.
Pidä vain pintasi. Perustele LÄÄKÄRILLE, miksi haluat lopettaa lääkityksen. Fiksu tyyppi laskee sopivan "vieroittautumisaikataulun. Kerrasta poikki -tyylinen lopetus ei useinkaan ole hyväksi.
Jos lääkärisi (joka lääkkeet määräsi) "käskee" sinun jatkaa läkitystä --> vaihda lääkäriä.
Mikä antaa sinulle oikeuden tohtoroida asiasta?
Olipa psykologilla lääkärin koulutusta tai ei, mielenterveysongelmien hoitoon heidät kuitenkin on koulutettu. Ja siinä ei sinun tapaistesi puoskareitten kannata yrittää pistää paremmaksi.
En ole lääkäri itsekään, mutta tapani mukaan olen perehtynyt masennuksen syntyyn ja hoitoon aika perusteellisesti.
"Siinä psyyke vahvistuu kun uskaltaa pitää oman päänsä, eikä ole tahdoton olio, jota muut määräilevät" . Ihan järkyttävää luettavaa. Ota nyt hyvä hölmö selvää asioista, ennen kuin suollat moista paskaa sinällään asialliselle palstalle. Tietänet, että masennuksessa on kysymys ihan fyysisestä sairaudesta, häiriöstä aivokemiassa. Ilman lääkehoitoa sitä ei saa edes tahdon voimalla kuntoon. Myöskään lääkehoidon lopettamista ei pidä tehdä ilman lääkärin valvontaa ja ohjeistusta.
Pidän täysin vastuuttomana lähteä antamaan lonkalta puppugeneraattorista suollettuja ohjeita. Ellei sulla ole mitään järjellistä sanottavaa, pliis, mene saarnaamaan vaikka Helsingin Kauppatorille. Mutta älä tule tänne jakamaan neuvojasi, tyyliin "monet ammattiauttajat nauttivat vallankäytöstä..." Paha itsetunto-ongelma näyttää vaivaavan, mutta älä siirrä sitä aloittajaan. Kuten sanottu täysin vastuutonta. Ammattiauttajat tekevät työtään viran puolesta ja heidän toimiaan valvoo melkoinen koneisto. Valitettavasti teidän puoskareiden toimia valvoo ainoastaan valpas nettiraati, jonka yksi jäsen tässä tuomitsee kirjoituksesi alimpaan hornan kattilaan. Häpeä!
"Tietänet, että masennuksessa on kysymys ihan fyysisestä sairaudesta, häiriöstä aivokemiassa."
Minä en ainakaan tiedä. Onko tuota koskaan todistettu?
EI.
olen samoin pohtinut, kuin sinäkin. Toisaalta itsetuhoisuuteni on lääkkeiden myötä vähentynyt, mutta väsymys on sanoinkuvaamatonta. Voin nukkua 10-12 tuntia yössä ja päikkärit 2-3 tuntia päälle. Mitään ei tunnu jaksavan. No mä olen ollut kyllä muuten lääkkeisiin tyytyväinen. Tämä väsymys vain vie hermot!
Mä vähensin oma-aloitteisesti annostusta pikkuhiljaa, mut oli pakko nostaa, kun ahdistus palasi.
Lääkkeitähän kannattaa tietysti kokeilla erilaisia. Keskustele lääkkeet määränneen lääkärisi kanssa.
Istuppa nyt pyrtöllesi. Tässä tulee pikkasen ajatuksia.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta luulen, että suurin osa näillä sivuilla on nuoria. Nuorten mielipiteitä ei missään hoidoissa juurikaan huomioida. Sinun on siis vaikea saada ääntäsi läpi, mutta sinun täytyy taistella itsesi takia.
Jos psykologisi ei anna lopettaa lääkitystä niin puhu lääkärillesi, sillä lääkäri määrää lääkkeet. Kerro lääkärille ja psykologille että lääkkeet eivät tehoa. Uskon tosin että sen olet jo tehnyt.
En tiedä taustaasi tai muutakaan ja en tiedä kuinka tärkeää lääkitys on tapauksessasi, mutta sinulla ei itselläsi ole mitään varmaa apukeinoa lääkkeiden tilalla niin älä lopeta vielä vaan nyt vaatamalla vaadit kunnon lääkityksen, tehokkaan lääkityksen joka toimii.
Olen itse joutunut tilanteeseen että kiistelin terapeuttini kanssa ja hän vaati minulta asioita joihin en ollut valmis ja tämä aiheutti täydellisen pantti tilanteen.
Tiedän, että tämä ei ole mikään uskispiirin keskustelu, mutta tahdon kuitenkin kertoa sinulle jotakin koska koen, että siitä voisi olla apua.
Minä olen uskovainen mies. Minä sain apuni Herralta. Huusin Jumalan puoleen että nyt sinä autat, sillä tässä maailmassa ei ole mitää joka voisi minua auttaa Siihen hetkeen jätin terapian ja lääkkeet ja siitä lähti minun tervehtymiseni.
En tiedä oletko koskaan näitä uskon asioita pohtinut mutta tahdon kertoa, että Jeesus rakastaa sinua ja hän voi parantaa sinutkin jos vain otat hänen rakkautensa vastaan.
Voimia ja taistele.
P.S. Psykologit , lääkärit jne. ovat vain ihmisiä ja voivat erehtyä ja vaikka luulevat osaavansa kaiken niin he tekevät todella paljon suuria virheitä jphtuen paljolti siitä etteivät ensin tutustu potilaaseensa kunnolla.