Sanotaan näistä esim. sukutiloista seuraavaa.
On tytär jolle saatava mies. Rakkautta vai käytännöllisyyttä. Kuka tietää.
Mielestäni enemmänkin mammonan/materian palvontaa sekä ilmaisen piian ja rengin metsästystä.
Miksikö pitä mennä nykyaikana naimisiin?
Saadaan se tuleva siippa sidottua siihen sukutilaan jne.
En voisi koskaan kuvitella alkavani uhraamaan omaa elämääni toisen omaisuuden laskelmoivaan kartuttamiseen totaali avioehdolla.
Tällä palstalla on näitä paperien laatijia joiden sydämen paikalla on tiiliskivi ja pään paikalla kassakone.
Itse en koskaan suostuisi siihen ettei koskaan ole muuta yhteistä kuin työtä.
Mielestäni ihminen joka suostuu avio ehtoon on täys idiootti
On tytär jolle saatava mies. Rakkautta vai käytännöllisyyttä. Kuka tietää.
Mielestäni enemmänkin mammonan/materian palvontaa sekä ilmaisen piian ja rengin metsästystä.
Miksikö pitä mennä nykyaikana naimisiin?
Saadaan se tuleva siippa sidottua siihen sukutilaan jne.
En voisi koskaan kuvitella alkavani uhraamaan omaa elämääni toisen omaisuuden laskelmoivaan kartuttamiseen totaali avioehdolla.
Tällä palstalla on näitä paperien laatijia joiden sydämen paikalla on tiiliskivi ja pään paikalla kassakone.
Itse en koskaan suostuisi siihen ettei koskaan ole muuta yhteistä kuin työtä.
Mielestäni ihminen joka suostuu avio ehtoon on täys idiootti
Vastaukset 28
Vanhimmat
on parempi avioerotilanteessa lähteä tyhjin käsin, kuin vaatia ehkä satoja vuosia samalla suvulla ollutta tilaa jaettavaksi. Kaltaisesi kirjoitustaidoton (yhdyssanat) idiootti tuskin tulee koskaan puolisoa saamaankaan, joten älä huolehdi. Fiksut hoitavat raha-asiat kuntoon ennen häitä. Raha ja rakkaus pitää aina erottaa toisistaan.
Oliko oikein kirjoitusvirhe???
Oletko sinä varma ettei ollut tarkoituksella kirjoitettu erilleen??
"on parempi avioerotilanteessa lähteä tyhjin käsin"
Juu tarkoitus on päivänselvä.
Mistä kaltaisiasi sikiää.
Sinulle reppanalle johon alkuperäinen kolahti näemmä todella pahasti niin tiedoksi seuraavaa.
Lapsia ja lastenlapsia kymmeniä yhteensä.
Rakkautta ja huolehtimista paljon.
Omaisuuttakin jonka molemmat tunnemme yhteiseksi on kyllä kertynyt vuosien mittaan.
Eipä kukaan juttele selän takana kummastakaan toisen olevan vain ilmainen piika tai renki.
Jatkakaa samaan malliin vain, hyvät jatkot.
Joskus ajattelin ettei suomessa ole sosialistista kaiken jakavaa järjestelmää mutta kyllä on.
Täysin kommunismivaltion perinteitä nämä maataloustuet.
Sitähän se käytännössä on, MINUN rahojeni jakamista lantalaisille.
Ehkä peräti olet emäntä??
Millaisen motivaation kuvittelet jollain olevan tehdä työtä elinikänsä vieraan suvun omaisuuden kartuttamiseen ja hoitamiseen.
Katkeruus varmasti nostaa päätään jossain vaiheessa.
Rakkauden nimissä tapahtuvaa toisen elämän riistämistä varsinkin jos kyseessä on totaali ehto kuten yleensä asian laita on.
Kuten sanottu niin ilmaisia piikoja ja renkejä sekä lisäksi helvetin tyhmiä.
Eti nyt kakara lisää kirjoitusvirheitä aikas kuluks.
Olen täysin samaa mieltä. Rahaa ja rakkautta ei pidä sekoittaa toisiinsa.
ettei saa puhua asioista joita ei ole kykenevä käsittelemään.
Puhukaa te kassakoneet vain rahasta, muuhun olette liian kylmiä.
Moni avioliitto jossa on totaaliehto päättyy kyllä toisen tultua järkiinsä ja huomattuaan täyden kusetuksen.
Älkää te kassakoneet puhuko rakaudesta mitään.
Onko kivaa käyttää toista ihmistä hyväkseen koko elinikä.
Minulla on toisessa avioliitossani avioehtosopimus, joka sulkee vaimoni avio-oikeuden talooni, mökkiini yms.
Tein testamentin, jolla vaimoni saa kuolemani jälkeen asuttaa taloani ja mökkiäni kalusteineen halutessaan vaikka kuolemaansa asti, jos asiat noin päin menevät.
Maksan kaikki taloon ja mökkiin liittyvät laskut ja yli puolet ruokamenoista.
Tuskinpa vaimoni tuntee itsensä kovin suuresti hyväksikäytetyksi, varsinkin, kun hän jo hyvissä ajoin ennen avioitumistamme sanoi, ettei halua mitään lapsilleni kuuluvaa.
Näissä liitoissa on aina järkevää tehdä avioehto.
Tässä nyt on tapetilla tämä totaaliehto heti avioliiton alusta.
Jossain vaiheessa nämä ilmaiset piiat ja rengit jos nyt yleensä täyspäisiä ovat niin nostavat kytkintä.
Luvataan tehdä avioehtosopimus heti avioitumisen jälkeen, mutta ei sitten tehdäkään. Voi käydä niin, että valmis sopimus on revittävä, kun kolmas osapuoli sanoo, ettei sellaisia sopimuksia tehdä.
Nimimerkki: Kokemusta on, ja kalliiksi tuli, mutta elämäähän tämä vain on.
Avioliitto ja ehto, kolmas osapuoli???
Aikuinen lapsi???
Nyt ei mää jakeluun.
Lisäksi erotessa jakoon ei mene yhtikäs mitään jos toinen osapuoli toimii noin ja itse ei viivyttele asian korjaamiseksi.
Noh... on näillä palstoilla saanut lukea myös useita kirjoituksia missä "hyväksikäytetty" ei suinkaan ollut avioehdollisessa avioliitossa elänyt vaimo kuka tuli "erotetuksi" ... vaan se kiltti, tietämätön, ja ahkera mies kuka piti huolta että kassakoneessa oli varallisuutta, tai jota siellä oli huomattavasti jo ennen "papin aamenta".
Ja sitten tuli ero, ja poru siitä .. että millä oikeudella kaikki menee osituksessa jakoon.
Mustavalkoisuus paistaa tässäkin ketjussa. On tilanteita missä avioehto voi olla kohtuuton, ja tapauksia missä avioehdoton ositus (joskin laillinen) on varmasti epäoikeudenmukainen.
Kannatan avioehtoa, joka laadittu niin, että sopii molemmille ja on oikeudenmukainen. Sitä voidaan muuten myös muuttaa avioliiton aikana ... mikä tuskin vaiekata jos puolisot ymmärtävät mistä edes on kyse.
Hän oli se kolmas pyörä.
En silloin nuoruudessani ollut oikein perillä asioista. Nettipalstojakaan kun ei ollut.
Avioehtosopimuksen myöhempi tekemättä jättäminen menee paljolti sen piikkiin, että liiton kestoon on uskottava. Sitten, kun liitto alkoi rakoilla, mitään sopimusta ei voinut enää tehdäkään.
Eli exäsi oli vampyyrin jälkeläinen joo.
Kerroin tyttärelleni avioehtosopimuksestamme eromme jälkee. Äitinsä sanoi, että eihän sitä rekisteröity. Sopimus on kuitenkin sopimus, ja reilulla pelillä siitä olisi pidetty edes osittain kiinni.
Asiasta Suomen laki on hyvin yksiseliteinen... avioehto ei ole pätevä, ellei sitä ole rekisteröity maistraatissa. Tietenkin "piirongin laatikossakin" olevaa ehtoa saadaan noudattaa jos puolisot niin tahtovat ... kai siihen jokin moraalinen velvoitekin olisi, mutta juridista ei ole.
mm. yämän vuoksi avioehtoa pohtivien olisi syytä poiketa juristin juttusilla, menee todennäköisemmin oikein, ja saavat sellaisen ehdon millaista olivat ajatelleet.
kohta eläkevuosia viettämään siirtyvä kaupunkilainen. Olen silti nähnyt, miten sukutila on jouduttu myymään kun kaupungista tullut emäntä on vaatinut erotilanteessa ositusta. Isäntä oli todella katkera ja kirosi itseään, kun ei ollut ponnekkaammin vaatinut avioehtoa. Ex-rouva eleli mukavasti, mutta mies ratkesi ryyppäämään menetettyään käytännössä kaiken ja lisäksi hän suri sitä, että menneiden sukupolvien työ valui hiekkaan. Revi tästä!!! Nyt sopii miettiä uudelleen sitä avioehtoasiaa. Monestihan appivanhemmat laittavat testamenttiinsa ehdon siitä, että lasten aviopuolisot eivät saa periä senttiäkään. Taustalla on juuri halu pitää suvun omaisuus kasassa.
Sukutilat ovat viime vuosikymmenellä vaihtaneet vilkkaasti omistajaa.
Minunkin alasajettu kotitilani on vanha sukutila. Näillä näkymin se pysyy lähes kokonaisuudessaan minulla, mutta lapseni eivät siitä piittaa. Myyntiin menee varmasti, kun minusta aika jättää. Sellaista elämä on.
omaisuutta...joo.
Vaimo teki aivan oikein.
Näillä suvuilla oli tapana naida ennen
suoraan suvusta, jäljet näkyy vieläkin.
Suurta on mammonan palvonta joo.
Suku sitä ja suku tätä...SAIRASTA.
muutakin elämässä kuin typerä sukutila josta pitää kiinni kynsin hampain.
Vaikka lainarahalla kituutetaan mutta ei luovuta.
Sitten uusi sukupolvi pistää lihoiksi kuitenkin.
Ei ne monumentteina tule säilymään.
Sairautta ja tautia on monenlaista joo.
Yllättävän nopeasti tuo esi-isien raadannan tulos kutistuu pelkäksi rakennuksia ympäröiväksi tontiksi. Usein ei jää rakennuksiakaan, jos jälkipolvi asuu muualla.
juuri ideana näissä avioehdoissa. Oma suku tehköön paikalle mitä lystää, kunhan avioerossa ei tarvitse alkaa paikkaa väkisin myymään vieraille, tai ottamaan järjetöntä lainaa jotta voi maksaa ulos ihmisen jolla ei ole ollut paikan hankintaan osaa eikä arpaa.
esimerkiksi 35 vuoden kunnossapito työstä.
Jos tulee erimielisyyksiä ja näytetään ovea.
Aioeroon kun ei tarvita nykyään mitään perustelua.
Kun tässä kesustelussa nyt pyritään erottamaan raha ja rakkaus, niin silloinhan on toimittava näin:
Ilmaiseksi piiaksi tai rengiksi ei ole tarpeen ryhtyä (edes kaupunkiavioliitossa), vaikka totaaliavioehto olisikin päällä. Jos pelaa kortit oikein...
Esim. Jos miehellä on tila/talo, johon nainen asettuu avioliittoon, niin siitähän sitten mies maksaa vaimolleen työpanoksesta (kodinhoito, lastenhoito, tilan työhön osallistuminen yms) KÄYPÄÄ PALKKAA RAHALLA, josta vähennetään kohtuulliset asumis- ja ruokakulut vaimon osalta. Ja mies hoitaa tässä tilanteessa luonnollisesti sitten kaikki kodin/tilan kulut. (Jos ja kun lapsia syntyy, nostavat ne luonnollisesti perheen menoja, mutta myös tyypillisesti sitä vaimon työpanosta, jolloin hänen palkkansa nousee. Ja tästä korotetusta palkasta hän osallistuu 50%:lla lasten menoihin.)
Tienaamansa rahat vaimo sitten sijoittaa miten tahtoo vaikka omille nimilleen ostamaansa asuntoon. Se on sitten sitä hänen kiinteää ja karttuvaa omaisuuttaan.
Ja kyllä tämä käytäntö on sovellettavissa kaupunkiliittoihin, jos totaalinen avioehto on päällä. Kun monesti käy niin, että mies sijoittaa rahansa kiinteään omaisuuteen ja vaimon tulot uppoavat siihen "tuottamattomaan ja omaisuutta kerryttämättömään" arjen pyöritykseen. Eron tullessa on vaimo sitten tyhjän päällä ja miehen omaisuus on karttunut huimasti!
Siispä tämä "avioehdollinen-avioliittomalli" tietysti saattaa vaikuttaa hieman oudolta, mutta tänä päivänä se toimii. Entisinä aikoina pysyttiin liitoissa, joten myös epätasaiset omistussuhteet tai työpanos jakautuivat omaisuuden kautta tasapuolisesti molempien puolisoiden hyväksi. Tänään ei enää ole niin, koska eroviikate heiluu ahkerasti.
Nykyisin hyvin harva nainen jää kotirouvaksi, asui hän sitten maalla tai kaupungissa. Moni maatilan emäntäkin käy töissä tilan ulkopuolella ja tienaa itse omat rahansa.
Aivan. Juuri näin on asia, mutta se ei mitenkään muuta tuota yllä esitettyä "yksinkertaista ratkaisua".
Vai ajatteletko, että se omat rahansa tienaava vaimo sitten laittaisi ne rahat perheen ruoka-, vaate- ja muihin kodin menoihin ja taas miehen kiinteä omaisuus kasvaisi hänen sijoittaessaan omat rahansa esim. kiinteistöön tms? Ja lisäksi mies saisi ilmaisen lastenhoitaja-kodinhoitaja-tilan työntekijän. Heh.
Ensiksikin, tietenkin sinulla on oikeus olla allekirjoittamatta minkäänlaista avioehtoa.
Ja toisella on oikeus olla avioitumatta, ellei avioehtoa tehdä.
Hyvin yksinkertaista.
Nykyään 30% aviopareista näkee asian toisin kuin sinä. Ja loput 70% oletettavasti tietävät ja ymmärtävät mitä avioehdoton avioliitto merkitsee MAHDOLISESSA avioeroatilanteessa.
Ei ainakaan minulla ole mitään "narinaa" jos kaksi ihmistä päättävät avioitua ilman avioehtoa, se täysin heidän vapaa valinta.
Säälittäväksi kuvio menee silloin, jos avioeron sattuessa "ruikutetaan" ettei ymmärtänyt avio-oikeuden tarkoittavan sitä tai tätä. Silloin myöhäistä rypistää kun on jo housuissa.
Ellet satu tietämään, avioehtoja on monenlaisia ... kuvaamassasi tilanteessa voitaisiin avioehdolla rajoittaa avio-oikeutta vain ennen avioliittoa hankittuun tai saatuun omaisuuteen. Muitakin mahdollisuuksia on estää "hyväksikäytön riski" tai "epäoikeudenmukaisuus" toista kohtaan.
Lopuksi, ei avioehto estä millään lailla sitä, etteikö puolisoilla voisi olla yhteistä omaisuutta ... esim. talo jonka molemmat omistavat ja mihin otettu yhteistä velkaa mitä yhdessä maksetaan.
Entäs jos sukutila kyllä on,mutta ei ole karjaa tai maita ei viljellä jne? Vieläkö väität,että puolison tarvitsee rengiksi/piiaksi?
Kyllä raha-asioista huolehtivatkin menevät naimisiin rakkaudesta. Tunteettomuudesta on ihan turha syyttää.
ja tuleva emäntä suostuu siihen niin jospa emäntä käy kodin ulkopuolella työssä, sijoittakaoon palkkansa esim. asuntoihin. Sen verran voi osallistua yhteisiin kustannuksiin että makasaa puolet ruokakuluista. Isäntä kartuttakoon omaa omaisuuttaan.
Toiseksi , eivät appivanhemmat testamentissa voi määrätä maatilojen kohdalla että lasten puolisot eivät saisi mitään. Yleensä tehdään sukupolvenvaihdos, isäntä maksaa osuudet sisaruksilleen ja osuuden tai asunnon vanhemilleen jotka muuttavat pois tilalta. Eli isänstä toisin sanoen ostaa oman työpaikansa.
Näin yleensä mutta ei tietenkään aina