Onko kokemusta???

Nykyisin on niin paljon yhden huoltajan lapsia, että isän ja äidin kanssa asuvat alkavat olla niitä "erilaisia".

kyllä toinen vanhemmista osaa pilata lapsen siinä kuin yksinäinenkin ihminen jos niikseen tulee. Toisaalta taas yksin voi onnistu avaikka kuink aloistavasti vaikka olisi vaikeuksiakin matkassa jne.

Kyllä se on lopulta ihan persoonasta kiinni; siis kasvattajan ei lapsen..

Totta on, että joku miesmalli olisi hyvä olla olemassa, mutta siihen riittää vaikka joku sukulaismies tai isovanhempi. Ei sen tarvitse olla aina kotona ja tietyn okäinen jne. Ja kumpikin kaipaa sitä miestä yhtä paljon (äiti ja..) pojat ja tytöt.

Yksinhuoltajia on maa pullollaan eikä se etävanhempi monasti ole missään kasvatusvastuussa lapsestaan vaan päinvastoin vesittää kaiken. Ihmisisä niistäkin lapsista tulee ainakin useimmiten eikä ne perheolot parantaisi varmaan yhtään tilannetta vaikka vanhemmat olisi yhdessäkin. Voipi siis olla, että yksi vanhempi on todella parempi kuin huonot kaksi. Joka junaan on kuitenkin matkaajia?

Monastihan sanotaan että yksinäisen lapsen tuntee ja se kyllä pitää paikkaansa aika pitkälti. Se taas on kiinni lasten lukumäärästä eikä vanhempien. Yhdestä lapsesta tulee aikuisten suuremmassa seurassa pikkuvanhoja tai oikeita diivoja tai sekä että, mutta monta vaaraa siinä on kun on ainokaisesta kyse ja muiden lasten seura ei ole automaatio eikä jakaminen ja toisten huomioiminen jne kotona.