Serkkuni sai vähän aika sitten suloisen poikavauvan, jota tosin en ole edes nähnyt vielä. Eilen samainen serkku soitti ja kysyi haluaisinko ryhtyä lapsen kummiksi, kun poika tarvitsisi vielä kummin. Perhe ei kuulu kirkkoon ja serkkuni teki selväksi ettei kristillistä kasvatusta tarvitse alkaa tekemään. Itse olen uskossa ja mietin sitäkin että voiko krititty olla ateistiperheen lasten kummina.
Koen myös olevani todella nuori koko kummihommaan, etenkin kun en ole koskaan ollut mitenkään yli-innokas lasten suhteen. Pikemminkin jätän ne touhut muille. Kummius tuntuu suurena vastuuna ja se kuitenkin kestää koko elämän, enkä tiedä olenko kuitenkaan sellaiseen valmis. Kunnon kummin kuitenkin täytyisi olla läsnä lapsen elämässä ja lahjatkin siihen kuuluu ja niihin en todellakaan pysty panostamaan ilman viikkorahaa. Joten rahalliselta puoleltahan kummina olisi oma äitini. Koko kummiasia tuntuu ihan liian sekavalta itselleni enkä tiedä suostuakko vai ei. Kuitenkin tällainen ehdotus on jo itsessään suuri kunnia.
Koen myös olevani todella nuori koko kummihommaan, etenkin kun en ole koskaan ollut mitenkään yli-innokas lasten suhteen. Pikemminkin jätän ne touhut muille. Kummius tuntuu suurena vastuuna ja se kuitenkin kestää koko elämän, enkä tiedä olenko kuitenkaan sellaiseen valmis. Kunnon kummin kuitenkin täytyisi olla läsnä lapsen elämässä ja lahjatkin siihen kuuluu ja niihin en todellakaan pysty panostamaan ilman viikkorahaa. Joten rahalliselta puoleltahan kummina olisi oma äitini. Koko kummiasia tuntuu ihan liian sekavalta itselleni enkä tiedä suostuakko vai ei. Kuitenkin tällainen ehdotus on jo itsessään suuri kunnia.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Joten kysyisin olenko liian nuori tähän tehtävään. Mitään mielipiteitä tai muuta tietoa kummiudesta?
jos oikein laskeskelin niin riparin oot käyny joten sen puolesta kyllä pääset, paitsi taitaa vielä olla niinkin kun tuleva kummilapsesi(?) ei kuulu kirkkoon niin tuollahan ei sinänsä taida olla väliä ootko riparia käyny vai et. meille syntyi juuri helmikuussa tyttö eikä myöskään kirkkoon liitetä(itse kuulun, mies ei) ja kummeiksi ollaan pyydetty jo yhtä joka ei myöskään kirkkoon kuulu.
Tuosta oletko liian nuori tehtävään: mun mielestä et ole. oothan jo15-16w. ja kun ei mitään kirkollista kasvatusta kaivata(niin muistaakseni mainitsit ed.viestissä)niin mikä olisi esteenä? eihän se kuitenkaan tarkoita sitä että olisit ihan pääasiallisena kasvattajana.
siskollani on kummilapsi ja heillä se menee vaan yksinkertaisesti niin että siskoni tietty käy kyläilemässä siellä ja ostaa tietty synttäri ja joululahjoja. ei mitään sen kummempaa.
mun mielestä olet jo tarpeeksi vanha kummiksi :)
et välttämättä ole liian nuori kummiksi, mutta tuon kuvailusi perusteella en ymmärrä miksi suostuisit.
Viestistäsi kuitenkin välittyi sellainen kuva, ettet ole halukas hoitamaan kummin velvollisuuksia. Olet miettinyt hyvin kypsästi asiaa, kun totesit, että se olisi kuitenkin äitisi, joka joutuisi lahjat ym rahoittamaan. Ja kummiuteenhan kuuluu paljon muutakin kuin lahjojen antaminen esim. lapsen tukena oleminen.
Jos et kerran edes ole kiinnostunut lapsista, niin sinuna jättäisin homman jollekin muulle. Tuskin lapsen vanhemmat loukkaantuvat kieltävästä vastauksesta, kun kerrot sen hienovaraisesti ja kiität kunniasta.
vielä... Eli muutenkin ihmetyttää se, että miksi he TARVITSEVAT kummeja lapselleen, jota ei edes kasteta: "kysyi haluaisinko ryhtyä lapsen kummiksi, kun poika tarvitsisi vielä kummin. Muutenkaan tuo pyyntötapa ei kuulosta kovin imartelevalta eli siis siltä, että he haluaisivat juuri sinut kummiksi.
Oletko kysynyt, mitä he kummilta odottavat, jos kerran kristillistä kasvatusta he eivät halua? Ja miksi he ylipäätään tarvitsevat vielä kummin? Kun kristillisessä kasteessahan kummeja täytyy olla väh. kaksi, mutta ilman kastetta ei mitään sääntöjä tietenkään ole. Ja periaatteessahan et olisi "oikea" kummi lainkaan.
Jos et tajua että ilman uskontoakin on kummin tarvetta lapsella, pieni lapsi tarvitsee tukea, ja "isosiskoa" vaikkei uskontoa tarvitsisikaan.
Sinun ajattelutapasi uskontosi kera ei ole ainoa oikea. (Itse asiassa se on ahdistunut).
Lapsella kun lapsella on melko samat tarpeet ihan uskonnosta riippumatta.
Ja itse asiassa nuori kummi on lapselle todella ihanteellinen, heti ei tarvise hommaa niin vakavasti ottaa, mutta lapsen kasvaessa tämäpä kummi ymmärtääkin lasta paremmin, koska on lähempänä sukupolvien välistä kuilua.
On kiva käydä puuhamaassa/teatterissa/muutoin toimia yhdessä kumminsa kanssa, jopa koulunkäynnistä hän (tuoreessa muistissa) ymmärtää enemmän.
Ainakin meillä tälläinen järjestely on todella toiminut. Ja hyvin. (Olen toki maksanut kumminkin osallistumis maksut kyseisiin tapahtumiin)
Ja Kyllä hän on ihan oikea KUMMI, sanoit sinä mitä tahansa. Se ei hänen arvoaan alenna.
juttu ja sillä selvä. Jos ei kuulu kirkkoon ei voi olla kummi.
että joku saattaisi vetäistä herneet nenään..:)
Tiedän kyllä, että minun ajattelutapani tai uskontoni eivät ole ainoita oikeita. Se nyt vaan sattuu olemaan ihan puhdas fakta, että ei voi olla KUMMI, jos ei kuulu kirkkoon.
Voi olla tietysti luottoaikuinen tai muu vastaava, mutta ei voi ottaa noin vaan toiselle uskonnolle kuuluvaa termiä itselleen. Eli puhuin nyt nimenomaan tästä "kummi" sanasta. Mielestäni kaikki lapset ilman muuta tarvitsevat tärkeitä ihmisiä elämäänsä, ja ns. luottoaikuinen on varmasti yhtä tärkeä kuin kummi. En sitä sanonutkaan.
Ja alkuperäisen ei mielestäni kannata ryhtyä "kummiksi", jos hän ei halua. (en tietenkään tiedä haluaako vai ei) Tai ainakin kannattaa pyytää lupa omalta äidiltä, että haluaako hän maksella kummilahjat ym. Ja jos alkuperäinen itse on kovin uskonnollinen, niin silloin ainakin melestäni olisi hyvä kieltäytyä, jos elämänkatsomukset eroavat suuresti.
Haist sitä itseään! Juu!
Ompa ahdistavaa luettavaa! PÖLÖ!
Eivät tule loukkaantumaan.
Kunhan ovat itse ensin käyneet papin pakeilla ja saaneet kuulla totuuden: heidän lastaan ei kasteta, koska vanhemmista kumpikaan ei kuulu kirkkoon.
Ei siis tule kastajaisia eikä tarvita kummeja.
"kun tuleva kummilapsesi(?) ei kuulu kirkkoon niin tuollahan ei sinänsä taida olla väliä ootko riparia käyny vai et"
Millaista väärää tietoa täällä jakelet? Tuossa oli jo kaksi virhettä:
- vain konfirmoitu kirkon jäsen voi toimia kummina, rippikoulu on siis pitänyt käydä. Sen sijaan ikä ei ole este: konfirmoituhan on yleensä 15-vuotias!
- kun tulevan kummilapsen vanhemmista kumpikaan ei kuulu kirkkoon, niin ei tule kyllä pappia eikä kastajaisiakaan. Eikä voi olla kristillisiä kummejakaan.
Jos ette Atte Ateistia usko niin kysykää seurakunnastanne.
Sinusta tulee vuosisadan paras kummi. Uskot vain itseesi, olet vähän paikalla lapsen elämässä.
Kummius ei ole rahasta kiinni.
Eivät he sinua rahan takia kummiksi valinneet. Vaan siksi että olet kiva ja reipas tyttö.
Minunkin esikoiseni kummi oli juuri 16 täyttänyt.
kummi juttu on sellainen luottamus tehtävä että ei siitä oikein voi kieltäytyä.. voi olla vaikeaa olla ateisti perheen lapsen kummi mutta ota se haasteena! ota tämä vastuullinen tehtävä vastaan niin kyllä kaikki järjestyy:) tsemppiä!
Ja ihan yksinkertaisesti sen takia,että ennestään jo 5 kummilasta. Ei riitä aika eikä energia saati rahat enempään.
Ensiksikin onnittelut erinomaisesta kirjoitusasusta! Harva ikäisesi pystyy kirjoittamaan vielä noin taitavasti.
Niin, sinun itsesi tehtävä on punnita mitä kummeus sinulle merkitsee ja kuinka vastuuntuntoinen kuvittelet tehtävässä olevan.
Itse olen jo 34-vuotias, mutta muistan hyvin ensimmäisen kummitehtäväni, jota en sitten täyttänyt kuin ristiäisten osalta. Isäni kaukaiset sukulaiset, ketä emme nähneet kuin kerran vuodessa saivat iltatähden ja pyysivät yllätykseksi minua kummiksi. Olin aivan äimänä, enkä osannut ottaa pyyntöä edes kohteliaisuutena, ihmetelin vain miksi? Vanhempani olivat asiasta enemmän otettuja kuin minä ja näkivät pyynnössä sen kunnian mitä itse en näe vielä tänä päivänäkään. Suostuin kummiksi, kävin ristiäisissä ja se olikin siinä!
Jäin todellakin kaipaamaan hieman erilaista tukea asiaan kuin mitä olin vanhemmiltani saanut. Ja siksi viestitänkin sinulle: jos suostut kummiksi, suostu omasta tahdostasi, etkä painostettuna. Toivottavasti teet oikean valinnan sekä itsesi että lapsen osalta.
Hyvää kevättä ja kokemusrikasta alkavaa aikuisen elämää eteenpäin!
sinä voit olla kummi vasta kun olet käynyt rippikoulun ja saanut konfirmaation,eli n. 15-vuotiaana.
Minulla laskupäässä hiukan vikaa näköjään.
Katoin,että olet minua vuotta nuorempi vaikka oletkin vanhempi. Minun virheeni,anteeksi.
V.91 syntynyttä tytärtäni pyydettiin kummiksi, ja hän on todella otettu asiasta.Uskon, että hänestä tulee hyvä kummi. Itselläni on 9 kummilasta, oma kiintiöni on jo täysi.
ollenkaan, niin "kummiksi" tai tukihenkilöksi voi ryhtyä vaikka 8 vuotias. Ei ole mitään ikärajaa siis, eikä tarvitse olla myöskään konfirmoitu.
Kuuntele siis sisintäsi. Jos koet että haltijakummius(=pakanakummius=tekokummiius) ei ole sitä varten, älä ryhdy siihen.
Vanhemmat odottavat kummilta asioita, ne lahjat ei ole se tärkein, vaan yleensä muistaminen, kummilapsen elämässä mukanaolo. Voin kokomuksesta kertoa, että meidän lapset ovat saaneet kristillisen kasteen ja kukaan sukulaiskummeista ei muista kuin jouluna ja synttärinä, ei soita, ei kirjoita, ei juuri kortteja. Kuinka lapselle olisi tärkeää edes joskus saada postikortti, ilman mitään syytä tai vaikka kirje. Se lahja pari kertaa vuodessa ei ole niin tärkeää.
Yhdellä lapsella on ei sukulainen kummina ja he ovat ehkä lapsen elämässä eniten läsnä.
Kummeille olen tehnyt lapsien valokuvilla varustetun valokuva kansion, johon säännöllisesti lähteän kummilapsen kuvia, lapsen piirroksia ja isompana lapset ovat kirjoittaneet kummeilleen. Kummilapset lähettävät kummeilleen synttärikortin. Eli meillä myös kummilapsi muistaa kummejaan - ehkä enemmän kuin kummi kimmulastaan.
Omia kummilapsiamme nään harvoin pitkistä välimatkoista johtuen. Heille laitan säännöllisesti postia.Kristillistä kasvatusta olen yrittänyt harjoittaa lahjoittamalla lapsen Raamatun ja joka synttäri jotain uskonnollsita, on se sitten ollut pyhäkoululaulu cd tai enkelitaulu tms.
Tämmöinen nimiämistouhu on mielestäni tekopyhää ja en ole varma voisinko itse ryhtyä edes haltijakummiksi. Mielestäni kumminimen tilalla voisi siinä käyttää esim. isosiko/isoveli tai ystävä nimitystä. Miksi ei kirkolliseen tapaan pitää poimia kirkollisisa elementtejä, jos ei niitä halua edes noudattaa?!
Tämä oli omaa kokemustani ja mielipidettä, mutta kummin rooli on arvokas ja vaativa, joten ei siihen kannata ryhtyä vain siksi ettei uskalla sanoa ei. Jos epäröit, parempi jättää väliin.
Oman lapsemme kummiudesta kieltäytyi aikanaan yksi läheinen henkilö, eikä se meidän välejämme pilannut. Ymmärsin hänen perustelut ja parempi niin, ettei kummiudesta olisi tullut hänelle pakkopullaa.
Kuuntele siis sydäntäsi. Ota tehtävä sitten vastaan kun olet siihen kypsä.
Esirukous on kummin tärkein tehtävä, eikä se ole aikaan, paikkaan tai ikään sidottu. Omalla elämälläsi voit olla kristityn esimerkkinä. Ehkä ateismi on heille päälleliimattu juttu, pinnan alla on etsintää ja epäröintiä ? Sinusta he saisivat ilmeisesti oikein hyvän kummin ...
Ateistivanhemmat pyysivät lapsensa kummiksi?
Nyt jokin ei matsaa...
Toisaalta meitä on moneen junaan. Jotkut haluavat itseään piiskattavan...
Jatkan vielä: jos kumpikaan lapsen vanhemmista EI KUULU kirkkoon, eivät he edes voi kirkkolain mukaan kastaa lastaan!
Uskonpa, että tuntemasi vanhemmat ovat kirkonjäsenyyden säilyttäneitä ns. piiloateisteja, joista ainakin toinen maksaa kirkollisveronsa.
Mutta kun sanoit että ovat nimenomaan kirkosta eronneita...
Jos toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon, voidaan lapsi kastaa - jos ei kumpikaan, ei kastetta tule. Eikä siis kummejakaan.
Tsekkaa kirkkolaista.
Siis: oikeaa kummiutta lapsen vanhemmat eivät ole sinulle tarjoamassa, jonkinlaista kaveruutta pikemmin.
Tai sitten he eivät ole ainakaan kirkosta eronneita.