Kun tuohon Metaskeema-ketjuun kopioin patkan Rukoilevaisten sivuilta, siina vieressa oli toinenkin mielenkintoinen kysymys ja vastaus. Siis edelleen teologi Timo Laatiolta luvatta kopioinut Sointula-Loorti:
------------------------------------
Kyse on siis Johanneksen evankeliumin 15. luvusta, jakeista 2 ja 4.
Siinд Jeesus puhuu itsestдnsд totisena viinipuuna. Taivaallinen Isд karsii pois ne oksat, jotka eivдt kanna hedelmдд. Se tarkoittaa, ettд joku kristitty ensin ehkд vain salaisesti luopuu uskosta eikд enдд elд Kristuksen rakkaudesta. Niin sitten hetken pддstд rakkaus myцs lдhimmдiseen kuolee, maailmallisuus ja monet eri synnit valtaavat alaa ja lopulta ei jдд jдljelle mitддn - muuta kuin kuiva oksa. Se leikataan pois ja heitetддn iankaikkiseen tuleen (ellei sitten ihminen nцyrry uudelleen Jumalan eteen vastaanottamaan anteeksiannon kaikesta hukatusta armosta).
Jeesus painotta tдssд vertauksessa, ettд oikeastaan ei koskaan hдnessд pysyvдn oksan pitдisi kuivua. Saahan se oksa puusta ravintoa ja elдmдд. Mutta kuitenkin nдin vaan kдy. Se on usein kдsittдmдtцntд. Jokin vaan saa ihmisen vieraantumaan Jumalasta, seurakunnan yhteydestд, jumalanpalveluksesta, rukouksesta, Raamatun lukemisesta, ehtoollisen vietosta jne. Luonnotontahan se on, ettд kristitty ei enдд tahdokaan pддstд taivaaseen. Siksi hдnet karsitaan pois. Meille toisille hдnen lankeemuksensa jдд usein salaisuudeksi. Mikд sai hдnet luopumaan?
Meidдn rukouksenamme olkoon aina, ettд Jumala pitдisi yllд alettua armotyцtдnsд meidдn sydдmissдmme ja ettд me kerran pддsisimme sisдlle iankaikkiseen elдmддn. Дlkддmme myцskддn vietelkц toisiamme syntiin tai lankeemukseen vaan pyytдkддmme saada elдд elдmдmme lдhimmдisen rakkaudessa, nцyrtyen toisten hyvдksi.
-------------------------------------------------
------------------------------------
Kyse on siis Johanneksen evankeliumin 15. luvusta, jakeista 2 ja 4.
Siinд Jeesus puhuu itsestдnsд totisena viinipuuna. Taivaallinen Isд karsii pois ne oksat, jotka eivдt kanna hedelmдд. Se tarkoittaa, ettд joku kristitty ensin ehkд vain salaisesti luopuu uskosta eikд enдд elд Kristuksen rakkaudesta. Niin sitten hetken pддstд rakkaus myцs lдhimmдiseen kuolee, maailmallisuus ja monet eri synnit valtaavat alaa ja lopulta ei jдд jдljelle mitддn - muuta kuin kuiva oksa. Se leikataan pois ja heitetддn iankaikkiseen tuleen (ellei sitten ihminen nцyrry uudelleen Jumalan eteen vastaanottamaan anteeksiannon kaikesta hukatusta armosta).
Jeesus painotta tдssд vertauksessa, ettд oikeastaan ei koskaan hдnessд pysyvдn oksan pitдisi kuivua. Saahan se oksa puusta ravintoa ja elдmдд. Mutta kuitenkin nдin vaan kдy. Se on usein kдsittдmдtцntд. Jokin vaan saa ihmisen vieraantumaan Jumalasta, seurakunnan yhteydestд, jumalanpalveluksesta, rukouksesta, Raamatun lukemisesta, ehtoollisen vietosta jne. Luonnotontahan se on, ettд kristitty ei enдд tahdokaan pддstд taivaaseen. Siksi hдnet karsitaan pois. Meille toisille hдnen lankeemuksensa jдд usein salaisuudeksi. Mikд sai hдnet luopumaan?
Meidдn rukouksenamme olkoon aina, ettд Jumala pitдisi yllд alettua armotyцtдnsд meidдn sydдmissдmme ja ettд me kerran pддsisimme sisдlle iankaikkiseen elдmддn. Дlkддmme myцskддn vietelkц toisiamme syntiin tai lankeemukseen vaan pyytдkддmme saada elдд elдmдmme lдhimmдisen rakkaudessa, nцyrtyen toisten hyvдksi.
-------------------------------------------------
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse vieraannuin vanhoillislestadiolaisuudesta yksinkertaisesti siksi, ettei paikkakunnallani ollut ketään samanikäisiä nuoria. Sitkoile siinä sitten nuorena murrosikäisenä, ulkopuolisena kaikesta.
Vähin erin sitten vieraantuu, kun ei ketään tunne. Itselläni siis erkaantuminen ei tapahtunut mitään opillisista syistä - oppia kun en juuri tuntenutkaan.
Nyt kun aikuisena olen katsastanut oppianne uudestaan, olen yllättynyt sakramenttiopin poikkeamista luterilaiseen opetukseen nähden.
Samoin ihmettelen suuresti tätä naispappeusasian hoitamista. Minulle asia sinänsä ei ole kynnyskysymys. Sen sijaan minusta on moraalitonta, että vanhoillislestadiolaiset eivät ota kantaa yhteisen kirkon asioihin, mutta moittivat sitä seuroissa. Toimittamalla alttaripalvelusta naispapin kanssa vanhoillsilestadiolainen pappi hiljaisesti hyväksyy asiantilan. Ja minulle on aivan turha selostaa yhteisestä ikeestä tämän nettiadressin allekirjoittamattomuuden syynä. Vanhoillislestadiolaiset ottavat varmasti kaikki ne edut, joita ammattiliitto heille esimerkiksi tarjoaa. Tämän päivän Iltalehti muuten uutisoi aika mielenkiintoisesti naispappeudesta pääkolumnissaan.
Yleisesti ottaen ajattelen, että synti hiipii ihmiseen jonkin hänen helmasyntinsä houkutuksena. Uskon katolilaisten tapaan, että meillä itsekullakin on oma akilleen kantapää, josta meitä on sielunvihollisen helppo houkkauttaa.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että esimerkiksi ahkeruus saattaa olla yksi tällainen. Harva osaa pitää hyveenä pidettyä työhulluutta syntinä, mutta sitä se vain on, kun työ alkaa viedä liikaa aikaa lapsilta. Pikkuhiljaa sitten ei enää tunnukaan pahalta olla ylitöissä, koska perheen eteenhän se muka tulee...
Minun oksani ainakin alkoi kuivua, ja piti palata puun juurille. Toinen kysymys sitten onkin, kuinka viinipuun tulkitsemme. Minulle se on ev.lut. kirkko, jonka sisällä sydämen uskovaiset liittyvät Kristukseen. Sinulle luultavasti vanhoillislestadiolaisuus. Muuten - sellainen pappi saarnasi muuten kirkossa eilen kolmesti syntejä anteeksi. Luultavasti kirkkovieraiden valtaosa halusi ukoa itsensä pahoina pyhiksi.
iltahartaudesta.
Oliko siis taman illan iltahartaudesta kyse vai viimeoisista harhailuistani?
Odottelin tassa, milloin joku arahtaa, etta mita mina teen siella Rukoilevaisten sivuilla. Kukaan ei toistaiseksi arahtanyt tassa. Mutta pyorittelenpa aihetta vahan tassa:
Kyllapa siella Rukoilevaisten sivuillakin ainakin paikoin nayttaa olevan oikeansuuntaista asiaa. Toisella palstalla on hieman siteerattu erasta luterilaista pappia, siis ei-vanhoillislestadiolaista pappia. Hankin on loytanyt monia totuuksia Raamatusta.
Jotkut vanhemmat saattavat muistaa Aulis Zidbeckin, joka taisi tehda elamantyonsa teologisessa tiedekunnassa ei-vanhoillislestadiolaisena. Han loysi Raamatusta paljon niita samoja totuuksia, joita Lutherkin sittemin loysi samoin kuin Lestadius. Vasta vanhuudessa tama tutkijanura Zidbeckilla avautui omakohtaiseksi uskoksi. Han loysi hengellisen kotinsa lestadiolaisuudesta.
Jossakin ketjussa tassa talven mittaan olen muistellut, kuinka kerran kaukana idassa satuin 'seuroihin'. Ei ollut mitaan yhteista kielta. Niiden talostelu siella naytti ihan samanlaiselta kuin Jumalan valtakunnan talostelu Suomessa. Lapsia ja nuoria oli joukossa paljon. Lopuksi ne kutsuivat 'vaaranvarisen vieraan' syomaankin. Minusta ihan tuntui, etta siella oli Jumalan valtakunnan Henki. En mitenkaan alkanut vaivata asialla paatani eika tullut mieleeni ryhtya suurempiin operaatioihin heidan integroimikseksi suomalaiseen vanhoillislestadiolaisuuteen, koska jos Jumala ehka on antanut heille uskomisen lahjan ja Pyhan Henkensa, Jumala kylla pitaa heistakin hyvaa huolta ja saattaa aloittamansa hyvan tyon loppuun.
Tassa pari paivaa sitten kirjoitin talle palstalle, mita Jeesus sanoi lopun ajoista ja viimeisesta paivasta. Han lupasi koota valittunsa kaikilta maailman neljalta kulmalta. Ehka se tarkoittaa neljaa ilmansuuntaa. Taman mukaisesti valittuja olisi siis pohjoisessa, etelassa, idassa ja lannessa.
Tietenkin on huomattava, etta Jumala on 'maan eri aikoina' kuljettanut evankeliumiaan eri puolilla maailmaa eli antanut etsikon aikoja sinne minne on tahtonut. Ja jos ja kun Jumalalla ei ole aikaa lainkaan, vaan han aina on ollut siina yhdessa ja samassa nykyhetkessaan, niin Jumalan nakovinkkelista ehka ei ole kovinkaan tarkeaa, mina 'maan aikana' ne valitut kultakin maan kulmalta saadaan kasaan. Vaikeaa? Jumalan aivoitusten sanotaan olevan tyystin toiset kuin ihmisten aivoitukset, joten kukapa niita Jumalan aivoituksia ymmartaisi.