Olen tullut mieheni kans toisiin ajatuksiin tulevan lapsemme kummeiksi. Olemme jo ehtineet pyytää erästä pariskuntaa, mutta.. nyt olemme alkaneet katua. Pariskunta ihan kuin on alkanut vältellä seuraamme, ei vastaa kyläkutsuihin ei mitään. Mitä tuommoisilla kummeilla sitten teemme!
He olivat innoissaan vastaanottamassa kummin tehtävää, mut nyt onkin käynyt ilmi että ovat ehkä eroomassa..Aika sekavaa touhua kuitenki vaikuttaa heidän suhteensa täl hetkel olevan. Mietin vaa onko noloa tai itsekästä sanoa suoraan et perutaan se kummitouhu vai mitä hittoa täs nyt pitäisi tehdä oikein. Ärsyttää koko pariskunta suoraan sanoen!
He olivat innoissaan vastaanottamassa kummin tehtävää, mut nyt onkin käynyt ilmi että ovat ehkä eroomassa..Aika sekavaa touhua kuitenki vaikuttaa heidän suhteensa täl hetkel olevan. Mietin vaa onko noloa tai itsekästä sanoa suoraan et perutaan se kummitouhu vai mitä hittoa täs nyt pitäisi tehdä oikein. Ärsyttää koko pariskunta suoraan sanoen!
Vastaukset 16
Vanhimmat
En ihmettele heitä yhtään. Kirjoituksesi perusteella minäkin välttelisin sinua kaikin tavoin.
Oisi mukava jos tarkentaisit mielipidettäsi. Todellakin haluaisin tietää mitä olen tehnyt, että tämä pariskunta mielestäni välttelee seuraamme. Olen kutsunut kylään monet kerrat, viimeksi he jäivät valheesta kiinni miksi eivät muka päässeet tulemaan. En ymmärrä. Pitäisi kummiasioistakin jutella, mutta miten.. kun emme edes näe koskaan. Ehkä mun pitäisi ymmärtää asia niin että he haluavat perua kummiutensa, mutta eivät kehtaa sanoa suoraan, en tiedä. Jos kerran ovat eroamassakin. Olisi kiva vaan että olisi voitu ihan kasvokkain jutella asiasta, vanhoja ystäviä kun ollaan.
ennen kuin pyysit/vaivasit velvollisuuksilla?
Siinä kyläillessä olisit nähnyt että kaikki ei ole ok?
Kummius on iso asia, ja valintaan käytetty aika kostautuu muodossa tai toisessa takaisin.
Älytöntä tänne kirjoitella ajatuksiansa, tulipa seki huomattua, mut kommentoidaan nyt vielä. Olemme siis tämän pariskunnan kanssa oltu hyviä ystäviä jo kouluikäisistä ja vierailtu aiemmin puolin toisiin, siihen perustui tämä kummiasia, tai vaiva kuten asian ilmaisit :) no, tilanne on hankala, kun selvästikin heillä on nyt ongelmia tullut suhteeseensa, mutta samalla ovat " unohtaneet " ystävänsä, jotka ehkä voisivat auttaa tai olla ainakin tukena, jos eroon päätyvät. Mut hankalaa sekin on kun yhteydenpito on jäänyt yksipuoliseksi. Teimme kyl jo päätöksen kummiuden suhteen,että emme tarvitse enää kommentteja tähän asiaan :)
Jotenkin tuntuu, että tarvitsette vielä monen ihmisen apua ja monessa asiassa...
En tiedä miksi haluat kirjoittaa moista asiottomuutta, kun toinen aidosti kertoo tilanteestaan. Onko itselläsi kaikki kunnossa kun täytyy alentua ivaamaan ihan vain siksi että toinen nyt vain ihmettelee tapahtunutta.
Täällä on kyllä todella kipeää porukkaa liikkeellä...
Älä välitä aloittaja. Oma neuvoni sinulle on se, että sano kohteliaasti, että "jos unohdettaisiin nyt tämä kummiasia, että saatte oman tilanteenne järjestykseen". Toisaalta, vaikeaahan tätäkään sanomaa on välittää jos toiset selvästi yrittää vältellä teitä. Jos olette sähköpostiyhteydessä, kirjoita vaikka pitkä myötätunteva kirje heille. Onne asiassa eteenpäin!
Vaikka et kommenteja enää kaipaakaan, niin kommentoin silti.
Voisit yrittää asettua tämän toisen pariskunnan kenkiin hetkeksi, ja mietiskellä, miltä asiat tuntuvat heidän kannaltaan. En usko, että he ilkeyttään ovat alkaneet vältellä teitä. (Mahdollinen) eroprosessi ottaa varmasti koville, eivätkä he välttämättä ole valmiita keskustelemaan asiasta kenenkään ulkopuolisen kanssa - riippumatta siitä, miten läheisiä olette olleet. Jos nyt syyllistätte heitä siitä, etteivät he uskoudu teille ennen kuin itse tuntevat olevansa valmitta, voi olla, että välinne rikkoutuvat lopullisesti.
Asioista suoraan puhuminen ei ole suomalaisten vahvin puoli. Internetin keskustelupalstoilla onkin sitten sitä helpompi vuodattaa tuntojaan. Toivottavasti sinulla ja puolisollasi riittää rohkeutta kertoa ystävällisesti, mutta suoraan, miltä teistä tuntuu. Teillä on oikeus ajaa tulevan lapsenne etua valitsemalla hänelle parhaat mahdolliset kummit. On kuitenkin täysin tarpeetonta syytellä toisia; varsinkin, kun heillä itsellään on vaikeaa.
On hyvä pitää mielessä, että oma napa on aina lähimpänä itseäsi - niin teitä lapsen vanhempia kuin tätä toista pariskuntaakin. Marttyyriasenteella ei pitkälle pötki.
Nautiskelkaa ajasta tuoreen pienokaisenne kanssa!
sanokaa suoraan, että olette tulleet toisiin ajatuksiin ja haluatte perua pyyntönne -niin yksinkertaista.
Jos toiset ei noin häilyvässä elämäntilanteessa sitä tajua, on ihme.
kirjoituksestasi, sinua ei todella kiinnosta ystäviesi henkilökohtainen kriisi juurikaan, ainoastaan se, että lapsesi pitää saada kummi. Etkö todella tajua, miksei eroamassa oleva pariskunta halua vierailla luonanne keskustelemassa kumminvelvollisuuksistaan, kun koko parisuhdekin vetelee viimeisiään ja sielu on ihan säpäleinä? Oletko kylään kutsuessasi edes yrittänyt tarjota tukeasi ja apuasi heidän ongelmiinsa, vai oletko ilmaissut kummiuden olevan se tärkein asia? Kirjoituksestasi nimittäin vahvasti välittyy sellainen asenne, ettei sinua heidän ongemiensa pohtiminen kiinnosta mitenkään ensisijaisesti...
Entäpä jos otat yhteyttä heihin, ja tarjoat sympatiaasi ja ymmärrystäsi heille. Entä jos sanot, ettet tällaisessa tilanteessa haluaisi koko kummiasialla heitä vaivata, mutta nyt juuri ei ole vaihtoehtoja. Sanoisit, että ymmärrät oikein hyvin, jos he kokevat, etteivät tällaisessa elämäntilanteessa jaksa paneutua kummiuteen. Sinä kyllä löydät lapsellesi toisenkin kummin, tärkeää on kuitenkin se, että he saavat elämänsä takaisin raiteilleen. Sinun pitkäaikaisina ystävinäsi he varmasti tulisivat lapsellesi olemaan läheisiä aikuisia riippumatta siitä, ovatko kummeja vaiko eivät.
Näin tarjoaisit heille tilaisuuden tyylikkäästi perääntyä nyt ylivoimailselta tuntuvasta velvollisuudesta. Kaiketi he itse ajattelevatkin näin, mutta eivät kehtaa suoraan kieltäytyä kummiudesta enää, koska pelkäävät loukkaavansa sinua. Osoittaisit heille suurta ystävyyttä ja ymmärrystä, jos voisit suhtautua asiaan niin, ettei kummius ole nyt maailman tärkein asia, ja heidän asemansa sinun ystävinäsi ja läheisinäsi ei kummiudesta riipu.
väärin, kaikella kunnioituksella sinullekkin:)
En ole sanonut että he ovat eroamassa, vaan EHKÄ eroamassa. Kuten sanoin, en tiennyt heidän tilannettaan, koska en saanut yhteyttä, enkä halunnut mennä sorkkimaan tilannetta mistä en mitään tiennyt. Nyt tiedän ja asia kunnossa, onneksi.
Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, eikä koskaan pitäisi väheksyä tai moittia kenenkään huolenaiheita tai ongelmia, eikä sen perusteella haukkua itsekkääksi. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan.
Kirjoitit aika erikoisesti, että ystävieni tilanne ei taida olla ensisijaisesti mielessäni.. Sen myönnän, ei todellakaan ollut eikä ole, vaan tällä hetkellä ajattelen tosiaankin vain itseäni ja tulevaa lastani, omaa parisuhdettani ja elämääni. Tottahan ystävät ovat todella tärkeitä, mutta erikoista olisi jos asettaisin heidät perheeni edelle.. kuten sinä ilmeisimmin teet. vai onkohan itselläsi edes perhettä.
Jos ystäväpariskuntasi on EHKÄ eroamassa, niin eikö heillä silloin muka ole meneillään kriisi parisuhteessa? Minä mieluummin tukisin ystäviäni kriisissä, kuin pohtisin heidän pätevyyttään lapseni kummeiksi. Tätä tarkoitin silläkin, että ystävien tilanteen pitäisi olla ensisijainen huolenaihe. Ei siis sen, että ovatko he nyt sitten sopivia tähän pyhään kummintehtävään.
Tietenkään sinun ei tarvitse asettaa ystäviäsi oman perheesi edelle. En minäkään sitä tee. Mutta kyllä minulta perheestäni huolimatta riittää kiinnostusta vielä ystäviänikin kohtaan. Jos jollakulla heistä olisi menossa esim. erotilanne, niin en kuluttaisi aikaani miettimällä hänen elämäntilanteensa mahdollisia haittoja minun perheelleni, vaan käyttäisin sen ajan ystäväni tukemiseen. Tuskin ne sinun ystäväsikään haluavat asettaa sinua ja lastasi oman perheensä edelle. Heille se kriisi ja mahdollinen erotilanne ovat se päivänpolttava aihe, ei siis sinun lapsesi. Ja tästähän sinä nyt heille olit loukkaantunut, ja tämän takia epäilit heidän sopivuuttaan lapsesi kummeiksi. Koska siis heillä on omassa elämässään vakavampiakin murheita kuin sinun lapsesi kummiasia.
Mikset sä voi ottaa heihin yhteyttä ja kysyä suoraan, että mitä tämän kummiasian kanssa oikein tehdään? Että olisko he vielä tulossa kummeiksi, niin kuin joskus on puhuttu, vai pyydättekö jotain toisia?
Syyksi voit aivan hyvin sanoa, että kun ei olla oltu yhteyksissä aikoihin, niin et tiedä mitä pitäisi tehdä.
tiukkaa tekstiä sulta tulee. Anteeks mut mua pikkasen jo huvittaa..ei pahalla. Mutta kun ymmärrät lukemasi ihan väärin, ja kommentoit asiaa mikä ei edes liity mun kirjoitukseeni. Onko sul paha olla :) Miten oikein pärjäät tässä elämässä tuollaisen näsäviisauden kanssa.
lue koko ketju. Ilmoitin jo aikaisemmin että asia järjestynyt, enkä kaipaa enää kommentteja. Varsinkaan kun ne menee asian vierestä. Kirjoitin kai alkuperäisen viestin epäselvästi, mutta kuka täällä nyt kaikkea alusta saakka asti alkaakaan kertomaan. Mut kiva kun oma viesti saa näinkin paljon puhetta aikaan :) On ollut mielenkiintoista lukea kommentteja ja huomata miten erilaisia ihmisiä onkaan.
jos olen ymmärtänyt kaiken väärin ja kommentoinut jotain mikä ei edes liity kirjoitukseesi. Samaahan sinä tosin teit. Olet olettanut, että minä asettaisin kaverini lasteni edelle ja ettei minulla itseasiassa olisi lapsia lainkaan. Nyt sitten epäilet henkistä vointiani ja pärjäämistäni elämässä... Aika tiukkaa tekstiä näyttää ihan itseltäsikin tulevan, siihen nähden että minä olen se näsäviisas yms...
Mutta olen siis ymmärtänyt väärin, kuten sinä myöskin minut, joten se siitä. Toivon sinulle hyvää jatkoa ja pahoitteluni.
soimaa.. :) Täällä tulee helposti väärinymmärretyksi kun tänne palstalle ajatuksiaan kirjoittaa, kun ei kuitenkaan voi täysin tyhjentävästi kaikkea kertoa, tai voi, mutta kuka haluaa. Hyvää jatkoa kuitenkin sinullekkin :)