Korjaa tuo maalattu hymy pois,
äläkä luokseni tuo sitä
enään ikinä.
En tarvitse sen kultaisia vaatteita
hopeahelmin kirjailtuja polkuja.
Katoa ja pysy poissa
intohimoisine katseinesi
en tarvitse sinua.
Rakkaus älä luokseni saavu kiusaten
en kestä sitä
Näen milloin olet keimailijan vaatteen yllesi pukenut.
äläkä luokseni tuo sitä
enään ikinä.
En tarvitse sen kultaisia vaatteita
hopeahelmin kirjailtuja polkuja.
Katoa ja pysy poissa
intohimoisine katseinesi
en tarvitse sinua.
Rakkaus älä luokseni saavu kiusaten
en kestä sitä
Näen milloin olet keimailijan vaatteen yllesi pukenut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
pidin tästä runona
ja sisällöllisesti.
bravo.
En maalattua hymyä silmiisi aseta
tahdo en koskaan pettymystä tuottaa
Vaatteeni riisun, pois kaiken lian
hopeapolutkin tieltäsi väistän
Katoan pois, jos niin tahdot
polut omat kulkea voin
Intohimoni katseessa
jonka lukevinas olit
Rakkautta sinuun
sitä se oli
En rakkaani saavu kiusaten
sun luokses saavun
ymmärtäen
En keimailijan vaatteita ylleni pue
sun tähtes kaikkeni ja tukenas tuen
Kiitz hienosta runosta!
Sanoistasi kuuluu aito tuskainen epätoivo.
Liiallinen käänteisen sanajärjestyksen käyttö vähän häiritsee, mutta se on tietysti makuasia.