Tyttöä kyllästyttää meidän suhde, joka on ollut tähän mennessä (lähes vuoden) melkein päivittäistä riitelyä. Minun näkeminen ja nykyään minulle puhuminenkin saa hänet ärsyyntymään... Aina kun olimme näkemässä kumpikaan ei ollut iloinen vaan hermostunut kun pelotti mitä tällä kertaa? Pidämme taukoa muutaman viikon, mutta senkin aikana riitelemme kun hermostun hänelle enkä jaksa pitää kaikkea sisälläni.
Mitä kannattaa tehdä jotta saisin hänen mielenkiintonsa palutumaan ja tytön jaksamaan panostaa suhteeseemme taas?
Mielestäni ainakin hillitä itseni eikä riidellä vaan antaa hänen olla rauhassa ja rauhoittua tauon aikana aivan kuten sovittiinkin... Mutta täytyykö tehdä muuta mikä voisi edesauttaa tilannetta, tietysti kannattaa varmaankin olla kiva ja hymyillä jne.? Lisää jotain?
Mitä kannattaa tehdä jotta saisin hänen mielenkiintonsa palutumaan ja tytön jaksamaan panostaa suhteeseemme taas?
Mielestäni ainakin hillitä itseni eikä riidellä vaan antaa hänen olla rauhassa ja rauhoittua tauon aikana aivan kuten sovittiinkin... Mutta täytyykö tehdä muuta mikä voisi edesauttaa tilannetta, tietysti kannattaa varmaankin olla kiva ja hymyillä jne.? Lisää jotain?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En haluaisi sanoa tätä, mutta ymmärrät kun olet vanhempi.
Suhteen täytyy perustua myös kypsyyteen ja koska olette riidelleet noin kauan ja tyttöystäväsi vaikuttaa kovin lapselliselta niin se kertoo vain ettette ole kumpikaan valmis suhteeseen. Vaikka olisi kuinka monta suhdetta takana, niin se ei kerro kokemuksesta kuin sen että ei ole tarpeeksi kypsä suhteellee, jos suhteet jäävät muutaman viikon juttuihin. Tämä oli sit esimerkki eikä kosken sua.
Tiedätkö että kivana oleminen ja hymyileminen ei auta mitään jos tyttö on vihainen ja lapsellinen koko ajan, suhde ei ole lastenleikkiä. Se että isot pojat niin kovin kovistelevat suhteittensa määrää ja siitä kuinka helppo on iskeä tyttöjä on myös kypsymättömyyden merkki. Pienet lapset saattavat parkua ja riidellä tunteja, ilman että asiaa saa selvitettyä kun lapsi tahtoo vaikka sen lelun joka jäi prisman hyllylle. Ehkä tyttöystäväsi haluaa että teet jotain, hän saattaa haluta että tajaut sen itse eikä kerro. Sekin on huono juttu että vaaditaan toiselta jotain mitä hän ei voi tietää. Monesti tytöt valittavat juuri sitä kun se poikaystävä ei tajua mitä hän haluaa. Ongelman ydin on siinä että tytöt luulevat että pojat tietävät kaiken mitä tytöt haluaa ja täten olettavat että toivomukset täytetään, ilman että poika tietää mitä tyttö haluaa. Se on lapsellista, eikä aikuismaista ollenkaan. Totta kai on hyvä olettaa tiettyjä asioita, esim että huomioidaan toista (esim. kukilla tai sanomalla yksinkertaisesti "rakastan sua"), mutta liikaa ei voi vaatia, kuten sadan euron lahjoja joka toinen viikko jne..
Vaikka sä olisit kypsempi ja valmiimpi suhteelle niin iso vene ei yhdellä soutajalla pääse eteenpäin. Kypsässä parisuhteessa asioista voidaan keskustella jos jokin on vialla. Koska tyttö ei ole keskustelukelpoinen ei teidän suhteestanne tule mitään. Vuoden riitely on jo selvä merkki että ero tulee. Olen pahoillani, mutta tyttöystäväsi joko koettelee sinua lapsellisesti ja saa mielihyvää kärsimyksestäsi tai et täytä tytön vaatimuksia ja hän saattaa vain näyttämisensä tai itsekkyytensä takia olla kanssasi. Rakkaus on myös luottamista ja sitä että ollaan rehellisiä toisilleen. Mielestäni teidän täytyisi alkaa keskustelemaan. Jos tyttö kieltäytyy niin sinun on sanottava suoraan: Jos et halua puhua etkä kerro mikä sua vaivaa niin meidän täytyy erota, koska mä en jaksa tollasta pelleilyä. Ilmaise tytölle että olet vakavissasi, näytä että olet suhteen vahvempi osapuoli, näytä että olet mies etkä ruikuttava vierestä katsoja. Kun tyttö tajuaa itsekkin mite lapsellinen hän on niin luulen että joko suhteenee elpyy tai tulee ero. Jos et tee asialle mitään niin eron todennäköisyys on suurempi kuin se että ilmaiset tunteesi ja annat tytölle mietittävää suhteenne kannalta.
Kumpikaan osapuoli ei saa jäädä kummankaan tossun alle, jos mies jää naisen tossun alle niin ongelmat saattavat kasaantua tai että nainen jää miehen tossun alle.
En halua valittaa tai arvostella, mutta kerron vain faktat ja aikuistuminen on sitä että ottaa kritiikin vastaan ja oppii ymmärtämään faktat.
Toivottavasti saatte asianne kuntoon :)
Kiitos hyvästä ja järkevästä vastauksesta! En kuitenkaan ole välttämättä loppuun asti samaa mieltä kanssasi tuosta tytön lapsellisuudesta. Hänellä ei kyllä ole paljoa kokemusta pojista, eikä minullakaan tytöistä. Mutta tuntuu että minä olen se joka on aina epätyytyväinen. Minä olen se joka odottaa jatkuvasti jotain, ehkä koska olen vanhempi ja hieman kokeneempi... Juuri hellyydenosoituksia, enemmän aikaa jne. Hän ei taas ymmärrä mitä odotan ja miksi, vaikka olenkin yrittänyt sanoa. Taidamme olla eri tasoilla. Suutun tästä todella helposti, kun tuntuu ettei hän ymmärrä yksinkertaisia juttuja. Meillä on siis näkemyseroja jonkin verran, molemmat todennu sen! Myös aikataulun suhteen on paljon ongelmia, hän haluaisi elää vapaammin, harrastaa, nähdä kavereita. Minä taas panostaisin mielelläni häneen enemmänkin ja viettäisin paljon aikaa yhdessä. Tämä on yksi seikka jonka olemme todenneet liittyvät erilaisuuteemme. Tästä se "eritasoisuuskin" johtuu näkemykseni mukaan. Minulla on ollut pari suhdetta, ne eivät tuntuneet mukavilta. Nyt kivan tytön sattuessa kohdalle olen aivan huumassa, hänkin kyllä tykkää minusta muttei valmis vielä sitoutumaan yhtä vahvasti, ei siis vielä!
Olen kaiken kaikkiaan melko omistushaluinen ja egoistinen henkilö, kaiken pitää tapahtua niinkuin tahdon, minun tavalla (olen ainoa lapsi perheessä). Hänen perheessään taas useampi lapsi, ei siis ole mikään piloille hemmoteltu tyttö.
Tuntuu että nuo kaksi pääpointtia yhdistyvät ja siitä seuraa suurin osa ongelmista (Minä odotan kaiken tapahtuvan niinkuin olen etukäteen päättänyt, hän taas tahtoo vapautta).
Aluksi olin hämilläni ja syytin vain itseäni koska hermostuin joka jutusta. Nykyään alkaa tuntua että hän saa minut hermostumaan omalla toiminnallaan. Sitten kun hermostun hän on aivan ihmeissään; "miks sä nyt oot taas vihanen mulle, en oo tehny mitää". Mut just se mua ärsyttääkin. Tästä johtuu että vaan minä olen vihainen..
Mitäs mieltä olet tästä kaikesta?
Niin ja... Olemme monesti puhuneet ongelmista, se onnistuu mutta ei tuota tulosta. Olen aina utelemassa häntä kaikesta (hyvin pikkutarkan ärsyttävästi) ja suutun jos hän vastaa väärällä tavalla. Olen kahlinnut hänet itseeni kiinni enkä osaa päästää irti. En osaa olla soittelematta edes tauon aikana... Nyt tuli tauko kyseeseen kun kumpikaan ei jaksanut enää, puhutaan, riidellään, puhutaan, riidellään ja sama jatkuu päivästä päivään. Joskus kuvio toistuu useamman kerran jopa yhden päivän aikana..
No nyt kun kerroit enemmän niin tilanne aukesi enemmän. Koska olet selvästi kokeneempi ja varmempi niin suhde on vähän vaikeampi, mutta sinun täytyy olla hitaampi ja antaa tytöllesi aikaa. Hitaasti hyvä tulee ja jos saatte puhuttua asianne selväksi niin eiköhän sen suhteenkin pitäisi elpyä. Saattaa olla kuitenkin että tyttö ei ole valmis suhteeseen, mutta luulenpa että nyt se keskustelu on paikallaan.
Te vaikutatte myös hyvin erilaisilta ja yleensä suhteessa tarvitaan muutama yhteinen asia minkä avulla jatkaa. Pienetkin yhteiset asiat esim. musamaku, harrastukset jne.. on niitä joista voi lähteä liikkeelle ja aina voi opettaa toiselle jotakin.
Juu, sori taisin olla epäselvä aluks! Mutta on meillä yhteistäkin, nauretaan samoille jutuille, tykätään monista samoista asioista, viihdytään samoissa paikoissa jne.
Suhteeseen hän luultavasti on valmis, mutta tahtoo edetä hitaammin kuin minä sillä kaikki on uutta!
En vain tiedä miten oppisimme ymmärtämään toisiamme ja hyväksymään toistemme ajatukset. En myöskään ole varma mitä tästä tauosta tulee, kyllästyykö hän kenties vielä lisää vai auttaneeko se todennäköisesti?