Olen rv 35 3 ja odotan esikoistani. minulla on nykyään kauheita hetkiä kun pelkään että jos lapseni ei olekkaan terve!?
nämä pelot on saanet alkunsa siitä kun sain tietää vasta rv24 olevani raskaana ja lääkäritkin hoiti "tätä" sairautena ei raskautena. tänne viikoille 24 elin elämää että en ole raskaana join aina siloin tällöin muutaman annoksen, söin särkylääkettä kipuun (ei vaarallisia annoksia sikiölle) ym mitä ihminen nyt tekekään.
nykyään käyn säännöllisesti äitipolilla lapsen alimittaisuudenvuoksi, on kuulema liian laiha? (viimeksi rv34 5 1830g) mutta ikinä eivät ole sanoneet että mitään vikaa muuten näkyisi...
viime käynnillä kuulin vahingossa lääkärin juttelevan hoitajalle että ei usko minun rv viikkoihin? itse en kehdannut ottaa asiaa puheeksi. jotenkin tuntuu että tietääkö ne lääkärit ym. itsekkään välillä mistään mitään tämän koko "tarinani" takia, olen neuvolassa puhunut mutta tuntuu kuin sielläkään ei ymmärretä! haluaisin tietää onko kellään vastaavaa kokemusta jostain tälläisesta? -ei ole kiva murehtia koko ajan-
nämä pelot on saanet alkunsa siitä kun sain tietää vasta rv24 olevani raskaana ja lääkäritkin hoiti "tätä" sairautena ei raskautena. tänne viikoille 24 elin elämää että en ole raskaana join aina siloin tällöin muutaman annoksen, söin särkylääkettä kipuun (ei vaarallisia annoksia sikiölle) ym mitä ihminen nyt tekekään.
nykyään käyn säännöllisesti äitipolilla lapsen alimittaisuudenvuoksi, on kuulema liian laiha? (viimeksi rv34 5 1830g) mutta ikinä eivät ole sanoneet että mitään vikaa muuten näkyisi...
viime käynnillä kuulin vahingossa lääkärin juttelevan hoitajalle että ei usko minun rv viikkoihin? itse en kehdannut ottaa asiaa puheeksi. jotenkin tuntuu että tietääkö ne lääkärit ym. itsekkään välillä mistään mitään tämän koko "tarinani" takia, olen neuvolassa puhunut mutta tuntuu kuin sielläkään ei ymmärretä! haluaisin tietää onko kellään vastaavaa kokemusta jostain tälläisesta? -ei ole kiva murehtia koko ajan-
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa, että on hyvät mahdollisuudet kuitenkin lapsen olevan ihan terve. Ehkä viikkosi eivät ole niin pitkällä, kaipa se tulee ilmi jossain vaiheessa. Jos tasapainoista ja normaalia elämää olet elänyt, mielestäni se on ihan ok sikiötä ajatellen. Jos on pysynyt kohtuudessa alkoholilla läträämisen kanssa eikä ottanut suuria määriä mitään vahingollisia lääkkeitä tai syönyt vaikka laatikkokaupalla maksalaatikkoa :D tuskin olet voinut tehdä mitään pahaa vauvelillesi. Jatkuva murehtiminen kyllä nostaa stressi ja kortisonitasoja kehossasi, joten tällä hetkellä huolten hälventäminen voisi olla paikallaan. Juttele sille lääkärille, kysele, sitä vartenhan siellä ollaan..
et mahda asialle mitään. Aborttia ei voi enää tehdä joten yksi neuvo. Unohda koko juttu ja odota kunnes lapsi syntyy. Jos lapsella sitten on jotakin, et voi muuta kun elää asian kanssa.
Jos nyt stressaat itsesi, niin en usko että se asiaa ainakaan parantaa. Onkohan tutkimuksia tehty sen tiimoilta aiheuttaako odottavan äidin stressi ja pelko tulevan lapsen kehitykseen?
Joten siis, UNOHDA toistaiseksi.
lapsesi olisikin sairas tms, hän on kuitenkin sinun ikioma lapsesi, jota rakastat ihan samallalailla kuin tervettäkin lasta. ymmärrän, että asia pelottaa. kannattaa kyllä ihan rohkeasti vain puhua ja jutella lääkärille ja kysyä asiasta. ethän kuitenkaan ilmeisesti ole ihan ryyppäämällä ryypännyt..? kirjoituksestasi päätellen. voihan olla, että lapsesi on hieman alipainoinen tai sitten juuri tuo, kun lääkäri ei usko viikkoihisi, että raskaus ei olekaan vielä niin pitkällä. pystyisitkö itse laskemaan esim. kuukautisista oikeat viikot?
onnea odotuksellesi!!!
Hei,
Minäkin olin vasta neuvolassa ja ensin sanottiin, että viikkoja 25 - ultran jälkeen jo yli 30 (vaikka oon raskautta aavistellut, olen sen pyyhkinyt mielestäni ja ajatellut ettei se ole totta, vaikka ikää on riittävästi eli yli 30, mutta muuten elämäntilanne "sellaista sinkkuelämää")! Eli melkein saisi samantien jäädä töistä pois ja kaiken kertominen aikalailla haasteellista niin perheelle, ystäville kuin töissäkin - puhumattakaan isäehdokkaasta syksyltä!. Kelastakin pitää selvittää saako mitään tukia näin myöhään. Ja kaiken taustalla runsaahko viihdekäyttö eli alkoholia on mennyt (ei onneksi huumeita eikä tupakkaa). Lääkärikin vain sanoo, että kohonnut riski, mutta ei välttämättä tarkoita mitään.. Yksin en jaksaisi ainakaan sairaan lapsen kanssa... Tsemppiä siis meille molemmille:)