hei!
mulla on 17-vuotias tyttö keliakia ollu koht 1 1/5 hänellä.Ongelmana on et tyttö ei ole sopeutunut sairauteensa syö normaalia ruokaa kun muut ei näkemässä, käydään parin kuukauden välein labras lääkäris viel ei onneksi mitään vakavampaa.tyttö on käyny monia kertoja rterapeutilla ja lääkärillä koholla olevien vastaaineiden takia.
miten saada tyttö motivoitua? onks kellään kokemusta? vinkkejä kaipailisin
mulla on 17-vuotias tyttö keliakia ollu koht 1 1/5 hänellä.Ongelmana on et tyttö ei ole sopeutunut sairauteensa syö normaalia ruokaa kun muut ei näkemässä, käydään parin kuukauden välein labras lääkäris viel ei onneksi mitään vakavampaa.tyttö on käyny monia kertoja rterapeutilla ja lääkärillä koholla olevien vastaaineiden takia.
miten saada tyttö motivoitua? onks kellään kokemusta? vinkkejä kaipailisin
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000202&posting=22000000024925680&view_mode=flat_threaded
minun nuoreni osallistui nuorten sopeutumisvalmennuskurssille, ja se auttoi ja motivoi kun tapasi muita ikäisiään.
tiedon saimme keliakialiiton kautta.
Vuokko Ylitalo Keliakialiitossa on kuntoutusvastaava.
keliaakikkonuorilla on myös omaa toimintaa,
järjestävät mm matkoja
Hei,
tilanne on hankala, nuoresi on lähes aikuinen, etkä voi kauaa hänen syömisiään vahtia. Mitä jos yrittäisit käänteistä keinoa. Sano nuorellesi, että hän on lähes aikuinen, ja hänen pitää itse ottaa vastuu terveydestään. toisin sanoen, lakkaat kyttäämästä, ja annat lapsesi tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Meillä tämä toimi koulun kanssa. Niin kauan kuin patistin, lukeminen ei kiinnostanut. Kun tein selväksi, että vastuu on nuoren itsensä, asiat kohentuivat selvästi.
Tyttösi sopeutumattomuus voi myös olla murrosiän kapinaa sinua ja systeemiä vastaan. Sen kuitenkin käyvät läpi kaikki.
Tyttärelläsi on kuitenkin kaikki tieto siitä, miksi viljaa ei pitäisi syödä. Tuon ikäisen pitää ymmärtää, että itselleen hän tässä kiusaa tekee. Voi olla että syömisestä on teillä tullut valtakamppailu.
voimia, ja aurinkoista kevättä.
toivottelee murkun äiti
Hei! Ihan mielenkiinnosta kyselen miten teillä on mennyt viestisi kirjoittamisen jälkeen? Meillä on myös keliaakikkotytär, hän on nyt 15v ja sairastui pari vuotta sitten. Meillä on mennyt todella hienosti koko ajan, tytär on tarkka ja on koko ajan huolehtinut ruokavaliostaan myös itse. Meillä asiaa helpotti erittäin paljon se, että oma siskoni ja veljeni ovat jo monta vuotta olleet keliaakikkoja, asia oli tuttu. Myös tuttavat ja lähes kaikki sukulaiset ovat huomioineet tämän ruokavalion erittäin hyvin. Ainoa hankaluus on ollut toinen mummula, siellä kesti lähes vuoden saada heidät ymmärtämään että tyttö ei todellakaan voi enää edes pikkaisen maistaa "tavallisia" ruokia. Tai sellaisia jossa vehnäjauhoja on vain vähän. Mutta nyt sielläkin on tämä ymmärretty eikä ongelmia ole enää ollut.
Meillä ei tästä ole tehty mitään sen isompaa numeroa. Koko perhe syö samaa ruokaa, paitsi makaroni/pastaruoat teen tyttärelle omat. Ja tietysti leivät yms. ovat omia. Tulevien rippijuhlien tarjoamiset suunnittelen mahdollisimman pitkälle siten, että kaikki käy kaikille. Lisänä kun on nyt vuoden verran ollut myös laktoosi-intoleranssi. Välillä käy aivan "tavalliset" maitotuotteet, välillä taas on oltava laktoositonta ja pahimpina aikoina on oltu jopa täysin maidottomalla.
Meillä ainakin ne vatsakivut ovat opettaneet hyvin ruokavalion tärkeyden juuri noiden maitotuotteiden kohdalla.