Hei kaikki raskaana olevat/ raskaaksi haluavat!
Olen 23-vuotias, odotan esikoistani ja olen todella onnellinen tästä raskaudesta! ( Koska luulin sen jo olevan kohdallani melkeinpä mahdotonta jne ) .
Tänään minulla alkoi 27-raskausviikko. Laskettu aika on: 22.06.2003, joten kesä-vauva on tulossa, aivan kuten minä( 14.06. ) ja oma äitinikin olimme( 21.06. )!
Raskauden kulusta voisin sen verran kertoa, että:
ALKURASKAUS oli tavanomaisesti väsymyksen, mielialojen vaihtelujen, pahoinvoinnin ja ylen antamisen aikaa...
KESKIRASKAUS on taasen ollut erittäin positiivista ja iloista aikaa, naurun purskahduksineen ja mielihaluineen...
Sillä tässä vaiheessahan se maha alkaakin jo olla selvästi raskauteen viittavan kokoinen ( kaunis ja ainutlaatuinen näky ! ), paino alkaa nousta.. & vauvan olemassa olosta tulee muutenkin huomattavasti todellisempaa, kun liikkeet alkavat tuntua päivä päivältä vain selkeämpinä & voimakkaampina. - Aivan uskomattoman ihana kokemus sekin, kun ajattelee, että voi tuntea toisen ihmisen liikkeet sisällään! jne.
Oma vauvani tuntuukin liikkuvan melkeinpä koko ajan, jopa niin paljon, että välillä tuntuu aivan siltä, kuin hän olisi jo valmis tulemaan ulos kohtuni suojista jne.
Ainoita, ns. huonoja puolia, ovat tässä vaiheessa ( keskiraskaus ) olleet pikkuvaivat, kuten: tiheät wc:eessä käynti välit, ummetus, alaselän ja häpyluun seudun kipu. Ja satunnainen päänsärky pahoinvointi -yhdistelmä.
Vaikken ole tähän mennessä ollut sairaslomalla, kuin muutaman hassun päivän.
Mutta kaiken kaikkiaan tilani on ollut erinomainen. Mielialani eivät ole heitelleet niin kuin alussa, eikä ruokahaluni ole todellakaan ollut huono. Olen hilpeän onnellinen!
Odotan jo kovasti tulevaa synnytystä, vaikka myönnän, että se minua hieman pelottaakin. Mutta uskon selviytyväni
" toimituksesta " siinä missä muutkin ovat selviytyneet, kuten esim. oma äitini - 4 kertaa jne. Toivon vain, että kaikki sujuu hyvin, ilman komplikaatioita. Kivusta viis, se kuuluu asiaan.. ja siihenhän on lievitystä luvassa tarpeen mukaan!!
Ainoat mieltäni askarruttavat asiat ovatkin, että:
mikä asento olisi paras synnytysasento??? Sillä epäilen makuuasennon mukavuutta kovasti, tietäen sen, etten nyttenkään pysty edes nukkumaan selälläni, koska alaselkään ottaa heti jne.
Itse kuvittelisin sen olevan, seisoaltaan takaa tuettuna -asento! Mutta tiedä sitten? Mitenkähän valmiita sitä ollaan synnyttäjän toiveita synnytyssairaalassa kuuntelemaan/ toteuttamaan..? Tai sitten, vesi( allas )synnytyskään ei kuulostaisi pahalta! Kokemuksia kenelläkään??
Entä sitten se paras/ varmin ja turvallisin kivunlievittäjä??? En edes vielä tiedä kaikkia vaihtoehtoja. Kun synnytysvalmennuskin on vielä läpikäymättä jne...
Entäs sitten muut toiveet, mitä kannattaisi ehdottomasti ottaa puheeksi henkilökunnan kanssa, synnyttämään mentäessä??? Sillä olen lukenut kertomuksia, joista ei kovin hyvä maku suuhun ole jäänyt...
Ensisynnyttäjänhän on melko vaikea tietää omista mahdollisuuksistaan pyytää erilaisia asioita, jotka voisivat tehdä synnytyksestä vieläkin ihanamman kokemuksen, vai..?
OLISIKO KENELLÄKÄÄN MITÄÄN HYVIÄ VINKKEJÄ???
Joop, no eipä tässä enää enempää viitsi jatkaa, jotta joku jaksaa lukeakin tämän.
Onnea tuleville ja jo oleville äideille kautta maan!!!!
PS. Onko kukaan synnyttänyt: Kokkolassa, Oulaisissa tai Oulussa??? Sillä minun tulisi pian valita näistä kolmesta se minne haluan mennä synnyttämään..!
KAIKKI TIETO EM. PAIKOISTA TULISI TARPEEN.
__
Olen 23-vuotias, odotan esikoistani ja olen todella onnellinen tästä raskaudesta! ( Koska luulin sen jo olevan kohdallani melkeinpä mahdotonta jne ) .
Tänään minulla alkoi 27-raskausviikko. Laskettu aika on: 22.06.2003, joten kesä-vauva on tulossa, aivan kuten minä( 14.06. ) ja oma äitinikin olimme( 21.06. )!
Raskauden kulusta voisin sen verran kertoa, että:
ALKURASKAUS oli tavanomaisesti väsymyksen, mielialojen vaihtelujen, pahoinvoinnin ja ylen antamisen aikaa...
KESKIRASKAUS on taasen ollut erittäin positiivista ja iloista aikaa, naurun purskahduksineen ja mielihaluineen...
Sillä tässä vaiheessahan se maha alkaakin jo olla selvästi raskauteen viittavan kokoinen ( kaunis ja ainutlaatuinen näky ! ), paino alkaa nousta.. & vauvan olemassa olosta tulee muutenkin huomattavasti todellisempaa, kun liikkeet alkavat tuntua päivä päivältä vain selkeämpinä & voimakkaampina. - Aivan uskomattoman ihana kokemus sekin, kun ajattelee, että voi tuntea toisen ihmisen liikkeet sisällään! jne.
Oma vauvani tuntuukin liikkuvan melkeinpä koko ajan, jopa niin paljon, että välillä tuntuu aivan siltä, kuin hän olisi jo valmis tulemaan ulos kohtuni suojista jne.
Ainoita, ns. huonoja puolia, ovat tässä vaiheessa ( keskiraskaus ) olleet pikkuvaivat, kuten: tiheät wc:eessä käynti välit, ummetus, alaselän ja häpyluun seudun kipu. Ja satunnainen päänsärky pahoinvointi -yhdistelmä.
Vaikken ole tähän mennessä ollut sairaslomalla, kuin muutaman hassun päivän.
Mutta kaiken kaikkiaan tilani on ollut erinomainen. Mielialani eivät ole heitelleet niin kuin alussa, eikä ruokahaluni ole todellakaan ollut huono. Olen hilpeän onnellinen!
Odotan jo kovasti tulevaa synnytystä, vaikka myönnän, että se minua hieman pelottaakin. Mutta uskon selviytyväni
" toimituksesta " siinä missä muutkin ovat selviytyneet, kuten esim. oma äitini - 4 kertaa jne. Toivon vain, että kaikki sujuu hyvin, ilman komplikaatioita. Kivusta viis, se kuuluu asiaan.. ja siihenhän on lievitystä luvassa tarpeen mukaan!!
Ainoat mieltäni askarruttavat asiat ovatkin, että:
mikä asento olisi paras synnytysasento??? Sillä epäilen makuuasennon mukavuutta kovasti, tietäen sen, etten nyttenkään pysty edes nukkumaan selälläni, koska alaselkään ottaa heti jne.
Itse kuvittelisin sen olevan, seisoaltaan takaa tuettuna -asento! Mutta tiedä sitten? Mitenkähän valmiita sitä ollaan synnyttäjän toiveita synnytyssairaalassa kuuntelemaan/ toteuttamaan..? Tai sitten, vesi( allas )synnytyskään ei kuulostaisi pahalta! Kokemuksia kenelläkään??
Entä sitten se paras/ varmin ja turvallisin kivunlievittäjä??? En edes vielä tiedä kaikkia vaihtoehtoja. Kun synnytysvalmennuskin on vielä läpikäymättä jne...
Entäs sitten muut toiveet, mitä kannattaisi ehdottomasti ottaa puheeksi henkilökunnan kanssa, synnyttämään mentäessä??? Sillä olen lukenut kertomuksia, joista ei kovin hyvä maku suuhun ole jäänyt...
Ensisynnyttäjänhän on melko vaikea tietää omista mahdollisuuksistaan pyytää erilaisia asioita, jotka voisivat tehdä synnytyksestä vieläkin ihanamman kokemuksen, vai..?
OLISIKO KENELLÄKÄÄN MITÄÄN HYVIÄ VINKKEJÄ???
Joop, no eipä tässä enää enempää viitsi jatkaa, jotta joku jaksaa lukeakin tämän.
Onnea tuleville ja jo oleville äideille kautta maan!!!!
PS. Onko kukaan synnyttänyt: Kokkolassa, Oulaisissa tai Oulussa??? Sillä minun tulisi pian valita näistä kolmesta se minne haluan mennä synnyttämään..!
KAIKKI TIETO EM. PAIKOISTA TULISI TARPEEN.
__
Vastaukset 10
Vanhimmat
elikkä onnea nyt ekaksi!!
minä huomasin et sängyssä, sivuttain, oli mukavin taka alkaa puskea! tosin ei sitä etukäteen auta miettiä missä asennossa, kun sen vasta siinä tilanteessa tuntee ja tietää!
ja pakko sairaalassa on äidin toiveita kuunneella, tosin kaikissa sairaaloissa ei näin ole, ei todellakaan. ja kaikissa sairaaloissa ole amme synnytystä.. kannattaa kysyä..
ja kivunlievityksiä on monia mm. aguarakkulat, ilokaasu, epiduraali, sun muita, itse en edes kaikkia muista! neuvolassa kyllä kertovat tarkkaan tämän kaiken!
itse otin piduraalin ja suosittelen lämpimästi! auttoin ehdottomasti loistavasti!
kannattaa ottaa selvää asioista ja kysellä jo ennen synnytystä, sillä aina siinä vaiheessa ei ole aikaa rupatella!
ei kannata kamalastii lueskella mitään kertomuksia kun niistä voit saada pelottavan ja kamalan kuvan!
otat vain vatsaan sen mitä tuleee! ja kyselet ja juttelet juurta jaksain hyvissä ajoin esim. valmennuksessa tai jumpasssa..=)
kysyt pienimmätkin ja "tyhmimmätkin" kysymykset jotka askarruttavat sinua!
onnea, ja tsemppiä..=)
On ihanaa, kun huomaa, että joku ihminen on lukenut minun ajatuksiani raskaudesta, ja vielä vaivautuu vastaamaankin niihin!
-Kiitoksia vielä kerran!
Terv. Maarit E.
Terve!Minä odotan nyt neljättä vauvaamme.Eka mukelo syntyi Kokkolassa.Sitä ei ollut silloin vielä remontoitu.Isompi sairaala tuntui tirvallisemmalta valinnalta.Ei ole hoidossa valittamista ainakaan minulla.Mutta iso on iso ja kiireet hoitsuilla sen mukaiset.SEuraavat kaksi syntyivät sitten oulaskankaalla.Hyvä ja rauhallinen sairaala.Tämä neljä syntyy myös siellä ilmanmuuta.Niistä asennoista.Seisaallaan oli hyvä,mutta on se aika kovarypistys kuitenkin.Jalat tärisi kauan jälkeenpäin,mutta lapsi tuli tosi helposti.Oli kylläkin minulle toinen ja ne sanoo, että toinen on muutenkin helpompi.Kolmosen punnasin lattialla polvillaan ja nojasin edessäni tuolilla istvaan isään.Ehdottomasti minulle paras asento.Ei paikat väsyneet.Oulaskankaalla kätilöt kysyivä kyllä hyvissä ajoin miten olin ajatellut ponnistaa ja ehdottivat eri asentoja.Kokkolassa ei ainakaan sillon paljo toiveita kyselty enkä osannu raukka paljon mitään vaatiakkaan.Niinpä synnytin sängyllä selällään ja ajattelin ettei enää ikinä selällään.
minäkin koitin ekaksi selälläni sängyssä, enkä oman kokemukseni pohjalta suosittele lainkaan..
ja hyvä jos tekstistäni oli apua sulle, maarit.e. =)
..mutta jätä oman harkinnan varaan mitä kannattaa kuunnella ja mitä ei. Kaikki ihmiset kun on niin erilaisia! :)
Mä olen 21 vuotiaana synnyttänyt ekan muksuni ja siitä on jo hurjat 6 kuukautta joten asiat on vielä hyvässä muistissa..
Synnytysasennoissahan on tietty hirveästi eri vaihtoehtoja, joista mä kerkesin kokeilla tasan yhtä ja se asento toimi kuin unelma eli puoli-istuva.. Paikat ei revenneet ja ponnistaminen onnistui todella helposti. Selällään jos ponnistaa niin väliliha saattaa revetä ja puoli-istuvassa asennossa sen vaaran pitäisi olla todella pieni.. kuten muidenkin repeämien vaara.
Noihin kivunlievityksiin mulla on aika negatiivinen kanta. Epiduraalin vaara on, että ponnistusvaihe pitkittyy, ponnistussuuntaa ei löydä ja epiduraali saattaa pysäyttää koko synnytyksen, joten missään nimessä en noitten tutkimuksien varjossa suosittele. Itse turvauduin lämpötyynyihin, koska ne auttoi todella paljon selkäkipuun ja ilokaasua kokeilin ja se ei sopinut mulle :( Kohdunkaulan puudutusta pyysin ja se olisi laitettukin (vaikka yleensä ensisynnyttäjille sitä ei laiteta), mutta lääkäri tuli kierrokselle niin myöhäisessä vaiheessa, että ajattelin mennä ilman puudutusta, kun kuitenkin voiton puolella jo oltiin (eli yli 5 cm auki).
Välilihan leikkauksesta kannattaa mainita kun sairaalaan menee, siis jos ei halua, että sitä leikataan. Mä en muistanut sanoa, mutta vauva tuli niin vauhdilla ulos ettei siinä mitään keretty es leikata. Väliliha kuitenkin parantuu hitaasti ja sekin repeämävaara voidaan estää eri synnytysasennoilla.
Mun tärkein neuvo silti on, että lue paljon kaikkea synnytykseen liittyvää kirjallisuutta ja poimi mieleen juttuja jotka tuntuu hyvältä. Ja kyllä se kannattaa kuitenkin henkisesti valmistautua siihen, että synnytys on aika kipeä kokemus, mutta kun sen tietää niin se ei tule yllätyksenä.. :)
Ja meikäläinenkin lähtee taas syyskuussa synnyttämään meidän perheeseen uutta tulokasta, joten ei se niin kauheeta ole jos minäkin sen uudestaan näin äkkiä haluan tehdä.
Onnea sulle ja ei mene aikaakaan kun näet ihanan vauvasi :)
Leikataanko väliliha aina, jos sitä ei erikseen kiellä?! Eikö se riipu tilanteesta? Voidaanko se leikata, vaikka kieltäisikin, jos tarve vaatii?
Välilihaa ei nykyisin leikata läheskään aina edes ensisynnyttäjältä, saati sitten uudelleensynnyttäjältä. Mutta jos vauvan tilanne niin vaatii, se leikataan kiellosta huolimatta. Synnytyksessä on vauvan turvallisuus yli muun.
epiduraalitippa suljetaan sitten kun kohdunsuu on melkein 10cm.auki, eli ponnistusvaiheessa ei todellakaan tipu enää mitään kivunlievitystä, jotenka ei ollut vaikeuksia löytää ponnistukselle suuntaa. Epiduraalipuudutus lamaa kivuntuntemusta välittävät hermot, mutta tunne supistuksista säilyy kyllä hyvin vahvana. Kohdunkaulan puudutus, eli paraservikaalipuudutus ei ole niin turvallinen, koska sitä ruiskutetaan kohtua ympäröiviin kudoksiin,joka saattaa aiheuttaa sydämen toiminnan häiriöitä lapselle synnytyksen aikana,jonka vuoksi tämän puudutuksen aikana seurataan synnytystä erittäin tarkasti. Mutta jokainen synnytys on aina omanlaisensa, ja itse äiti päättää mitä haluaa. Kaikille mammoille oikein aurinkoista äitienpäivää! :)
Hei! Pyysit kirjoituksia raskaana olevilta, mutta ajattelin kertoa minun kokemuksistani, se varmasti rauhoittaa. Toivon niin.Minun synnytyksestä on nyt tasan 5 kuukautta.Olen 22v. Ensiksi haluan sanoa, että kaikki meni niin hyvin, kun vaan voi mennä. Niin kuin sinäkin sanoit, toki se tekee kipeätä, mutta kuuluu asiaan. Ja kipu on jotenkin niin erilaista, kun mitä normaalisti kokee, se on ainutlaatuista ja pitäisi osata ajatella, että synnytys etenee nyt hyvää vauhtia!! Pian saan syliini oman lapseni. Synnytysasentoja ei oikeastaan kannata suunitella etukäteen, koska et voi tietää vielä sen hetkistä oloa, kipuja jne. Toki kannattaa katsella eri vaihtoehtoja, ja ainakin minun kohdalla ihan tavallinen puoli-istuva asento osoittautui parhaaksi.Mietit seisoalleen oloa, se nopeuttaisi tietysti lapsen ulostuloa, mutta jalat tärisevät kyllä aika lailla ja voimat alkavat olla vähissä ponnistamisvaiheessa, mutta se on niin yksilöllistä. Välillä minä koitin ponnistella myös kyljelläni.Niiden neljän tunnin aikana ennen ponnistusta vaihtelin asentoa montakin kertaa, loppujen lopuksi parasta oli istua sellaisella alusastialla, joka on lattialla.(se oli käteväkin, hädän tullessa ei muuta kuin laski alleen vaan :) Kyllä siinä löytää sellaisen asennon, missä on hyvä olla, rohkeasti vain liikut. Liikkuminen edistää synnytystä! Kivunlievityksistä olin kuullut paljon ennen synnytystäni, päätin ottaa epiduraalin. Ja voi, kun se auttoi!!Toimi todellakin. Otin myös ilokaasua, ja sekin vei supistuksilta sen pistävimmän kivun pois. Se pitää ottaa tiettyyn aikaan, jotta se toimisi.Jos sen ottaa supistuksen jo ollessa päällä, se ei auta, vaan se tulee ottaa n. parikymmentä sekuntia ennen supistusta.Monitorista näkee supistusten tulon. Ennen epiduraalin ottamista oli kohdunsuu 3cm. auki, vajaan puolen tunnin päästä kätilö sanoi: "saat alkaa ponnistelemaan, heti kun siltä tuntuu" ajattelin, että nytkö jo?? Sitten alkoi pieni oppitunti ponnistamisesta, ja sitten ponnistelin 27 min. Sitten tuntui humahdus, lapsi oli ulkona. saimme pienen terveen tytön.Avomiehestäni oli todella suuri apu synnytyksessä, hän hieroi selkääni ja oli lähellä! Meiltä jäi kaikki eväätkin syömättä ja ristikkolehdet täyttämättä..Oltiin varauduttu useampaankin tuntiin. Olen kuvaillut synnytyskokemustamme sanoilla: Todella kivaa! Siellä oli mukavaa. Kätilöt olivat lukeneet "toivelistani", jossa toivoin valojen olevan himmeät, jotta vauvan silmiin ei ottaisi niin. 9kk. aikas pimeässä kohdussa, ja sitten yhtäkkiä joutuu kovien sairaalalamppujen alle, ei varmasti tuntuisi kivalta.Ne pienet silmät kun ei ole vielä sellaiseen tottuneet..Toivotan kaikkea hyvää sinulle ja masu-asukillesi..ei enää kauaa tarvitse odotella. Hienosti se synnytyksesi menee!! Nauti vielä kauniista masusta ja niistä tuntemuksista, kun vauvasi on masussa.. Pian pikkuruinen on sylissäsi. Nyt minä käyn kurkkaamassa meidän pikkuista, nukkuu vaunuissa pihalla. Hei hei! Voi hyvin! terv. suvi
itelläni on 2kk vanha poika ja synnytys oli oikeastaan ihan positiivinen kokemus...
kunhan ensin päästiin sinne asti...
aamulla olin neuvolan lääkärintarkistuksessa ja tämä käski lähteä sairaalaan kun synnytys on jo käynnissä.
menin mieheni kanssa sairaalaan ja siellä taas kätilö jo kätellessään minua sanoi ettei synnytys ole käynnissä, turhaan tänne tulet henkilökunnan aikaa tuhlaamaan tule vasta sitten kun pää näkyy!!!
Lähdimme pois ja ajoimme pienempään sairaalaan ja poika syntyi 5 tunnin kuluttua.
Avautumisvaiheen oli vesialtaassa;AIVAN MAHTAVA OLOTILA!! eí tuntunut kipuja eikä supistukset olleet aivan sietämättömiä. (EN HALUNNUT KIVUNLIEVITYSTÄ MISSÄÄN MUODOSSA)
ammeessa lojuessa kohdunkaula avautui 4stä sentisä 7ään kahdessa tunnissa ja loppu sujui vauhdilla. En sano etteikö olisi tehnyt kipeää, mutta ei niin kipeää etteikö sitä olisi kestänyt.
sainhan mahtavan palkinnon kun poika nostettiin rinnoilleni...
Nykyisin jo melkein unohdettu kivunlievitys keino on kohdunkaulan puudutus. Esikoista synnyttäessä se oli ainoa joka ehdittiin laittaa ja sekin oli hyvä kivun lievittäjä.
AQVA-tippoja en suosittele... auttaa hetken mutta sattuu julmetusti kun niitä laitetaan... (omakohtaisia kokemuksia siitä ei ole)
mutta kaikki mikä tuntuu synnytyksessä hyvältä on sallittua!