Mulla on ongelmana masennus ja jotku ihan epämääräiset tuntemukset, pelot ja ahdistus. Mä en ymmärrä miten voin olla tässä tilassa, mua ahdistaa olla, yritän paeta mun ajatuksia, mä pelkään niitä, silti en voi ajatella hyviä asioita kun en löydä sellaisia, mitkä ei ahdista. Kaikilla mun läheisillä on jotain ongelmia ja mä oon jotenkin ollut aina se, joka kuuntelee ja yrittää auttaa, vaikka nyt tuntuu, että jos mä kuulen yhdenkään pahan asian, mä en vaan enää kestä.
Mulla on niin kamala olo, haluisin jotain lääkkeitä, koska mä en pysty enää elään näin, tuntuu, että olisin tullu loppuun. Miksen löydä mitään puhdasta mistään? kaikki on niin likasta ja turmeltua, ei sitä täältä maailmasta löydä, tuntuu, että kuolema olis sittenki paras ratkaisu, sitten olisin vapaa...ei enää tätä ahdistusta.
Lisäks kärsin bulimiasta ja pahoista hygienia pakko-oireista, kerron naurettavan esimerkin, tänään näin uutisista makkaratehtaan työntekijät ja niillä ei ollut turpa-suojainta, mulle tuli ihan kamala ahdistus kohtaus ja rupesin itkeen, vaikka en ite todellakaan pysty edes koskeen makkaraan, mutta muut mun läheiset syö sitä, eikä ne lopeta vaikka oon yrittäny saada ne luopuun siitä. Ja ihmisten lähellä jään vaan tuijottaan niiden käsiä ja seuraan mihin ne koskee ja samalla nään bakteereiden leviävän. Ja mua inhottaa koskee rahaan, sehän on ollu vaikka kenen käsissä, en myöskään voi koskee mihinkään muuhunkaan ja siitä on muodostunu mulle tosi kauhee stressi. Mä oon niin likanen, mun ajatuksetki on niin pahoja ja ahdistavia, tuntuu niinku mun pää ois kirottu. Saatan tuijottaa mun käsiä pitkään ja etsiä jotain merkkejä sairauksista ja bakteereista.
Tämä on niin naurettavaa, miks mä en vaan voi olla normaali?
ja voiko tällaseen saada apua? meen kohta psykiatrille syömishäiriön takia, mutta tästä en oo koskaan kehdannu kenellekkään kertoo, nyt tää vaan on pahentunu niin paljo, etten tiiä mitä tehdä.
Mulla on niin kamala olo, haluisin jotain lääkkeitä, koska mä en pysty enää elään näin, tuntuu, että olisin tullu loppuun. Miksen löydä mitään puhdasta mistään? kaikki on niin likasta ja turmeltua, ei sitä täältä maailmasta löydä, tuntuu, että kuolema olis sittenki paras ratkaisu, sitten olisin vapaa...ei enää tätä ahdistusta.
Lisäks kärsin bulimiasta ja pahoista hygienia pakko-oireista, kerron naurettavan esimerkin, tänään näin uutisista makkaratehtaan työntekijät ja niillä ei ollut turpa-suojainta, mulle tuli ihan kamala ahdistus kohtaus ja rupesin itkeen, vaikka en ite todellakaan pysty edes koskeen makkaraan, mutta muut mun läheiset syö sitä, eikä ne lopeta vaikka oon yrittäny saada ne luopuun siitä. Ja ihmisten lähellä jään vaan tuijottaan niiden käsiä ja seuraan mihin ne koskee ja samalla nään bakteereiden leviävän. Ja mua inhottaa koskee rahaan, sehän on ollu vaikka kenen käsissä, en myöskään voi koskee mihinkään muuhunkaan ja siitä on muodostunu mulle tosi kauhee stressi. Mä oon niin likanen, mun ajatuksetki on niin pahoja ja ahdistavia, tuntuu niinku mun pää ois kirottu. Saatan tuijottaa mun käsiä pitkään ja etsiä jotain merkkejä sairauksista ja bakteereista.
Tämä on niin naurettavaa, miks mä en vaan voi olla normaali?
ja voiko tällaseen saada apua? meen kohta psykiatrille syömishäiriön takia, mutta tästä en oo koskaan kehdannu kenellekkään kertoo, nyt tää vaan on pahentunu niin paljo, etten tiiä mitä tehdä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voit hakea apua oman paikkakuntasi teveyskeskuksesta. He ovat vaitiolovelvollisia.
Sinä saat apua kun haet sitä rohkeasti ja rehellisesti.
Apua saa kun sitä pyytää, joskus sekin vaatii kovasti voimia.
Pyydä, vaadi,. Olet sen ansainnut
Kun olet menossa psykiatrille, puhu hänelle myös näistä pakko-oireista. Se on psykiatrinkin kannalta tärkeätä, jotta hän osaisi määrätä sinulle juuri sellaisen lääkityksen, joka auttaa sinua.
Sinun sisimmässäsi, alitajunnassasi on vastaukset mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin, siihen miksi olet masentunut ja ahdistunut ja miksi sinulla on bakteerikammo. Haasteena vain on se, että me emme useinkaan pelkän ajattelun avulla pysty saamaan yhteyttä alitajuntaamme saadaksemme vastauksia meitä askarruttaviin kysymyksiin. Onneksi monet terapiamenetelmät antavat keinoja yhteyden luomiseen sisäisiin osiin ja sitä kautta ymmärryksen lisääntymiseen omaa itseä kohtaan.
Kertomasi perusteella ajattelen, että sinun kannattaa pyrkiä terapiaan. Mieti sitä ja ota asia esiin psykiatrin kanssa.