Oltiinpa tässä eräissä pikkukisoissa. Painijoita ei kauheasti ollut, joten sarjoja yhdisteltiin. Poikani joutui valmentajan pojan kanssa samaan sarjaan, vaikka nuorempi ja kevyempi onkin. Poikani kysyi ennen ottelua, että kumpaa valmentaja neuvoo ja minä typerä vastasin, että tietysti molempia. No, eipä niin sitten käynytkään, vaan valmentaja neuvoi vain paljon kokeneempaa poikaansa, joka muutenkin hallitsi ottelua.
Nyt poika on hirvittävän loukkaantunut eikä halua edes harjoituksiin, vaikka ennen ei oltaisi oltu edes sairaana pois. Kyseessä pikkuseura ja näiden pienempien kaikki valmennus lepää tämän yhden, muuten todella mukavan ja hyvän valmentajan harteilla.
Miten muut valmentajat menettelevät, joiden oma lapsi on matolla seuran toisen lapsen kanssa? Onko tämmöinen ihan yleistäkin?
Nyt poika on hirvittävän loukkaantunut eikä halua edes harjoituksiin, vaikka ennen ei oltaisi oltu edes sairaana pois. Kyseessä pikkuseura ja näiden pienempien kaikki valmennus lepää tämän yhden, muuten todella mukavan ja hyvän valmentajan harteilla.
Miten muut valmentajat menettelevät, joiden oma lapsi on matolla seuran toisen lapsen kanssa? Onko tämmöinen ihan yleistäkin?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kyllä ehdottomasti valmentajan pitää kannustaa molempia, ja jos tasoero on selkeä, pitää sitä "heikompaa" hieman enemmän kannustaa.
Itse olen ollut kulmalla, kun oma ja toinen seuran poika painivat, ja vielä samantasoisia. Se on hirveä paikka. Toisella kulmalla oli myös seuran toinen huoltaja sillä toisella pojalla, mutta silti ei olisi ollut kovin moraalista minun alkaa kauheesti kannustamaan ja huutamaan omalle pojalle, kun kuitenkin se seuran toinenkin poika on siellä matolla "oma poika". Kyllä sen verran puolueeton tarvii valmentajan osata olla, ettei sitä iki omaa lastaan siellä kannusta ja toinen jää sitten oman onnensa nojaan.
Mutta niitä kyllä valitettavasti toisinaan kisoissa näkee :(
kun matolla kaksi saman seuran poikaa väänti ja toinen selvästi oli heikompi. valmentaja, pojan isä, neuvoi vain omaansa, vaikka tämä toinen oli altavastaaja. edes mattotilanteessa ei isä-valmentaja neuvonut toista alla olevaa. mielestäni huonoa ja epäreilua käytöstä.
heräsi myös kysymys, että olisiko aika siirtyä pois aloittelijoista, kun alkaa olla yliheitot ja vyörytykset hallussa?
Yliheitot jos onnistuvat, on kaveri selvästi kilpasarjakuntoinen. Yleensä niitä ei edes aloittelijoille opeteta, mutta tietysti, jos oma isä valmentaa, niin...
yritetään laittaa myös sinne toiselle nurkalle, joku, jos omat pojat vääntävät keskenään. Aina ei onnistu, kun valmentajia on vähän. Silloin joutuu välillä vain isä katsomaan kun oma poika vääntää seurakaverin kanssa. Yrittävät olla tasaväkisiä, tiukassa paikassa ehkä oman puolella enemmän kuitenkin. Mutta jos toinen on selvästi huonompi, neuvovat huonompaa enemmän - kun yleensä se parempi voittaa kuitenkin.
Mielestäni todella epäurheilijamaista käytöstä valmentajalta, mikäli neuvoo ja kannustaa omaa, parempaa poikaansa enemmän. Tai vielä pahempaa, vain sitä omaansa.
Kun oman seuran painijat vastakkain , valmentajat käskevät huoltajia tai isompia painijoita kulmiin , eivätkä itse mene.
se on ollut hyvä ja toimiva käytäntö.
Tero Luostarinen
- myönteisen asenteen voi oppia -
itse olen yrittänyt tehdä sillä tavalla, jos oma on ollut ottelemassa samasta seurasta olevan kanssa. En ole mennyt nurkalle olenkaan jos mahdollista. Tietysti se ei aina onnistu. Valmentajana pitää olla viisaus siinä, että ollaan kaikki samalla viivalla.Vaikka toinen olisikin parempi.
Jos mukana on oma muksu ,pitää muistaa ettei suosi omaa. Harjoituksetkin voivat, jopa pyöriä oman muksun ympärillä. Joillakin kunnianhimo voi olla näin vääristynyt.Ikävä kyllä tätäkin on nähty.
On osattava näissäkin tilanteissa olla ja ottaa muutkin huomioon.Eikä kaikki ole aina niin helppoa.
Meillä kanssa miltei aina sama tilanne. Poika on valkun pojan kanssa justiinsa samaa kaliiperia ja aina samassa sarjassa. Ja valkku ei silloin neuvo ja kannusta kuin omaansa. Harmittaahan se, mutta toisaalta sen ymmärtää. Meidän pojat aika tasaväkisiä, ettei sillä suurta merkitystä oo, mutta kovasti kummastelen, jos valkku ei neuvo edes selvästi heikompaa, vaikkei oma olekaan. Antaahan se jo ulkopuolisillekin kummallisen kuvan ko seuran toiminnasta.
..inhimillinen olento ja ennen muuta isä. Enpä osaa ihmistä moittia siitä, että hän omaa lastaan kannustaa. Sen oman lapsen kanssa ollaan koko elämä ja treeneissä käyvän lapsen kanssa 2-3 h/viikossa silloin kun tyyppi treenaa.
Palkkaa valmentajan työstä ei tipu ja kiitostakin harvoin. Joissakin seuroissa saa vielä lukea tuoreimmat kuulumiset suomi24-palstalta. Kyllä painivalmentajan homma on kadehtittavaa touhua nykypäivän Suomessa.
eipä tänne kovin usein seuroja nimetä, missä heikosti asiat rullaa. ja jos jotakin moititaan, ni uskoisin että aika usein aiheesta.
valmentaja on inhimillinen kaveri ja isä, tottakai hän on ennenkaikkea se isä. mutta en ymmärrä, mikäli hän ainoana valmentajana istuu kahden seurakaverin maton reunalla eikä kannusta kuin omaansa. onhan se toinenkin hänen valmennettavansa ja tarvii yhtä lailla huomiota. miksi hän silloin ylipäätään edes valmentaa muita? varsinkin jos se oman pojan vastus on vielä heikompi!
huomasin kanssa erikoisen tapauksen yksissä kisoissa. valmentaja, aikoinaan itsekin paininut, näöltä tunsin, istuu maton reunalla, molskilla on kaksi saman seuran poikaa, toinen tuoli tyhjä. valmentajan oma poika vie vastustajaa miten tahtoo ja tämä valmentaja neuvoo vaan omaansa ja aika erikoiseen tyyliin: purista kunnolla, heitä jo se, no paiskaa jo!!! jne... ei neuvonut toiselle edes miten puolustetaan ja tämä toinen oli kuin räsynukke. sinustako, pekka oikein?
valmentaja on usein lapsille puolijumala ja kuulin tämän toisen pojan itkua vääntäen isältään kysyvän, että miksi piip ei neuvonut mua yhtään? isä selitti, että piip oli niin jännittänyt omansa puolesta, ettei huomannut.
älä pekka taas vääristele asioita. vaikka valmentaja on isä, on hän myös valmentaja ja sille toiselle pojalle saattaa olla ainoa painin osaaja.
Minä valmennan yu-ryhmää. Oma lapseni on siinä. Eräs toinen samanikäinen on lapseni pahin vastus piirissämme. Silti tuen, neuvon, kannustan tätä lasta kuten omaanikin. Kerrankin oli kyseessä pm-kullasta. Tämän toisen lapsen heitto oli vähän hakoteillä, oli puolisen metriä omaani jäljessä. Pieni neuvo ja rohkaisu, ja keihäs lensi pari metriä pidemmälle. Ilman sitä olisi ehkä meillä juhlittu pm-kultaa.
Eli en ymmärrä valmentajaa, joka ei neuvo ja kannusta myös toisia siellä matolla. Tottakai se oma tärkein on, mutta valmentajaksi lupautunut on kisoissa ennen kaikkea valmetajan roolissa, vasta sen jälkeen vanhemman.
Et kai sinä Pekka valmenna? Et kai ainakaan asenteella, että vain omaa kannustetaan, jos seurakaverit ovat samalla matolla?
koutsi tekeeki, eli vaikka toine lapsi on oman kilpakaveri, silti sitä toista neuvotaa samate - vaik sit vaarana oiskin oman lapsen häviö.
mut näi ei ainas oo. ku se valmentaja o ensiks se isä. tosi ne monet tavalliset isätki kannustaa myös muita seuran poikia, vaik ne oiski oman kilpakavereit. jotku ku aattelee myös porukkaa omana,eikä vain oman voittoa.
hävetkää te koutsit, jotka ette nää ku omanne matolla.
..vaikka pyhimyksen sädekehä tekikin tiukkaa. Leikki sikseen ja pylly pois tyynyltä.
Kyllä minä valmennan. Ja kyllä minä olen vielä isäkin. Valitettavasti poikani on autisti, joten hänen otteluissaan en voi kannustaa. Elämässä kylläkin.
Ja totta helvetissä siellä matolla olijoita kannustetaan. Välillä kannustetaan naapuriseurankin muksuja. Ja mitä tulee siihen, kuinka toimin jos matolla on kaksi oman seuran mukulaa, niin yleensä sinne maton kulmalle menee jotkut poikien painikaverit. Valmentaja voi sillä aikaa mennä vaikka kahville. (Sekin on tietysti väärin sinun mielestä, mutta sepä olikin vitsi)
Mutta näillä pikkulasten matseilla, voittamisella ja häviämisellä ei ole mitään suurta merkitystä. Kun 30 vuotta on katsellut painimatseja, niin siellä muutama voitto ja tappio ei maata kaada. Toiset voittaa, toiset häviää ja urheilussa yleensä parempi voittaa. Tai sitten ei
Ehkä meidän kaikkien pitäisi löysätä vähän sitä sädekehää tai pipoa ja suhtautua vähemmän vakavasti näihin vääntämisiin.
sanan. sinulle tämä ei varmaan ole iso juttu - ei minullekaan, minun poikani maton reunalla on aina oma isä. mutta joillekin saattaa olla.
alunperinhän kyse oli siitä, että miten käyttäytyy isä/valmentaja, kun matolla on oma poika ja seurakaveri. ainakin pari tietämääni valmentajaa käyttäytyy ns huonosti neuvomalla vain omaa poikaansa, jolloin toinen poika jää yksinään, ellei vanhemmista löydy osaavaa neuvojaa. aina ei löydy. paras ratkaisu olisi laittaa pojat sinne keskenään ja nurkille pari seuran muuta painijaa, mutta siihen ei monella isä/valmentajalla riitä rahkeet.
olet oikeassa siinä, että pikkuisten voitoilla ja tappioilla ei ole merkitystä, onko isompienkaan loppujen lopuksi? mutta sillä on merkitystä, kun pikkupainija tulee itkien matolta ja ei itke häviötä, vaan sitä, että hänen idolinaan pitämä valmentaja unohti hänet täysin ottelussa ja vain kannusti ja neuvoi omaa poikaansa. poika kysyy "miksi" eikä oma isä osaa vastata. näinkin tiedän käyneen. onneksi ei kovin usein kuitenkaan.
Laitatko oikein tahallasi noita kärjistettyjä mielipiteitä, että saisit kansan takajaloilleen kirmaamaan?
Kuten joku jotesikin, että kyse on kaikkien seuralaisten kannustamisesta, ei siitä, ettei omaa saisi kannustaa. Taisit ymmärtää tahallasi väärin.
Minä halusin vain tuoda esille sen, että vaikka se oman lapsen pm-kullan menettäminen harmittikin, niin se tuli silti seuraan sellaiselle lapselle, jonka tiesin siihen kykenevän.
Olet oikeassa, ettei saisi olla liian vakavissaan noiden pikkupainijoiden otteluissa, harva loppuviimeksi onkaan. Mutta olen tosiaankin sitä mieltä, että on kuitenkin aika vakava paikka seuran miettiä, tarvitaanko heillä sellaista valmentajaa, joka on mahdollisesti hyväkin, mutta kilpailutilanteessa näkee vain omansa matolla. Eli sellaista valmentajaa, joka hakee sitä voittoa omalleen muista välittämättä. Eikö sellaisella valmentajalla ole arvot vähän hakuksessa?
Olen täysin samaa mieltä YU-äidin kanssa.
Olipa valmentaja kuinka isä hyvänsä, ei hän saa siellä matolla olla puolueellinen, jos joutuu olemaan molempien huoltajana.
Pysyköön silloin pois kulmalta, jos ei pysty tasa-arvoisuuteen.
itselle jos tulee tilanne, että kaksi omaa painijaa matolla ja toinen niistä lapseni ja vaikkapa vielä parempi, niin olen kyllä ehdottomasti sen heikomman puolella. Yritän häntä kannustaa, vaikka tiedänkin ettei todennäköisesti pärjää. Mutta se kannustus on se tärkein.
Ja jos nyt joku aattelee, että ahas, eikö se oma lapsi tarvi kannustusta niin heille seuraava: Olen jo etukäteen jutellut asiasta lasten kanssa, että jos tuollainen tilanne tulee, että tietävät miten toimin.
Ja tässä vielä yksi esimerkki nimiä ja seuroja mainitsematta:
Erään seuran valmentaja meni yhden pojan kulmalle, joka ei ollut kovinkaan hyvä painija. Tiedossa oli todennäköinen häviö.
Viereiselle matolle tuli saman seuran hyvä painija, jolla tiukka matsi, hänen kulmalleen meni joku toinen huoltaja.
No, kun tämän "huonomman" matsi alkoi, mitä tekikään hänen huoltajansa!!!!!! Ei katsonut ekasta erästä sekunttiakaan, kun oli kääntyneenä naapurimatolle ja huusi siellä olevalle pojalle kannustuksiaan.
Omalla matolla ollutta poikaa vietiin 6-0.
Kun poika tuli tauolle, joutui hän tökkäsemään huoltajaa olkapäähän, jotta tämä huomasi pojan tulleen tauolle. Voi pojat! Olisittepa nähneet pojan pettyneen ilmeen. Ja mitä mahtoi tilanteesta kertoa kotona....Kyllä tilanteen huomasi useampikin, sen verran siinä supinaa kävi.
Todennäköisesti valkun huomio ei olisi poikaa voittoon siivittänyt, mutta itsetunnolle se olisi ollut kova juttu. Että valkku jaksaa silti kannustaa ja neuvoa, vaikka ei kauhean hyvin menekään.
Vai onkos tuo nyt sitten oikein jonkun mielestä?
Oikein. Ei tähän voi oikeastaan lisätä mitään. Kunpa kaikki valmentajat olisivat kaltaisiasi.
tulis olla samanmarvosia, olivat he sitten hyviä tai huonoja, kilpasarjalaisia tai aloittelijoita, sm-tasoisia tai jo maailmalla menestyviä.
aikaa ja rahaa toki kuluu edistyneempiin enempien kilpailujen ja harjoitusten muodossa, mtuta muuten jokainen seuran jäsenmaksun maksanut painija tulis olla samalla viivalla.
On ymmärrettävää että kun oma poika tai tyt´tö on matolla, niin vanhempien pulssi nousee ja on hillitön halu kannustaa ja huutaa neuvoja on vanhempi kulmalla tai ei. Jos kulmalla ei pysty kannustamaan kuin omaa lastaan, niin silloin sinne ei pidä mennä, vaan kulmalla on esim. jonkun muun seuran huoltajat.
Jos matolla on kaksi oman seuran painijaa, niin painijoille voi sanoa, että aikoo kannustaa tappiolla olevaa painijaa (oli oma lapsi tai ei).
Missä on inhimillisyys ja terve järki?