Lyhyt esittely siitä ihan ensimmäisestä omasta sakustani.
http://s96.photobucket.com/albums/l169/issu56/?action=view¤t=Bella.flv
http://s96.photobucket.com/albums/l169/issu56/?action=view¤t=Bella.flv
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Ihana väritys, ilmeet ja katse
mahtavaluonteinen ja suhteellisen helposti koulutettavissa oleva teräshermo...loistopakkaus.
kattoa niin tuo sivusto lomailee hetken...
uinailevan, mutta ei se videonpätkä sieltä minnekään haihdu ;)).
myöhemmin uudelleen =)
mutta uskon jos 70-luvun sakuja oli, niin se oli kunnon koira. Nimikin oli sama kuin mulla yhdellä, Bella.
ahkeran säästämisen jälkeen sain sen ostettua 14-vuotiaana.
Kyllä siinä koira näkyy, mutta ilmeisesti bucket uinailee vieläkin :).
juuri sellainen kuin haluaisin tämänpäivän sakemannin olevan. Selkälinja ja koko koira oli vielä kaukana nykyisistä.
Tuollainen minunkin eka sakuni oli.
niissä on kyllä tapahtunut, kun nykyisin ihannoidaan persusta maassa seisovaa sakemannia. Joistain kuvista tulee ihan mieleen kyttyräselkäinen ihminen, jonka elämä ei todellakaan ole ruusuista.
seisomaan näyttely asentoon,saataisiin sillekkin "se liuskaperse".On sakemanneja joilla on köyryä selkää,mutta useimmin se köyry ei ole selässä,vaan lantiossa.sakasanpaimenkoira on pitkänomainen ja sen lantion pitää olla laskeva,jotta se yksi tärkeä asia,mikä tekee saksarista sen maailman käytetyimmän palveluskoiran,ja se on LIIKUNTA.
Voisit olla yllättynyt miltä koirasi näyttäisi,jos sen laittaisi tämän päivän näyttely asentoon.
Vuodenkasvattajaksi valittu saksanpaimenkoiran kasvattaja voisi yllättää monen ihmisen,kun näkee koirat arki elämässä livenä.Niillä ei ole "köyryä" selkää eikä "liuskaa persettä",vaan ne on taidolla niin tehty,koska koirien ongekmana on lyhyet lantiot,kun katsot tarkkaan.
mitenkään Bellaan asentoon laittaminen, sillä se kohtasi määränpäänsä jo pian 23 vuotta sitten.
Tokihan minä tiedän missä sitä köyryyttä/luisua on, mutta valitettavasti vain joistain kuvista tulee auttamattomasti mieleen kyttyräselkäinen ihminen!
Ja onhan se nyt loppuviimein kuitenkin niin, että se nykyinen näyttelyasentokin on täysin luonnoton!!
koiran kanssa "retkuun",eli luulee,että koira on sen näköinen kaiken aikaa.iksi olisikin huomattavasti tärkeämpää katsoa sitä liikuntaa,sillä koira jolla on puutteita rakenteessa,ei pysty ravaamaan puhtaasti ja pitkään,vaan virheet alkaa pikkuhiljaa näkyä.
Näin on monen rodun kohdalla,eli painopiste arvostelussa pitäisi laittaa liikuntaan,ei seisomakuvioon.Taitava händleri saa koiran näyttämään hyvältä,mutta liikunta kertoo rakenteen puutteet.
Olen huomannut monen kotimaisen tuomarin tekevän valinnan seisonta kuvion perusteella ja liikunta jää vähemmälle.Onko sitten kyseessä tuomarin mieltymys,vai arkuus vaiko tuntemus rodusta vähäinen.Siksi suosin tuomareita jotka liikuttaa runsaasti ja antaa ajan tehdä tehtävänsä,sillä kun rakenne pettää,pettää yleensä kuntokin,sillä huonommin rakentunut koira joutuu tekemään enemmän töitä kuin oikein rakentunut.Vaivaton liikunta ei synny kuin koiralta jolla on oikea rakenne.
Meinaan tuo Bella ei pokkea omastani juurikaan,ja meidän narttu palkittu näyttelyssä sertillä ja cacibilla,sekä V arvosanalla erikoisnäyttelyssä.
Se on sama kultaisissakin, eli jos rakenne ei ole kunnossa, niin silloin liikket repsahtaa siinä kuin koiran koko muukin kroppansa kantaminen. Se on jokaisella ravaavalla ihan sama juttu ja liian helposti tehdään niitä virhearviointeja just nimenomaan koiran seisoessa paikallaan vaikka sitte väkisin.
Meillä on tuo esittäminen pikkuisen erilaista kultaisilla kuin mitä se on sakuilla. Kultaisen pitäisi ravata nätisti löysällä remmillä vierellä, mutta paljon on nähty niitä hinattaviakin ja joita on jouduttu makupalojen tms avulla saamaan edes hitunen vauhtia raviin, joka kieltämättä on kyllä aikamoista teatteria.
Koska jalkavammani estää juoksemisen (joskus jopa kävelemisen) niin en viitsi edes yrittää kehään konkkaamaan ja sillä pilaamaan muuten hyvin ja vapaasti liikkuvia koiriani.
No tuosta liikkumisesta ja "liiketuomareista" vois pälistä vuosien kokemuksella aika paljonkin...vaan ei siitä nyt tämän enempää :).
alkoi lyyti kirjoittamaan,kaunis koira ja kyllä minunkin mielestä kaunis rakenne.
tuollaisilta ne näytti silloin, yli 30v sitte ja tuon mallisina olisivat kyllä voineet pysyäkin.
upea koira
Se oli sitä aikaa silloin kauan sitte :).
En noista sakuista ymmärrä yhtään mitään...mutta minusta sillä on todella kaunis pää ja ilme..
sitä kyllä kehuttiin missä tahansa sen kanssa liikuinkin...se oli ainutlaatuinen.
sakuista,
kokemus on paljon parempi kuvien perusteella kuin nykyisillä yli 60 vuotiailla, joilta tulee tämänpäivän sakua kuin liukuhihnalta.
kokemukseni rajoittuvan vain Bellaan?
Ei tokikaan...se vain oli se mun ihan eka omani, itse ostamani ja maksamani.
ollu lapsena kotona seeffereitä mut ei se tee musta rodun asiantuntijaa !!???
ja olenkos minä väittänyt olevani joku asiantuntija?
En todellakaan ja jos muuta väität, niin valehtelet tosi räikeesti!!!
Ja kuten jo aiemmin sanoin, niin kokemukseni sakuista ei suinkaan rajoitu vain tuohon yhteen, joten ihan turhaa nyt irvistelet taas!!!
ei ole omakohtaista kokemusta, mutta veljellä on ollut parikin. Kaunis oli Bellasi ja mieluummin kyllä ottaisin tuollaisen suoraselkäisen kuin nykysakun. Minunkin ensimmäisen koiran nimi oli muuten Bella. :)
siis rekisterinimeltään Isabella, joka lyhennettiin Bellaksi ;).
Tuo nimi taitaa olla aika yleinen, sillä tiedän varsin monta Bellaa...heh.
Isabella oli minunkin Bellan rekisterinimi. :))
heh, kiva yhteensattuma ;=).
rodut vaan eroaa aikamoisesti..Mun Bella oli kääpiövillis.
ja mulla ei villakoiraa ole ikään ollut, olen vain tyytynyt ihailemaan toisten omia :).
Parin kasvattinikin nimi on Bella, vaikka rekisterinimet on ihan jotain muuta ja todella kaukana Bellasta :).
Bellahan on kaiketi italiaa ja tarkoittanee kaunista...
takana Karhukorven tai Suojan koiria?
Ne oli siihen aikaan "valttia".
ainakin Karhukorven koiria.
Siitä on niin julmetusti aikaa, kun viimeeksi olen sen rekkarit nähnyt, että en voi mitenkään muistaa mitä muita sieltä löytyy. Mutta tuo Karhukorpi on ihan varma, sen muistaisin vaikka unissani :).
linjaa olisi pitänyt kunnioittaa ja vaalia.
Minun ensimmäisen sakuni takana oli esim. Karhukorven Sandels sekä Olex v Piastendamm :)
http://fingsd.net/site/53.103.0.0.1.0.phtml
kyllä ehdottomasti ja jos nyt yhtäänkään oikein muistan, niin Bellan emä oli Karhukorven Pimu...tosin en kyllä mene vannomaan sormet raamatulla.
Voi kun mulla olis ne sen paperit tässä ja nyt, mutta kun ei ole...
Ei juuri muistuta tämänpäivän sakuja. Jos olisin ottamassa sakua niin tuollaisen sen pitäisi olla. Tämä pystyy liikkumaan ja on koiran näköinen.
Ei nykyään enää näe tuollaisia todella tyylikkäitä sakuja missään.
ja sellainen, joka ei milloinkaan vanhanmallista sakua ole nähnyt, ei helpostikaan sitä edes samaksi roduksi myönnä. Tai sitte pitävät sitä väärän mallisena, kun maavara takapäässä on huomattavastikin korkeampi kuin mitä nykypäivän sakuilla on.
Jos Bellaa vastaavan käsiini jostain saisin, niin en epäilisi ensinkään pennun ottamista :).
mutta kivalta tuo näytti minusta. Tykkään myös näistä nyky sakuista. Faun ihanuus jonka olen pariin kertaan onnistunut näkemään on yliveto. Upeita koiria myös nuo paljon voittaneet joiden linkki oli toisaalla toisessa ketjussa.
Tuo sinun koirasi muistutti minun kaveriani joka ystävystyi lapsen kanssa. Oli eläkkeellä oleva sotakoira ja sen omistajat pitivät Urheilupuistossa kioskia ja katsomon baaria. Narttu oli äkäinen mutta minun kanssani yliveto. Olimme tunti tolkulla yhdessä. Siitä koirasta on minulla niin fantastiset muistot, että rakkaus Sakemanneihin on siitä ajasta peräisin.
ihan livesti Faun koiria ja ne on tosi upeita. Tällä aloituksellani ei ole kuin yksi tarkoitus...eli näyttää millainen rotu oli vielä 70-luvun alussa, eikä suinkaan mollata ketään!
Sotakoira Roy on yksi mun kirja-aarteistani, joka perustuu kirjoittajan omakohtaiseen kokemukseen sakemanni Royn kanssa. Olen saanut tuon kirjan kirjoittajalta itseltään signeerauksella varustettuna.
joku ajatuskatkos, sillä kirjan oikea nimi on Sotakoira Pohjan Ricky ja se on painettu 1958.
Mistähän ihmeestä tuon Royn oikein keksin...ei voi tietää ;=)).
televisiosarjassa, muistaakseni.
Saksalainen poliisisarja ja hieno koira olikin tai on varmaan vieläkin.Saa kyllä hattua nostaa noille jotka koiran johonkin ohjelmaa kouluttaa,,ei kyllä olis meikästä siihen hommaan.
että koira tekee kaiken käsikirjoituksen mukaan. Tosiasiassahan sitä kuvaa leikataan sen mukaan miten nuo otot on onnistuneet. Koira ajaa takaa jotakin, valmiina se on rikollista.
Kikkailulla ja trikeillä saa ihmeitä aikaan.
Ei senpuoleen, kyllähän sen koira on käskyihinkin opetettu ja on tosi kuvauksellinen.
poliisisarja oli Poliisikoira Rex ja Susikoira Roi seikkailee nuortenkirjasarjassa. Muistan kun nuorena noita kirjoja luin ja tykkäsin aikoinaan seurata tota Poliisikoira Rexiä.
se olikin.Noh,joka tapauksessa hieno koira:)
Siinä saksalaisessa poliisisarjassa :).
oli myöskin entinen poliisikoira siinä sarjassa, muistan että se pelasti monta kohtaa poliisikoiran koulutuksensa ansiosta. :) Sitä sarjaa katsoin pentuna hartaasti, kaikki jaksot on edelleen videokasetilla. Poliisikoira Rex on kanssa kiva, joskus katson sitä vieläkin jos sattuu telkku olemaan auki. Ei ole kyllä minusta niin korkeatasoinen kuin monet muut saksalaiset dekkarisarjat, mutta se koira on niin suloinen.
yleensä niin, että sen koiran ohjaaja/kouluttaja on koko ajan siinä taustalla niitä komentoja antamassa. Niin olen ainakin kuullut kerrottavan.
missä kukakin on ollut:)
ja Rex saksalainen. :D
näinpä taisi päästä käymään juu. No vaan hälläkö nyt niin kamalasti väliä, kun suht samasta asiasta kuitenkin jutustellaan :)).
Roy, Roi tai Rex...sakemanneja kaikki kuitenkin...
ainakin sitä Rexiä näytteli useampi saku. Kerran kauan sitten tuli telkusta dokumentti siitä miten sarjaa tehdään ja siinä esiteltiin muistaakseni ainakin kolme eri sakua, jotka näyttelivät Rexiä..
yhden filmin tekemisestä, en muista mikä se oli. Siinä näytettiin kuitenkin miten niitä kohtauksia kuvattiin koiran kanssa. Ohjaaja on välittömässä läheisyydessä oikeastaan koko ajan. Koira ei siis opettele käsikirjoitusta "ulkoa". ;o)
Sitä oli tosi mielenkiintoista katsoa, ensin näytettiin kuvaustilanne, sitten se lopullinen lopputulos jota usein oltiin muokattu hyvinkin paljon, kyllä leikkaamalla ja editoimalla saa ihmeitä aikaan. Semmoisia ohjelmia tykkään katsoa, missä kerrotaan filmin teosta, varsinkin jos on eläimiä mukana.
mennä ja namipaloja kuluu varmaan tolkuttomasti,,,Olis kiva päästä joskus seuraa kuvauksia,ajatelkaas mikä työ on ollut esim,Beethoovenissa:)
ja olihan Lassieitakin useampi ja joku/jotkut niistä jopa narttuja ;=).
101 dalmatialaista...siinä sitä varsinaista urakointia on ollut.
oli nimenomaan narttu. ;)) Sehän sai pentujakin ainakin yhdessä alkuperäisessä leffassa, mutta sitä näyttelivät urokset.
oli vähän väärä järjestys...ei kyllä nyt pitää mennä pistämään pyykit ulos kuivumaan, jottei mene ihan lopullisesti sekaisin ;=)))).
minä olen ainakin kuvitellut sen olevan uros jo nimestäkin päätellyt niin:)
sitä vasta on ollut tekemistä:)
Lassie tuo ilman muuta mieleen tytön..Lassi on poika mutta Lassie tyttö. :) Varmaan myös sen takia, kun enkun sana 'lass' tarkoittaa naispuolista henkilöä ja yleensä ie-loppuiset nimet ovat naisen nimiä.
mulla tuo englanti päässy jo unohtumaan mutta niinhän se tietenkin on:)
ois se ihenaa joskus ois joskus koira...
kaunis sakemanni,toista kuin nykyajan sakemannit...
han se silloin nuorena oli, niinkuin noista kuvistakin näkyy. Siinä ekassa kuvassa se on vain 9kk. Kun massa tuli päälle, alkoi tytöstäkin muokkautumaan varsinainen kaunotar :).
nätti saku :) katoava luonnonvara on toi runko. Ellei ole jo kadonnut.
se taitaa olla, sillä en ainakaan minä ole enää aikoihin noita "laatikkomallisia" missään nähnyt.
näyttää ne edesmenneen sakuhullun kummini tuhansien valokuva-albumien kuvat 60- ja 70-luvun koirista. En minä osaa sitä koiran rakennetta niin hyvin katsoa, mutta erot on niin selkeät, että "tunnistan" tuon tyypin. :D Ihana koira, hieno video.
se taitaa olla meikäläisellä riesana koko loppuelämän ajan...ei siitä mihinkään pääse, eikä parane siitäkään huolimatta, että on näitä noutajia tässä ;).
Ihana koira sulla oli, se oli varmaan mukava kaveri nuorelle tytölle. Tässä kuva myös meidän Sisusta.
http://s159.photobucket.com/albums/t145/sisu-haukku/?action=view¤t=sisuistuu.jpg
kun mulla jokaisessa valokuvassa koirastani. Juuri laukaisuhetkellä vedetään korvat sivuun.
on todellakin...ja eihän tästä nyt mitään tule taas, kun mulla kuume huitelee sellaisissa lukemissa, ettei sitä millään mittareilla pysty mittaamaan :).